loistoluoto


Jätä kommentti

Ukkosen jälkeen

Heräsin joskus neljän jälkeen aamulla kovaa vauhtia lähenevään jylinään, ja pian ukkonen olikin jo ihan päämme yläpuolella. Peltikatto alkoi rämistä sateen voimasta. Olin juuri edellisenä päivänä todennut, että pian saisi sataa, koska tynnyrit alkavat tyhjentyä. Puin pikaisesti sadevaatteet päälle ja lähdin pihalle täyttämään kaikki mahdolliset ämpärit ja kipot vedellä. Tynnyrit tulvivat jo, ja vettä satoi niin rajusti ettei se ehtinyt valua ränneistä alas, vaan osa ryöppysi kourun reunan ylitse maahan! Sain kaikki astiat täyteen, mutta sitten huomasin vielä hiekkalaatikossa yhden ämpärin, ja säntäsin hakemaan sen. Yhtäkkiä välähti ja pääni yläpuolelta kuului niin kova pamaus, että korvat menivät lukkoon, ämpäri lensi maahan, ja säntäsin äkkiä ovesta sisälle…Enpä ole koskaan pelännyt ukkosta, mutten myöskään aiemmin kokenut mitään tällaista!

Ukkonen oli ohi puolessa tunnissa. Se jätti jälkeensä hienoja syviä vesilammikoita…

ukkonen1

…ja toivottavasti myös riemuitsevia kasveja! Villikukat ovat nyt loistossaan.

ukkonen3

ukkonen2


Jätä kommentti

Tomaattien ulosmarssi

Tomaatintaimet lähtivät tänään ulos. Kaikki osapuolet lienevät tyytyväisiä: tomaateilla on taas kasvutilaa, sekä sisäoloja paremmat pölyttymismahdollisuudet, ja me näemme taas ikkunoista ulos.

tomaatit1

 

Siinä ne ”pikkutaimet” nyt muodostavat tiheän terassiaidan noissa mieheni nikkaroimissa bokseissa. Nyt toivotaan vain mahdollisimman heikkoja tuulia…

tomaatit2

 

Muutkin istutukset voivat hyvin. Kasvilavassa olevat mangoldit, pinaatit, retiisit ja salaatit kasvavat reippaasti, ja osaa ollaan jo maisteltukin. Mmm, herkkua!

tomaatit3


1 kommentti

Lämmin aamu

Heräämme mieheni kanssa nyt kesällä tosi aikaisin lähes joka aamu. Aurinko alkaa paistaa verhojen läpi sänkyyn heti viiden jälkeen. Valoon on ihana herätä. Tänä aamuna menin paljain jaloin portaille, jotka tuntuivat ihmeen lämpöisiltä. Ilmakin oli pehmeää. Aamukaste ja aurinko olivat houkutelleet kukista lempeää tuoksua, sitä ihanaa, joka on olemassa vain aamulla, ja joka katoaa päivän hyörinän ja tuulen mukana jonnekin.

lämminaamu

 

lämminaamu2


Jätä kommentti

Kuntotesti

Kävin perjantaina juoksemassa kuntotestin Paavo Nurmi -keskuksessa. Ajattelin, että kun kerran tälle sykemittari-linjalle lähdetään, niin tehdään se sitten kunnolla. Oli kyllä antoisa ja hauska kokemus, ja uskoakseni myös hyödyllinen tulevia treenejä ajatellen. Testi tehdään kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että testattava juoksee isolla juoksumatolla sykemittari ranteessaan. Kolmen minuutin välein testaaja pysäyttää maton n.10 sekunniksi ottaakseen juoksijan sormenpäästä verikokeen. Joka verikokeen jälkeen mattoon lisätään vauhtia 1km/h. Tätä mennään niin kauan, kunnes ei vaan enää jaksa, tai verikokeiden perusteella nähdään että veren maitohappopitoisuus on jo saavuttanut maksimitason. Odotin ihan järkyttävää rääkkiä, mutta oikeasti tämä ei ollut yhtään niin paha, mitä vaikka meidän vetotreenit…Testihän tosiaan loppuu sitten kun maitohappoa on tarpeeksi, toisin kuin juoksuvedot…:)

