Juokseminen

Kaleva-takki

Olen surkea välineurheilija. Käytän mielelläni kaikki varusteet loppuun ja vähän ylikin. ”Kyllä tää nyt vielä vähän aikaa menee…” , ja ”Eihän ihminen varusteilla juokse/melo/vaella/pyöräile..” Läheisten painostuksesta olen onneksi saanut uusittua retkeilyvälineistöni kohtuulliselle kannalle, mutta juoksuvermeet ovat edelleen (kenkiä lukuunottamatta) olemattomat.

Täällä juoksen goreasussa, ja kaupunkilenkkitakkina olen käyttänyt vaatekappaletta, jota jopa mieheni häpeää. Se on aivan mahtava, lukioaikaisen kämppikseni kirppiskassista löytynyt Kaleva -lehden mainostakki. Kämppikseni sukulainen oli joskus muinaisina aikoina ollut lehden toimittaja, ja hän oli saanut takin kai jonain työpaikkalahjana. Aikansa itse sitä käytettyään hän periytti sen kämppikselleni, ja nyt se on ollut minulla…10 vuotta. Se on sitä mallia, joka näyttää aina retrolta, ja leikkaukseltaan sellainen, että sopii yhtä hyvin huonosti niin miehelle kuin naisellekin (testattu on!).

Yritin etsiä hyvää juoksupukua kuvastosta, mutta löysin vain mainoksen, josta en ota mitään tolkkua. Siis ymmärrän nuo kaikki sanat, mutta en sitä, miten ne liittyvät toisiinsa.

outdoor

Joo, Kaleva-takilla mennään edelleen!

Mainokset
Ihminen ja luonto, Retket

Retki uimaluodolle

Jää on pysynyt vielä kantavana, vaikka aurinko yrittää pehmentää sitä päivisin. Vietimme koululaisten kanssa maanantai-iltapäivän luistimilla. Saaren eteläpuolinen lahti on kokonaan jään peitossa, ja vieläpä todella sileän! Siinä on hauskaa kiitää, kun ei tarvitse mitään pientä ympyrää mennä (nimim. olen hankkinut luistelutaitoni lapsena kalliolammikoiden jäällä, vähän pienemmät kuviot). Piipahdimme Torsholman hylyn luona. Sen ulkopuolella oli sulaa vettä, jossa uiskenteli joutsenia.

luistelemassa1

Luistelu oli niin hauskaa, että se jatkui vielä koulutuntien jälkeenkin. Kävimme Trutgrundilla, jonne yleensä menen vain kesäisille uimareissuille. Puimme repussa olleet kengät jalkaan, ja kiersimme luodon. Sen eteläpuolella välkkyi vapaa meri.

luistelemassa3

luistelemassa2

Ihminen ja luonto, Kevät

Ice ice baby

Heräsin eilen aamulla aikaisin, enkä enää saanut unta. Otin kameran mukaani ja hipsin ulos. Ihana kävellä välillä ihan rauhassa, yksin, se on mukavaa vaihtelua. Saa valita reitin ihan oman mielen mukaan, ja voi vaan olla hiljaa. Kävelin rannoilla ihastelemassa jäitä. Alkuun en nähnyt ketään, mutta tulomatkalla kiersin kylän kautta, ja silloin oli jo muutama toiveikas lintuharrastaja etsimässä kettusirkkua ruokinnoilta.

iceice4

iceice3

Lämpötila nousi päivän aikana jopa plussalle, ja koska tuulikin oli heikkoa, tuntui aurinkoisissa paikoissa oikeasti lämpöiseltä. Tienpinnat alkoivat sulaa! Avasin kevään nauttimalla terassilla jäätelön.

