Ihminen ja luonto, Syksy

Rauhaa

Pohjoistuuli piti jälleen kerran otteessaan loputtomalta tuntuvan ajan, mutta nyt se viimein hellitti! Iltakävelyllä viileä mutta rauhallinen ilma oli niin lempeä, ettei sitä voinut uskoa todeksi. Rauhaa.rauhaa1rauhaa2

The northern wind seemed to last forever. But now, at last, it calmed down. Peace!

 

Mainokset
Ihminen ja luonto

Mielikuvitusleikki

Eilen taisi olla ensimmäinen kunnon syystuuli: puuskissa 23 m/s. Välillä sateen kera, välillä ilman. Luoteistuuli osui ehkä vähän vaimeammin itäniitylle, joten kävimme siellä kävelyllä. Marjanpoimija huomasi heti houkuttelevat variksenmarjapensaat…

variksenmarjat1variksenmarjat2

Myös koko illan tyttö sitten ”poimi” näkymättömiä marjoja lattialta, maiskutteli, kantoi niitä meidänkin suuhun. Hihitteli keksinnölleen. Kun kerroin tästä ystävälleni, hän otti esille mielestäni tosi tärkeän aiheen: sen, miten lapset osaavat pysähtyä näiden ideoidensa äärelle. Toisin kuin aikuiset, jotka tuputtavat koko ajan uutta ja muutosta, koska itse kokevat toiston tylsäksi. Joka asiassa. Lasten leikeissä, kuvakirjoissa, ja ihan missä vaan. Tämä on niin totta!

Lapset tosiaan voivat jatkaa samaa simppeliä leikkiä tunnista ja päivästä toiseen, oikein tyytyväisinä. Aikuinen sitten viisaana menee neuvomaan ja ”kuljettamaan eteenpäin” leikkiä. Herranjestas, täytyyhän sitä nyt jotain kehitystä tapahtua! Mihin tämä maailma menisi, jos kaikki olisi noin yksinkertaista! Niin, mihin?

Yeasterday was a windy day! We went to a slightly more sheltered (?!) meadow, and my daughter picked berries there – again. And all evening she was ”picking” invisible berries on the kitchen floor, smiling and ”eating” them. My friend said she loves the way children can focus on the same simple thing or game for hours and days – in contrast to us adults, who want things to grow and develop all the time. ’Cause what would happen to the world, if everything wasn’t in constant development…?

Eläimet, Ihminen ja luonto, Ruoka, Syksy

Tunteileva lammaspaimen

Ruoho ei enää kasva maassa kovinkaan vauhdikkaasti. Kesäpässit tarvitsevat entistä enemmän lisäruokaa. Käymme päivittäin keräämässä omppuja puiden alta, pilkomme niitä ämpärikaupalla, ja kuskaamme määkijöille.

omput1omput2

 

Äh, näin siinä voi käydä. Heistä on tullut ”tyyppejä”. Kuka älypää keksi lihansyönnin ?!!

omput3

 

Our ”summer sheep” need more and more extra food, as the grass is not really growing any longer. We pick apples, cut them up, and carry them to these hungry friends. We have got to know each other quite well, and now I’m asking: who came up with the idea of eating meat ?!

Ihminen ja luonto, Linnut, Syksy

Lintusaari kutsuu

syksyniitty
Itäniitty on täynnä ruskean eri sävyjä.

Kyllä, syksy on todella alkanut: ensimmäiset lintuharrastajaporukat ovat saapuneet. Eivätkä he turhan takia ole tulleet, vaan muuttolintujen perässä tietysti. Omat kiikarini ovat vielä kesän jäljiltä komerossa, mutta taitaa olla aika kaivaa ne esiin. Olen kuullut huhuja ainakin harjalinnusta ja kuhankeittäjästä…

Havaintoni ovat olleet viimeaikoina eri lajien sijaan lintujen käyttäytymiseen liittyviä. Kesällä ihastelin moneen otteeseen lentomuurahaisten liikkeelle saamia lokkiparvia. Lokkeja näytti olevan ilmassa yhtä paljon kuin muurahaisia, kauhea kuhina! Oli muuten hienoa nähdä ilmassa parveilevien muurahaisten lisäksi myös pitkiä lentäviä hämähäkinseittirihmoja. Joku kertoi, että osa hämähäkeistä muuttaa siten, että ne leijuvat seittilankojen kanssa uusille asuinsijoille. Kuulostaa aika seikkailumieliseltä touhulta!

