Ihminen ja luonto, Juokseminen, Sää

Aamulla näkymä oli viileä

Eilen aamulla ikkunasta avautui taas aika hyytävät näkymät:

aamulla1

Pakkaslumi juoksi maata pitkin arktisen tuntuisessa pohjoistuulessa. Myöhemmin päivällä totesin, että kävely vastatuuleen sai kasvot vihlomaan. Tänään on jo lempeämpää.aamulla4

Tutustuin tänä talvena ensimmäistä kertaa nastalenkkareihin. Aiemmin olen harrastanut lenkkeilyä samoissa vermeissä vuoden ympäri, mutta saatuani mieheltä joululahjaksi nastoitetut maastojuoksukengät, olen ekaa kertaa elämässäni päässyt juoksemaan asianmukaisissa jalkineissa. Ja onhan siinä huikea ero! Ei tarvitse hissutella varovaisesti tukevaa maanpintaa etsien, vaan voi ihan oikeasti edetä, nauttien. Sain Rovaniemi150 -kisasta (ja etenkin juoksusarjan voittajasta David Robiscosta, mikä tyyli ja asenne, hymyillen koko kisa läpi, ekaa kertaa lumella juosten!) inspiraation laittaa juoksemiselleni tavoitteen, ja päätin tähdätä maratonille tänä vuonna. Olen kerran juossut Paavo Nurmi -maratonin, ja vaikka se oli hieno kokemus, en kaipaa uudelleen kaupunkimaratonille. Siksi olinkin innoissani, kun kuulin Kolilla järjestettävästä ”Vaarojen Maratonista” (lisätietoa mm. täällä). Se juostaan sopivasti syksyllä, niin että tässä on hyvin aikaa treenata. Ja maisemat ovat varmasti hienot!

aamulla3

Juoksin muutama viikko sitten täällä kotisaarella ihan kokeilumielessä ”puolikkaan”, eli 21km ja risat. Ihan mukavasti se meni, en ollut mitenkään puhki lenkin jälkeen, eli toivoa on! Vauhtia tarvitsen kyllä lisää, koska tapanani on edetä tasaisesti kuin juna 10km/h, lenkin pituudesta ja olosuhteista riippumatta. Nyt, kun on konkreettinen tavoite, on jokin syy juosta eripituisia ja -tempoisia lenkkejä, eikä vaan mennä samaa vanhaa totuttua latua… Harjoitusohjelmani on varsin epätieteellinen, mieheni pyöräilytreenifilosofiaa matkiva ”fiiliksen mukaan” -ohjelma. Eli juoksen niinä päivinä kun huvittaa, pidän huolen siitä että lenkit ovat vaihtelevia, ja että lepopäiviä tulee tarpeeksi. Tämä on ainakin lähtökohdiltaan paljon kypsempää harjoittelua, kuin edelliselle maratonille. Silloin juoksin ihan liikaa, olin välillä ylikunnossa, lenkkarini olivat kaksi kokoa liian pienet (alennuksesta ostetut), puolitoista kuukautta ennen maratonia sain päähäni pitää viiden päivän mehupaaston (pitäähän keväällä ihmisen puhdistautua…), ja kisa-aamuna söin ravitsevana aamiaisena puoli pakettia Paussi-keksejä, koska olin unohtanut käydä kaupassa. No, siitä on onneksi jo aika monta vuotta aikaa!

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Aamulla näkymä oli viileä”

  1. Ou, mikä maratonkokemus 😀 No, vahingosta viisastuu ja se kai on elämän tarkoitus…
    Siis miten teidän pienellä kallioluodolla voi juosta 21 km?! Juoksit 20 kertaa saaren ympäri…? 😉
    Huima näkymä tuo ensimmäinen kuva. Olen vakuuttunut siitä, että tämä on jääkausi, varo ettet törmää mammuttiin siellä lumituiskussa juostessasi!

    1. Hih, uskomatonta mutta totta, täällä saa hyvin aikaiseksi ihan tietä pitkinkin 5km lenkin, jota ei tarvitse kuin juosta sitten 4 kertaa…Eikä tämä ole mitään siihen verrattuna, että J pyöräilee niitä yli 100km lenkkejään täällä 😀 Vähän kerää kummastuneita katseita, mutta onneksi ei ole mainetta jonka menettämistä pitäisi pelätä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s