iceice5

Nyt kun tiellä pääsi kävelemään liukastelematta, päätimme myös kokeilla ensimmäistä kertaa lapsenkantorinkkaa. Se oli menestys niin kantajan kuin kannettavankin mielestä! Lasten varusteista tähän mennessä  hyödyllisimpiä ovat olleet kaikki eri kantovälineet – siksi, että ne tekevät oman liikkumisen niin helpoksi. Tämä rinkka on sellainen, jonka kanssa voi lähteä jo ihan kunnon retkelle, siihen saa pakattua paljon varusteita mukaan. Kerron lisää sitten, kun olemme testanneet sitä kokonaisella päiväretkellä. Ihan kuin kuvassa olisi jotain vinoa..?

iceice6

Kevät, Sää

Yö ja päivä yhtä pitkiä

…tänään, kevätpäiväntasauksena, vaikka todellisuudessa valoisa aika jo voittaa: päivän pituus Utössä 12h 13minuuttia! Jes! Ihan hirmu kylmää oli päivällä edelleen, koillistuuli aina hyytää, mutta talojen eteläseinustoilla pystyi ottamaan aurinkoa ja chillaamaan.

kevätpäiväntasaus1

kevatpäiväntasaus2

Illaksi tyyntyi.  Onhan se aika luksusta, kun seitsemän jälkeen näyttää vielä tältä!

Ihminen ja luonto, Talvi

Laivamatka

Herätys kello 4:30, laivan lähtö kello 5:30. Perjantaina M/S Eivorin kyydissä oli paljon saaristolaisia, jotka menivät kaupunkiin ostoksille, sukuloimaan, tai hoitamaan muita asioita. Viikon ainoa päivä, jolloin pääsee saman vuorokauden aikana mantereelle ja takaisin. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiirettä, laiva nimittäin joutui – ensimmäistä kertaa tänä talvena – puskemaan eteenpäin jäiden joukossa. Suurimmaksi osaksi jää oli kuitenkin ohutta, edellisenä yönä muodostunutta, joten sen läpi pääsi kertarytinällä ilman pysähtelyä. Aurinko nousi jo ennen Jurmoa. Kiiltävä jää levittäytyi niin kauas kuin näki.

jäämatka1

jäämatka2

Laivan kyljet mursivat kimpaleita, jotka sinkoutuivat ehjän jään päälle, ja liukuivat sen pintaa pitkin hurjaa vauhtia.

jäämatka4

Näin muodostelmia ja erikoisia kuvioita jään pinnassa.

jäämatka3

Naapurisaarelaisen kanssa todettiin, että jäätä voisi seistä katselemassa tuntikausia, ihan samalla tavoin kuin leirinuotiotakin.

Ihminen ja luonto, Juokseminen, Sää

Aamulla näkymä oli viileä

Eilen aamulla ikkunasta avautui taas aika hyytävät näkymät:

aamulla1

Pakkaslumi juoksi maata pitkin arktisen tuntuisessa pohjoistuulessa. Myöhemmin päivällä totesin, että kävely vastatuuleen sai kasvot vihlomaan. Tänään on jo lempeämpää.aamulla4

Tutustuin tänä talvena ensimmäistä kertaa nastalenkkareihin. Aiemmin olen harrastanut lenkkeilyä samoissa vermeissä vuoden ympäri, mutta saatuani mieheltä joululahjaksi nastoitetut maastojuoksukengät, olen ekaa kertaa elämässäni päässyt juoksemaan asianmukaisissa jalkineissa. Ja onhan siinä huikea ero! Ei tarvitse hissutella varovaisesti tukevaa maanpintaa etsien, vaan voi ihan oikeasti edetä, nauttien. Sain Rovaniemi150 -kisasta (ja etenkin juoksusarjan voittajasta David Robiscosta, mikä tyyli ja asenne, hymyillen koko kisa läpi, ekaa kertaa lumella juosten!) inspiraation laittaa juoksemiselleni tavoitteen, ja päätin tähdätä maratonille tänä vuonna. Olen kerran juossut Paavo Nurmi -maratonin, ja vaikka se oli hieno kokemus, en kaipaa uudelleen kaupunkimaratonille. Siksi olinkin innoissani, kun kuulin Kolilla järjestettävästä ”Vaarojen Maratonista” (lisätietoa mm. täällä). Se juostaan sopivasti syksyllä, niin että tässä on hyvin aikaa treenata. Ja maisemat ovat varmasti hienot!

