loistoluoto


Jätä kommentti

Pari pientä retkeä

Meidän viikko on kulunut aika pitkälti ulkona. Sisällä käymme nyt oikeastaan vain syömässä, nukkumassa ja vaihtamassa varusteita  (ja sen on muuten näköistäkin kotona: kameroita, kiikareita, puutarhasaksia ja reppuja on esillä, mutta kirjat ja tietokone ovat jossain ihan taka-alalla). Iltaruoka menee aina myöhäiseksi, ajan kulua ei huomaa, kun valoa riittää vaan…

Torstaina kävimme melomassa uuden ystävän kanssa. Kiertelimme lähiluotoja ja nautimme tyyntyvästä illasta.

Kohti Sandfladania

Kohti Sandfladania

Vesi oli vieläkin niin alhaalla, ettei Sandfladanin läpi päässyt melomaan.

Vesi oli vieläkin niin alhaalla, ettei Sandfladanin läpi päässyt melomaan.

Tuolloin ei vielä ollut lintuja pesäpuuhissa, mutta nyt haahkoja istuskelee jo kallioilla. Vähään aikaan emme siis rantaudu luodoille – annetaan linnuille pesimärauha.

Eilen kävimme perheen voimin päiväretkellä Aspössä.

Kantoreppu käytössä. On kyllä ihan ehdoton patikkaretkillä!

Kantoreppu käytössä. Siitä on tullut ihan suosikki kuljetus/kulkuväline meidän perheessä!

Evästauko!

Evästauko!

Aurinkoa ja sumua samaan aikaan.

Aurinkoa ja sumua samaan aikaan.

Satama ja kirkko. Oliskohan tämä Aspön kuvatuin näkymä?

Satama ja kirkko. Ehkä Aspön kuvatuin näkymä?

Kevät vaan pursuaa tekemistä! Muistan lukeneeni jostain, että ihmiselle olisi hyvä elää vuodenaikojen mukaan: antaa kevään energian viedä mennessään, touhuta ja aloittaa uutta, puuhata koko kesä. Syksyllä sitten korjata sato, nauttia hedelmistä, ja asettua rauhassa lepäämään, ihan kuten luontokin tekee. Tuntuu aika hyvältä idealta!

Mainokset


Jätä kommentti

Naapurisaarella

Meillä oli eilen koululaisten kanssa retkipäivä. Lähdimme yhteysaluksella Jurmoon aamupäivällä, ja tulimme illaksi kotiin. Viikonloppuisin (pe, la, su) laivan aikataulu mahdollistaa tällaiset mukavat piipahdukset naapurisaarille. Ja niillä tosiaan kannattaakin käydä, niin erilaisia reitin varrella sijaitsevat saaret ovat!

Kohti itäkärkeä...matka on pitkä!

Kohti Jurmon itäkärkeä…matka on pitkä!

Aurinko paistoi, tuuli oli heikkoa, ja kiurut livertelivät ilmassa. Kävelimme kilometritolkulla pitkin kivikkorantoja, tutustuimme lintujen rengastukseen Jurmon lintuasemalla olevien rengastajien kanssa, ja illalla grillasimme makkaraa. Ah, retkeily vaan kannattaa aina! Katsotaan, ilmestyykö Utön koulun blogiin jossain vaiheessa matkakertomusta lapsilta…

Näin muuten eilen aamulla ennen reissuunlähtöä ensimmäisen haarapääskyn! Se lensi matalalla, ihan vierestäni, punainen naama loistaen! Tänään on taas aurinkotuulinen päivä. Ihan kevät.

