Ihminen ja luonto, Talvi

Maaliin!

Olipa hieno kilpailu! Maaliin pääsi 24 osallistujaa, tai siis 25 kun se yksi pyörä oli tandem 🙂 J oli neljäs, hän saapui maaliin reilun vuorokauden päästä lähdöstä. Ja oli väsynyt! Pyörää oli saanut työntää n.60 kilometriä syvässä sohjossa, loput kilometrit taittuivat hiljalleen ajaen. Kävelyosuuksilla tipahti kuulemma toisinaan joka neljännellä askeleella reittä myöten lumeen, ja muitakin lumisukelluksia tuli tehtyä pyörän lipsahtaessa ulos uralta. Mutta kaikki tämä oli ollut odotettavissakin, joten se ei ilmeisesti tullut yllätyksenä monellekaan! Sain napattua yhden kuvan ”maalisuoralta”…(maali oli tuolla taustalla näkyvässä hotellissa).

maali

Tunnelma maalissa oli absurdi! Kaikki se väsymys ja riemu sekoittuivat hassuksi hälinäksi, johon oli sivustakatsojanakin ihana upota mukaan. Muutenkin nautin koko meiningistä niin paljon, että haluan kyllä joskus olla tuollaisessa vielä mukana kilpailijanakin. Esimerkiksi johonkin maraton -kilpailuun verrattuna tämä tapahtuma oli hyvin rento ja iloinen…ei yhtään sykemittaria, omaa sekuntikelloa, tai ryppyistä otsaa, vaan luonnossa kulkemista (olosuhteet hyväksyen..jopa niistä nauttien?!), sekä hullunrohkeaa omien rajojen venyttämistä – samanhenkisten ihmisten seurassa. Kyllä kiitos 🙂

Mainokset
Ihminen ja luonto, Talvi

START!

Tänä aamuna klo 9.00 lähti matkaan urhea joukko kilpailijoita Rovaniemellä! Kaikilla tavoitteena taivaltaa 150 kilometriä joko pyörällä, jalan tai hiihtäen. Aikaa 40 tuntia. Lisätietoja kilpailusta voi lukea Rovaniemi 150 -nettisivuilta. Tapahtumaa voi seurata ”livenä”  facebookissa.

Olen tässä muutaman päivän ajan seuraillut näiden urheilijoiden valmistautumista koitokseen, ja se on ollut innostavaa! Kaikilla on erilainen urheilutausta: on erilaisia ultramaratoonareita, aavikkomaratoonareita, kilpapyöräilijöitä, olympiatason urheilija…eräs osallistuja sanoi, ettei hän ole koskaan ollut missään kisoissa, mutta on sen sijaan tehnyt ”pari pidempää pyöräretkeä”…mm. Alaskasta Tulimaahan eli Etelä-Amerikan eteläkärkeen asti 🙂

Tänään hotellin aamupalasalissa oli tiiviin jännittynyt ja keskittynyt tunnelma. Kaikki odottivat starttia. Tässä tunnelmia lähtöpaikalta:

rovaniemi150
Sillan lipputangoissa liehuvat osallistujien kotimaiden liput.
Viimeiset tsekkaukset ennen lähtöä...
J:n viimeiset tsekkaukset ennen lähtöä…
Italialaisten pyöräilijöiden pinkki fatbike-tandem!
Italialaisten pyöräilijöiden pinkki fatbike-tandem!
Maskotti matkustaa mukana
Maskotti matkustaa mukana
Juoksijat vetävät varusteensa  mukanaan pulkilla!
Juoksijat vetävät varusteensa mukanaan pulkilla!
Lähtöviivalla...
Lähtöviivalla…
Matkaan!!!
Matkaan!!!

Seuraamme täällä jännityksellä, miten kisa etenee! Viime vuonna maaliin selvisi 3 osallistujaa, toivottavasti tänä vuonna on parempi selviytymisprosentti 😉

Ihminen ja luonto

Ihan(an) tavallinen päivä

kevätaurinko

Eilen oli sellainen tavallinen päivä, jota olen kaivannut muistaakseni tammikuun alusta asti. En ollut sopinut mitään työkeikkaa tai velvoitetta mihinkään suuntaan. Koko perhe oli terveenä, ei ainuttakaan puhkeavaa hammasta, yskää, nuhaa, vatsakipua, rintatulehdusta… Lapsi nukkui rauhallisesti päikkärit, ehdin kirjoittaa, lukea ja hoitaa paperiasioita. Söimme lounasta yhdessä, ehdin syödä lautaseni tyhjäksi nousematta kertaakaan pöydästä. Kävin iltapäiväkävelyllä, istahdin teelle suojaiseen paikkaan, johon lumipyry ei yltänyt, ja katselin ruokailevaa joutsenperhettä. Mietin, mahtaako niistä aina joku pitää vahtia kun muut syövät, mutta ei, niillä oli kaikilla samaan aikaan pää pinnan alla. Ilmeisesti ei ole mitään pelättävää. Illalla kävin juoksulenkillä, nastat purivat jäiseen alustaan niin hyvin, ettei tarvinnut liukastella. Välillä sain kyllä tarpoa kinosten yli, ja se toi sopivaa tempovaihtelua lenkkiin. Muun perheen nukkuessa luin hyvää kirjaa sängyssä, kunnes nukahdin.

Kevät, Sää, Talvi

Räntää,loskaa,märkää…

Kevättalvinen loskassa kahlaaminen ja jäätikköliukastelu tuntuvat minusta tänä vuonna erilaisilta kuin ennen; ne aiheuttavat suoran mielleyhtymän tähän samaan vuodenaikaan sattuneeseen loppuraskauteeni ja sen hauskoihin fiiliksiin. Nyt tekee mieli kuunnella samoja biisejä kuin silloin, juoda samaa puolukkamehua, syödä samoja sämpylöitä, kävellä samoja reittejä…aika hämärää! Hassua, että säätilat voivat aiheuttaa näin vahvoja assosiaatioita! Mutta otan ne iloisena vastaan, koska muuten tämä talven ja kevään vuorottelu voisi tuntua välillä tosi pitkältä…

Yhden hauska jääretken ehdin tehdä koululaisten kanssa, mutta sitten tulivat tuulet ja lämpö, ja jäät olivat tipotiessään. Onneksi pääsimme sentään vähän hakemaan tuntumaa jäähän, ja testailemaan naskaleita. Voin lämpimästi suositella jokaiselle jäälläliikkujalle pientä naskalitreeniä, koska tositilanteessa niiden kanssa pitäisi osata toimia nopeasti. Ja hyisessä vedessä ajatukset eivät välttämättä ole selkeimmillään!

Tänä talvena Eivor-laiva ei ole vielä paljoa joutunut kolistelemaan jäissä, mitä nyt pieniä jäälauttoja on ollut tuolla lähempänä mannerta.

räntää,loskaa2