aamulla3

Juoksin muutama viikko sitten täällä kotisaarella ihan kokeilumielessä ”puolikkaan”, eli 21km ja risat. Ihan mukavasti se meni, en ollut mitenkään puhki lenkin jälkeen, eli toivoa on! Vauhtia tarvitsen kyllä lisää, koska tapanani on edetä tasaisesti kuin juna 10km/h, lenkin pituudesta ja olosuhteista riippumatta. Nyt, kun on konkreettinen tavoite, on jokin syy juosta eripituisia ja -tempoisia lenkkejä, eikä vaan mennä samaa vanhaa totuttua latua… Harjoitusohjelmani on varsin epätieteellinen, mieheni pyöräilytreenifilosofiaa matkiva ”fiiliksen mukaan” -ohjelma. Eli juoksen niinä päivinä kun huvittaa, pidän huolen siitä että lenkit ovat vaihtelevia, ja että lepopäiviä tulee tarpeeksi. Tämä on ainakin lähtökohdiltaan paljon kypsempää harjoittelua, kuin edelliselle maratonille. Silloin juoksin ihan liikaa, olin välillä ylikunnossa, lenkkarini olivat kaksi kokoa liian pienet (alennuksesta ostetut), puolitoista kuukautta ennen maratonia sain päähäni pitää viiden päivän mehupaaston (pitäähän keväällä ihmisen puhdistautua…), ja kisa-aamuna söin ravitsevana aamiaisena puoli pakettia Paussi-keksejä, koska olin unohtanut käydä kaupassa. No, siitä on onneksi jo aika monta vuotta aikaa!

Ihminen ja luonto, Kasvit, Kevät

Ah!

Olkoonkin kantohanki ja pakkasta kuusi (!) astetta, mutta tämä se vasta on jotain:

ah3

Tässä vaiheessa kevättä ei viherpeukalon kutinalle mahda enää mitään, pakko vain seurata vaistojaan ja ryhtyä suunnittelemaan, kylvämään, ja haaveilemaan. Posti toi sopivasti viikolla Hyötykasviyhdistyksestä siemeniä, jes! Ensimmäiseksi alan kasvattaa versoja, mutta ainakin chilit, basilikat ja tomaatit pääsevät myös pian mullan alle syntymään.

ah4

 

Meidän kirjastoon tuli uutuus, jonka nappasin heti lainaan: Saila Roution kirja Puutarha laatikoissa. Sehän vasta viljelykuumetta nostattaakin! Kirja on ihanan rohkaiseva, se innostaa jokaista puutarhahommiin, tilasta ja välineistä riippumatta! Kuten siinä todetaan, jo versojen kasvattaminen kupissa on astiaviljelyä! Eli rimakammoa ei ainakaan pitäisi tulla kenellekään. Pakko vielä sanoa, että nyt on kyllä kirja kuin tekijänsäkin, yhtä hyväntuulinen, pirtsakka ja innostava! Koska meillä on nyt uusi piha, lainasin samalla myös Sailan aikaisemman teoksen Oman pihan suunnittelu. Kyllä näillä eväillä kelpaa!

ah5

 

Hassua, että talven tähän mennessä kylmimmät päivät ollaan saatu nyt maaliskuussa. (Ensi yöksikin luvataan -11 astetta.) Utön eteläpuolen lahti on taas vaihteeksi jäätynyt, tällä kertaa ihan sileäksi. Oi, nyt jos omistaisin retkiluistimet!

ah1

 

Mutta, vielä kerran, jottei totuus unohtuisi 😉 :

ah2