aurinkotuuli1


1 kommentti

Käärmeet heräilevät

Kestikin kauan tänä vuonna, ennen kuin käärmeet tulivat esille talvikoloistaan. Yleensä ensimmäiset näkee maaliskuussa, mutta nyt törmäsin käärmeeseen vasta toissapäivänä. Näinkin niitä sitten heti neljä saman päivän aikana. Taisivat kaikki olla rantakäärmeitä, luulisin. Erottaminen on välillä vaikeaa, etenkin mustien yksilöiden kohdalla. Kaikilla rantakäärmeillähän ei ole keltaisia/oransseja korvaläppiä. Mutta kyy on yleisilmeeltään ilkeämmän näköinen (onkohan tämä enää ihan objektiivista tietoa..?), pää on terävämpi kolmiomainen, ja pyrstö erottuu selvemmin kapeaksi ”hännäksi”. Rantakäärmeen pupilli on kiltimpi, muodoltaan pyöreä, jos nyt niin lähietäisyydelle menee, että alkaa silmiä tarkkailla…

Huomenta!

Huomenta!

Sää oli aurinkotuulinen, todella mukava ja keväinen.

ekakäärme2

Eilen ja tänään on tuullut reippaasti, puuskissa 17 m/s. Aina välillä on sadellut. Eilisilta oli kaunis: sade taukosi, ja laskevan auringon valo kuulsi paksujen pilvien läpi. Märkää maata pitkin juoksi persikanvärinen sumu.

 


Jätä kommentti

Kevätsumua

Linnut tulivat rysäyksellä. Kevätmuutto on lykkääntynyt kylmien säiden vuoksi, mutta kyllä lintujen on täytynyt olla  jossain kytiksellä, koska ne olivat täällä välittömästi, kun ilma lämpeni. Toissapäivänä alkoi olla jo huisketta ilmassa, mutta näkyvyys oli heikohko sumun ja sateen vuoksi. Eilen aamulla sitten lähdimme ulos auringonpaisteeseen, ja voi mikä lirkutus ja laulelu joka puolelta kuului! Sanoinkin, että ihan kuin oltaisiin jossain sademetsässä (miinus sade…ja metsä)! Nyt saa sitten joka kerta uloslähtiessä miettiä suurta eettistä kysymystä: kumman otan mukaan, kiikarit vai kameran? Vai kenties molemmat, jaksanko?

Kirjasin eilen toistakymmentä uutta lintuhavaintoa tälle vuodelle. Osa olisi kyllä ollut nähtävissä jo aiemminkin, mutta en vain ole tullut havainneeksi. Aika keväinen meininki: västäräkkejä on jo paljon, ja niityn rannassa vipelsi tylli, meriharakka ja töyhtöhyyppiä. Ristisorsapariskuntakin uiskenteli rantavedessä.

Kevät on sumujen aikaa, niitä tulee ja menee koko ajan. Säätiedotuksessa voi näkyä pelkkää aurinkoa, mutta todellisuudessa saattaakin olla säkkisumu.

kevätsumu2

 

kevätsumu4


1 kommentti

Täällä ylhäällä!

Olimme alkuviikosta mantereella mielenkiintoisella kokoonpanolla: kaksi vatsatautista aikuista ja yksi ylienerginen orava. Vahdimme mieheni kanssa vuorotellen joka paikkaan kiipeilevää lasta, ja sillä aikaa toinen sai nukkua. Koska jalkeilla olevalla aikuisella ei ollut ripaustakaan voimia, oli paljon helpompaa antaa lapsen tehdä sitä mitä se halusi eli kiivetä (kirjoituspöydälle, yöpöydälle, portaisiin..), kuin yrittää viihdyttää keinotekoisesti jollain rauhallisemmalla leikillä. Kiipeily ei vaadi aikuiselta muuta kuin sen, että on alapuolella ottamassa kopin, jos tapahtuu lipsahdus.

kiipeilijä

Täällä ylhäällä!

Siinä kiipeilyä seuratessani mietin, että mihin tuollainen piirre ihmisestä katoaa? Miksei aikuinen ajattele, että onpas jännän näköinen autokatos/kirjahylly/roskapönttö, kipaisenpa sen päälle? Huutaako rakennettu ympäristö jo valmiiksi kiellon koskea mihinkään tai poiketa valmiilta poluilta? Onneksi aikuinenkin sentään yleensä innostuu luonnossa liikkuessaan tutkimaan ja miettimään, että miltähän maailma näyttää tuon lohkareen päältä, tai mitä jos kiipeäisin tuon ison kukkulan huipulle…

Täällä ylhäällä!

