loistoluoto

Tyyntä

4 kommenttia

Eilen tyyntyi yhtäkkiä. On todella hämmentävä tunne, kun tuuli on kohissut korvissa ties kuinka pitkään, ja äkkiä onkin hiljaista. Mihin sitä vertaisi? Ehkä aamuöisen, äänettömään kaupunkiin. Tutut paikat ja maisemat, mutta kaikki onkin pysähdyksissä. Niin ääni kuin liikekin. Siinä on jotain tosi juhlallista. Ihan kuin maailma haluaisi herättää huomion, alleviivata, että olet muuten juuri nyt tässä.

tyyntä4

tyyntä1

tyyntä3

Mainokset

4 thoughts on “Tyyntä

  1. Lauralaura :-)!
    Voi, kaupungissa ei varmastikaan ole koskaan hiljaista. Jo se energian määrä, joka rakennuksissa kulkee, saa aikaan jonkinlaisen ”hurinan”, samoin ilmanvaihtolaitteet yms ja kyllä ne bussitkin kulkee miltei ympäri vuorokauden. Täällä Liedossakaan, vaikka ollaan miltei kunnolla landella, raskaan liikenteen äänet kantautuvat tuolta puolen kilsan päästä, vaikka välissä on vaikka mitä. Iniössä myöhään syksyllä tai talven aikana käydessä voi päästä jonkin verran sellaiseen ihanaan hiljaisuuden ja pimeyden kuplaan, jonkalaista ei pääse täällä ”kaupunki”ympäristössä kokemaan. No, nyt en enää pääse sinnekään……
    Mutta teitä aion sinne jossakin rakosessa tulla häiritsemään…..en ehkä telttaillen, mutta jollakin muulla tavoin. Ja jos en tänä talvena, niin ehkä sitten seuraavana :-), no stress. Unelmia ja tavoitteita on ihmisellä oltava.
    Ja mehän nähdään näillä nurkilla reilun viikon kuluttua, odotan sitä jo innolla! Tiia varmaan lähtee mun mukaan <3! Terosta en vielä uskalla varmaksi luvata….torstai olisi toki treenitön päiväkin……

    Mutta oikein ihanaa alkavaa viikkoa teille sinne luonnon rauhaan <3!

    Noksu

    • En ole myöskään täydellistä hiljaisuutta kokenut kaupungissa koskaan 🙂 Tosin joskus juoksulenkillä aamuneljältä (don’t ask..) olen kokenut jänniä nukkuvan kaupungin hetkiä. Mutta jo se, kun ihmiset ovat poissa katukuvasta, ja autot pysähdyksissä, tekee mielestäni kaupungista ihan hiljaisen tuntuisen…Olisi oikeastaan mielenkiintoista tietää, paljonko desibelejä oikeasti on ”öisen hiljaisessa Turun keskustassa”..varmaan kyllä jonkin verran, juuri tuota perushurinaa jne, joita ei enää edes rekisteröi, kun laskee sen niin siihen ympäristöön kuuluvaksi.

      Ihanaa nähdä pian! 🙂

  2. Mä tulin myöhään perjantai-iltana Helsingin kohinoista Utöhön ja heräsin lauantaiaamuna kuin pumpulissa. Hiljaisuus oli tiivis mutta pehmeä ja lempeä. Taivas oli paksun valkoharmaan pilven peitossa, mutta peiton päälle oli purjehtinut muutama kirkkaamman valkoinen pikkuhattara. Ja lunta maassa. Rauhallisempaa ei voisi olla.

    • Kiitos kommentista Marki! Ihanasti kuvailtu! Ja jännä juttu, miten harmaa taivas mielletään niin usein jotenkin ankeaksi – sitä sen ei välttämättä ollenkaan tarvitse olla! Ja hiljaisuudellakin voi tosiaan olla monta luonnetta – mäkin koen sen useinmiten lempeänä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s