loistoluoto


Jätä kommentti

Erilaisia joulukuita

Tuulista ja sateista oli sekä tämän vuoden joulukuussa, että viime vuonna joulun tienoilla.. Kovin olivat erilaiset näkymät silti.

2011 joulukuussa myrskysi ja satoi vettä. Merivesi nousi tielle asti, peittäen alleen myös laiturit.

joulu11-3

joulu11-2

Tänä jouluna sade tuli lumena, jota kova tuuli kinosti – vaikka keskelle tietä.

joulu12-1

joulu12-2

joulu12-3

Kävin tänään sitten kunnolla bongaamassa sen kettusirkun. Hieno lintuhan se on, ja kaukaa tullut. Mahtaakohan lintupieni aavistaakaan, kuinka valtavan paljon iloa ja riemua se on monen lintuharrastajan jouluun tuonut?


Jätä kommentti

Joulukatu

Tällainen on Utön ”joulukatu”:

Mukulakivitie

joulukatu3

Jouluvalot muutamissa rantavajoissa

joulukatu2

joulukatu5

Kaupan ikkunassa se perinteinen joulutähti, ja pihan puolella vähän valoköynnöksiä.joulukatu4

Majakan valoa, ja otsalamppuja vastaantulevien ihmisten otsalla ei lasketa mukaan, koska niitä on muulloinkin kuin joulunaikaan. 🙂


Jätä kommentti

Lintusia

Utö on hyvä paikka aloittaa lintuharrastus. Täällä näkee paljon lintuja, koska monet niistä pysähtyvät levähtämään saarelle muuttomatkallaan. Linnut on myös yleensä helppo havaita puiden vähyyden vuoksi. Mutta vielä oleellisempi juttu on se, että täällä on 99% varmuudella vähintään yksi todella kokenut lintuharrastaja paikalla vuoden jokaisena päivänä. Kun yksi lähtee, niin toinen tulee. Mikä onkaan mukavampaa aloittelijalle, kuin mahdollisuus varmistaa havaintonsa joltakin itseään kokeneemmalta? Monta kertaa olen kysynyt toinen toistaan hölmömpiä kysymyksiä vastaantulleilta lintumiehiltä ja -naisilta, ja aina olen saanut valaisevan vastauksen. Mistä nuo hanhet nyt tulevat? Mikä oli se pieni lintu tuolla majakan lähellä…? Onko täällä nyt haara- vai räystäspääskyjä? Ihanteellinen tapa oppia, kun ensin herää kysymys, ja sitten siihen saa nopeasti tarkan vastauksen.

talviranta

Tänä vuonna olen ehtinyt katsella lintuja kävelylenkkieni lomassa aika mukavasti. Olen kirjoittanut muistiin kaikki itse havaitsemani ja tunnistamani linnut, ja niitä on kertynyt noin kuutisenkymmentä. Ei mikään huikea bongaussaldo, mutta ihan hyvä alku – tästä on hyvä pyrkiä eteenpäin! Yksi ilahduttavimpia oli harjalintu, jollaista en muista ennen nähneeni, mutta heti kun näin, tiesin että tuon on pakko olla se! Tähän asti olen kirjoittanut vihkooni linnun nimen suomeksi ja ruotsiksi, ja pyrkinyt aina välillä selaamaan luetteloani lintukirja vierellä, ikäänkuin kertauksen vuoksi. Nyt ensi vuodeksi ajattelin vihdoin ottaa opiskelun kohteeksi myös äänet. Aina kun kirjaan ylös uuden linnun, kuuntelen myös sen äänen levyltä tai internetistä. Ehkä niitäkin alkaa sitten vähitellen jäädä jonnekin kuulomuistin perukoille.

Lintutavoitteisiini vuodelle 2013 kuuluu myös se, että opettelen pari uutta ”pientä harmaata” lintua. Siis niitä, jotka ovat kaikki samannäköisiä (tiltaltit, pajulinnut, uunilinnut jne.) ja jotka piileskelevät aina hankalissa paikoissa. Pari näitä vuosittain, niin eiköhän kymmenen vuoden päästä ala jo vähän helpottaa niidenkin tunnistaminen 🙂 Ihmisellä pitää olla myös pitkän aikavälin tavoitteita…

Aloitan mieluusti uuden lintulistan keräämisen aina uutenavuotena, koska siinä pääsee mukavaan rytmiin: aluksi lintuja on vain muutamia, mutta kevättä kohden niiden määrä ja kirjo lisääntyvät koko ajan.

valoisapäivä

 


