Eläimet

Ovela kettu

Utössä majailee nykyään kettu, tai todennäköisesti useampia. Kesän aikana niiden havaitseminen on ollut vaikeampaa, mutta nyt talvella, kun ruokaa on jo vähemmän, ne kiertelevät hämärän turvin etsimässä syötävää kylältä. Monet ovat huomanneet lintulaudalle laitettujen herkkujen kadonneen yön aikana salaperäisesti, ja kokonaisia talipalloja ja -pötköjä on syöty. Yhdessä pihassa näkyi kuulemma jopa käppyräisen puun rungossa kynnen jäljet, jotka olivat jääneet siihen, kun kettu oli kiivennyt hakemaan herkkupalaa! Myös korkealla ikkunalaudalla oli käyty. Ihmeen ketterä eläin!

Lintujen ruokkiminen vaatiikin nyt vähän suunnittelua, pitää osata olla ovelampi kuin kettu, mikäli tahtoo ruokien menevän linnuille asti. Yksi keino on ottaa ruuat sisälle yöksi. Jotkut ovat tosin myös antaneet ketun rauhassa popsia – onhan sitäkin aika jännä katsella iltahämärissä! Meillä on linnunruuat valmiina, mutta strategia vielä kehitteillä… Selvää on, että repolainen on vieraillut meidänkin pihalla.

ketunjälkiä

Ketut, kuten petoeläimet yleensäkin, herättävät ristiriitaisia tunteita. Täälläkin on keskusteltu siitä, pitäisikö saaren ketut ampua vai ei. Missä määrin ne ovat haitaksi muille eläimille? Tuhoavatko ne kaikki linnunpesät? Toisaalta, syövätkö ne pois myöskin vähemmän toivottuja eläimiä, kuten kyykäärmeitä? Ja lopulta: kuinka suuri oikeus ihmisellä on päättää siitä, kuka täällä saa elää ja kuka ei?

En ole suoraan ketun ampumista vastaan, mielestäni motiivilla on tässä asiassa paljonkin merkitystä. Ketusta voi esimerkiksi saada hyvän turkin, jolloin metsästys saattaa olla perusteltua. Mutta jotenkin vierastan sitä, että ihminen jakaa eläimet ”hyödyllisiin ja haitallisiin”, ja kokee tehtäväkseen hävittää jälkimmäiset. Muistan varmaan aina sen, kun olin pieni, ja eräs tuttu mies oli ampunut naakan. Katsoin miehen kädessä elottomana retkottavaa naakkaa, ja kysyin, miksi se ammuttiin. ”Naakka on roskalintu”, vastasi mies. Kurkkuani kuristi, ja mietin, miten mikään lintu voi olla roska.

Mainokset

5 vastausta artikkeliin “Ovela kettu”

  1. Olipas mukavaa löytää blogisi. Niin mielelläni palaan kuviasi katsellessa rakkaaksi käyneisiin maisemiin. Kettu repolainen nähtiin kevät- talvella myös fyrmästarsin pihassa saunojia ilahduttamassa.

    1. Kiva jos kuvat herättävät hyviä muistoja 🙂 Kyllä teidänkin poppoota olis kiva nähdä täällä taas; ja pitäähän pienimmän päästä näkemään nämäkin seudut 😉

  2. Hihi! Aina herää sama kysymys: MITEN se/ne ovat sinne tulleet? 🙂 sitä sitten voi vain ihmetellä, jos ei muuta tekemistä keksi.

    1. Niinpä! Hyviä ovat uimaan, ja jäätä pitkin joinakin talvina on voinut juosta…ja ovatkohan nämä jo ihan Utössä syntyneitä kettuja? Toisen polven Utöläisiä? Noniin,nyt niitä sitten onkin yksi vähemmän. Tänään aamulla kun menin ulos, näin kun yhtä kettuvainaata kiikutettiin roskapussissa kohti kylän roskiksia…huokaus…

  3. Monimutkaista… 😦
    Nyt kun oikein tutkailen itseäni, huomaan, että kyllä suurempi osa minua kokee monimuotoisuuden olevan tavoiteltavampaa kuin kanonisoidun ”näin kuuluu tehdä” -ajattelun.
    Miksikö… vaatisi pitkällisen kirjoituksen, joten ehkä tyydyn vain tällaiseen pinnalliseen raapaisuun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s