Täällä ylhäällä!

Havaintojeni mukaan lapsia usein kiehtoo eniten sellaiset kohteet, joita ei ole varta vasten rakennettu liikkumista tai kiipeilyä varten. Huonekalut, ikkunalaudat, puut, kivet, kalliot… Kiipeilytelineet tietysti kelpaavat vaikkapa päiväkotien pihoilla tai puistoissa, mutta harvoinpa niihin mitään luonnollisia kiipeilymahdollisuuksia on jätettykään, ”turvallisuussyistä”. Tämä on mielestäni vähän sama, kuin jos retkeilemään lähtevälle aikuiselle sanottaisiin, että älä ihmeessä lähde metsään tai vuorille, me olemme rakentaneet sinua varten muovista tällaisen turvallisen ja EU-standardien mukaisen alueen, jossa saat liikkua. Täällä on turvallisia kohoumia joiden päälle voit kiivetä ilman että putoat ja loukkaat itsesi. Ai, kiitti vaan!


4 kommenttia

Jotain omaa!

Haluan mielelläni tietää, mistä ruokani tulee. Näillä taidoilla ja tällaisessa asuinpaikassa ruuan tuottaminen kokonaan itse on aika utopistista. Siksi olen keskittynyt toistaiseksi pääasiassa pieniin omiin lisukkeisiin. On mukava ajatella, että joka päivä syö jotakin sellaista, mikä on itse alusta asti hankittua. Pakastimen viimeiset marjat menivät tänä aamuna, niitä on syöty syksystä asti joka päivä. En ole mikään himopoimija, enkä varsinkaan nopea, mutta viime kesänä marjojen noukkiminen osui hyvin päivärutiinien joukkoon. Vauvanvaunut vadelma-, villimustaherukka-, tai metsämansikka-apajan viereen, marjat suoraan pakasterasiaan  (kätevää, ei tarvitse varata aikaa putsaukselle jälkeenpäin), ja aina välillä vaunujen heiluttelua. Nyt kun marjat loppuivat, eikä omaa vihannessatoa ole vielä tulossa vähään aikaan, ovat pelastuksena olleet versot! Herneet, rucola, sango ja parsakaali vihertävät nätisti ikkunalaudalla, ja maistuvat hyviltä salaateissa ja leivän päällä. Ovat ne kai terveellisiäkin, mutta ehkä tärkeintä on niiden tuoma tunne siitä, että syön jotain omaa.

versot


1 kommentti

Haahkat ovat saapuneet!

Niitä oli kuulemma jo eilen, mutta tänään aamulla oli niin tyyntä, että äänet kuuluivat meidän kotiportaille asti! Haahkojen mouruaminen ja kaakatus täytti ilman paksuna äänimattona, jota välillä halkoivat allien ”a-alli” -kiekaisut, ja siipien läiskytykset vettä vasten. Se on sitten kevät! Kävelin Eteläniemeen katselemaan ja kuuntelemaan. Linnut ovat vielä niin kaukana, ettei zoomini riittänyt niiden kuvaamiseen. Pakko oli silti yrittää räpsäyttää todistusaineistoa: siellä ne ovat, nuo mustat pisteet, heti siinä missä jäälautat loppuvat!

haahkat1

Täytyy mennä illalla katsomaan, josko haahkat olisivat tulleet jo lähemmäksi. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta uskon että joitakin satoja alkaa jo olla tässä ympäristössä. Jäiden liikkeet vaikuttavat lintujenkin oleskelupaikkoihin, mielenkiinnolla seurailen miten jäälautat sulavat ja minne ne milloinkin pakkautuvat. Eteläpuoli on taas aika avoin, heti tuon luodon takana on avovettä, eikä kuvassa näkyvä jääkään ole muuta kuin irtonaisia hötöjä pikkulauttoja.

haahkat2

 

P.S. Kiuruja on myös, ja nokkosperhosia!