2 kommenttia

Aallontarkkailija

Aallontarkkailijan opas, siinäpä vasta hauska kirja! Luen parhaillani tätä Gavin Pretor-Pinneyn aaltoteosta, ja se kyllä herättää mielenkiinnon tutkia ihan uudella tavalla kaikenlaista tässä maailmassa esiintyvää aaltoliikettä. Tänään katselin noita ihan ”perinteisiä”, eli meren aaltoja. Kävelin aamulla etelärannalla, siellä on tuulesta huolimatta aika lämmintä juuri nyt. Lämpötila sahaa nollan molemmin puolin, mutta tuuli tulee lämpimästä suunnasta, joten tarkenin hetken oikeasti katsella merelle!

aallot2

aallot3

aallot4

Kaatuvia ja sortuvia tyrskyjä, niitä eteläpuoli on täynnä tällaisella heikommallakin tuulella. Pienellä veneellä tai kajakilla liikkuessa täytyy todella tietää, missä kohdissa aallot murtuvat – muuten löytää itsensä nopeasti keskeltä kuohuvaa aallonharjaa, ja sitten alkaa olla myöhäistä… Viimeisenä: etsi kuvasta lastenvaunut 🙂 Maastoutuivat aika hyvin tuonne lumiseen maisemaan!

aallot5


Jätä kommentti

Lumi paljastaa kulkijat

Viikonloppuna oli paljon väkeä saaressa. Aika tehokkaasti porukka ”häviää” eri puolille saarta, eli mitään suurempaa kansainvaellusta ei näkynyt, paitsi ehkä kaupan aukioloaikoina. Mutta lumeen jääneet jäljet kielivät kovasta liikenteestä.

Kylänraitti on varsinainen highway

Mikä highway! Verrattuna esimerkiksi siihen, kun yhtenä päivänä viime viikolla kävelin itäniitylle, ja ihmettelin, että mikäs täällä on kulkenut. Haa, lastenvaunut? Kunnes tajusin, että kyllä, me itse. Edellisenä aamuna

Muitakin kuin ihmisiä on tietysti ollut liikkeellä. Lintuja ja nelijalkaisia. Myyrän tai hiiren jälkiä en ole paljoa nähnyt, onkohan nyt taas heikompi myyrävuosi? Tai sitten ei vain ole osunut silmiin, täytyypä seurailla. Olisi hienoa tuntea jälkiä paremmin. Haaveilen joskus pääseväni osallistumaan jäljestyskurssille, joita järjestää ainakin Englannissa mm. eloonjäämiskouluttaja Ray Mears. Kurssilla opetellaan lukemaan kaikenlaisia eläinten ja ihmisten luontoon jättämiä jälkiä, ja päättelemään niistä, mitä paikalla on tapahtunut ja milloin.

jäljet2

Tunnetko hyvin jälkiä? Mitä jälkiä omassa ympäristössäsi on näkynyt?


4 kommenttia

Tyyntä

Eilen tyyntyi yhtäkkiä. On todella hämmentävä tunne, kun tuuli on kohissut korvissa ties kuinka pitkään, ja äkkiä onkin hiljaista. Mihin sitä vertaisi? Ehkä aamuöisen, äänettömään kaupunkiin. Tutut paikat ja maisemat, mutta kaikki onkin pysähdyksissä. Niin ääni kuin liikekin. Siinä on jotain tosi juhlallista. Ihan kuin maailma haluaisi herättää huomion, alleviivata, että olet muuten juuri nyt tässä.

tyyntä4

tyyntä1

tyyntä3


1 kommentti

Kaukaisia vieraita?

Kylänlahdella on  jo aika hiljaista. Mutta eilen siellä tapahtui jotain jännää, pariinkin otteeseen. Aamukävelyllä osuin paikalle juuri, kun perinteinen itsenäisyyspäivän retkiseurue lähti kotimatkalle. Muistan heidät aiemmiltakin vuosilta, ovat vierailleet täällä aina näihin aikoihin noilla nopeilla Rib-veneillään. Useinmiten on ollut kova myrsky juuri ennen heidän vierailuaan… Aallokkoa he ovat ehkä hakemassakin?

Rib1

Rib2

Myöhemmin päivällä sain hälytyksen, että samaisen lahden toisella puolella on juuri nähty ehkä lunni! Mitä, mistä se tänne on eksynyt?! Ei kuin kiikarit messiin ja juoksuksi. Samaan aikaan alkoi pyryttää sakeasti. Puhelinliikenne oli hetken kiihkeää – missä, mitä, onko se vielä siellä, mihin päin pitää katsoa – kunnes yksi lintumiehistä palasi veneellä tutkimusmatkaltaan. Lähikuvia analysoituaan lintumiehet tulivat siihen tulokseen, ettei kyseessä ollut lunni, vaan nuori ruokki, joka ikävä kyllä oli vieläpä sotkeutunut öljyyn. Harmittaa linnun kohtalo, se ei todennäköisesti öljystä selviä. Kiikarisäntäily sen sijaan ei harmita, se kannattaa aina 😉