Testaaja analysoi tuloksen verikokeiden ja sykemittariin tallentuneen datan perusteella, ja tekee niiden pohjalta ohjeellisen treeniohjelman, kertoo henkilökohtaiset sykerajat, ja antaa muutenkin hyviä vinkkejä juoksemiseen. Olin tosi yllättynyt, että kestävyyskuntoni pääsi asteikolla 1-7 ihan sinne seiskaan asti (johon pääsee 3% ikäluokasta), koska en nyt ihan niin ”sheipissä” koe olevani! Ilmeisesti kaikki vaunukävelyt ovat pitäneet peruskunnon kohdillaan, vaikka juoksun kanssa onkin välillä viimeisen vuoden ajan ollut vähän niin ja näin. Mutta paljon jäi tavoiteltavaa. Marathon -ennusteeksi sain ajan 4:05, mikä ei vielä päätä huimaa (tosin sehän ei edes Vaarojen Maratonilla päde, siellä ohjeistetaan varaamaan matkaan n.1,5 -kertaa tavallisen marathonin aika). Ja 3000m Cooperin testissäkin siintää vielä edessäpäin – sen saavuttamiseen testaaja arvioi minulta menevän ainakin puoli vuotta.

Olen tosi tyytyväinen testiin, ja suosittelen sitä kaikille sykemittarin käyttäjille ja tavoitteellisesti juokseville. Se antaa eväät seurata lenkkien järkevyyttä, sitä ettei treenaa aina samalla tavalla tai liian kovaa. Sain nyt uutta intoa seurata, miten juoksu etenee ja kunto kehittyy. Fiiliksestähän sen osittain tietää, mutta joskus numero-todisteetkin ovat ihan kivoja.

Asiasta toiseen, ja vieläpä aika kauas: heinät ovat kauniita! Juuri nyt maisemaa pehmentää tämä hempeän hopeinen sävy.

kesäheinä


2 kommenttia

Keitaat

Vietimme muutaman päivän Turussa asioita hoitaen, ja huomasin, kuinka työlästä liikkuvaisen lapsen on istua pidempiä aikoja vaunuissa ja turvaistuimessa. Kun kotona on tottunut liikkumaan paljon jalan ja olemaan päivät pitkät ulkona, alkaa autossa istuminen tuntua aika pian jaloissa levottomana kihinänä. Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Onneksi Turun keskustasta löytyy keitaita, joissa lapsenkin uskaltaa päästää ”vapaaksi”.

Pääkirjaston ihana lastenosasto satumaailmoineen ja kunnon liikkumatiloineen:

keidas5

keidas1

 

Ja puistot! Etenkin Kupittaan puisto ja sen kiipeilypatsaat.

keidas0

 

keidas2

keidas3

 

Tiedätkö muita keitaita?


Jätä kommentti

Ystävykset

Me onnekkaat saimme viettää täällä kokonaisen kuukauden ystävien seurassa! Samanikäiset lapset, ja äideillä yhteinen juoksuharrastus – mahtavaa! Yhdessä lapset ovat pöllyttäneet hiekkaa, tutkineet mönkijöitä ja maitokärryjä, kiivenneet rappusia, heitelleet kiviä mereen, syöneet voikukkia, mutustaneet retkirusinoita, ihastelleet koiria …ja tuhatta muuta asiaa – sillä kyllä tämän ikäiset ehtivät!

kaverit1

kaverit2

Eilen päivällä ystävät lähtivät takaisin oikeaan kotiinsa mantereelle. Illalla kun lähdin vielä lapsen kanssa ulos, viittoivat pienet kädet  innokkaasti kohti paikkaa jossa olimme leikkineet yhdessä iltaisin, ja suu hoki kaverin nimeä… Onneksi pian nähdään uudelleen!