Alkusyksystä näin myös petolintujen muuttavan. Haukat nousevat spiraalimaisesti yhä ylöspäin ja ylöspäin, siipiään räpäyttämättä. Ne osaavat käyttää hyväkseen kohoavia ilmavirtauksia. Sitten ne laskettelevat hiljalleen etelän suuntaan, edelleen siivet tyynesti hievahtamatta.

Meidän tyttö osoittaa innoissaan taivaalla räpyttelevää tuulihaukkaa, ja huutaa ”KAUKKA!” .

The autumn is here, and so are the birdwatchers! I think I should take my binoculars out again…

Ihminen ja luonto, Sää, Syksy

Kurakelit, hei!

Syyssateet alkoivat sitten kunnolla! Ennusteen mukaan seuraava sateeton päivä on perjantaina. Se ei menoa haittaa, kun on hyvät vermeet!

kurakelit2

Meidän perheen vaatepolitiikka on varmaan aikamoisessa epätasapainossa – urheilu- ja ulkoiluvaatteiden hyväksi. Jokaisella on yksi 50cm leveä perusvaatekaappi, johon mahtuvat kaikki vaatteet. Niistä valtaosa on ulkoiluun tarkoitettuja eri kerroksia. Tavallisia siistejä vaatteita on pari settiä per nuppi, ja juhlahepeniä taitaa olla öh…yhdet. Mutta toisaalta vaatekaapin sisältö on ihan hyvässä suhteessa sen kanssa, kuinka paljon mitäkin käytetään. Ja kuvaa se myös eri vaatteiden tärkeyttä: kaikki muu voi olla käytettynä hankittua, mutta ulkoilupuoli on tarkkaan harkittua ja etenkin aikuisten vaatteissa useinmiten uutta. Lapset käyttävät yhtä kokoa niin vähän aikaa, että laadukkaat vaatteet onneksi ehtivät kulkea ehjinä lapselta toiselle. Ostaisin toki mieluusti itselleni ulkoiluvaatteita käytettynä, mutten ole vielä törmännyt kestävän oloisiin second hand -ulkovermeisiin.

Teinihippi-minäni ei haluaisi tätä myöntää: varusteilla on merkitystä. On pirun paljon mukavampaa olla ulkona, kun ei tarvitse palella, hikoilla, kastua, kompuroida epämukavissa kengissä, tai jököttää jäykkänä huonosti istuvien vaatteiden alla. Ulkovaatteiden pitää olla mukavat. Ja niiden tulee tehdä ulkoilu houkuttelevaksi säästä riippumatta.

kurakelit1

 

It’s raining a lot, and it’s fun! You just need to have good clothes for outdoors!

Ihminen ja luonto, Sää, Syksy, Ystävät

Silkkiä

Viikonloppuna täällä Utössä vietettiin ystäviemme hääjuhlaa. Valmistelut sujuivat ihan ihmeellisen tyynessä ja lämpöisessä säässä.

ennenhäitä1

Meri oli sileää silkkiä. Tein pienen iltakävelyn majakalle tytön kanssa. Uni maistuu hyvin (itse kullekin), kun illalla viimeiseksi pääsee vähän kipittelemään.

ennenhäitä3

Jokainen heinänkorsi pysytteli hievahtamatta paikallaan. Kasvava kuu heijastui veden pintaan.ennenhäitä2

 

Sää pysyi hienona koko hääviikonlopun ajan, uskon että ihan tarkoituksella! Ja tänään sitten tulikin syksy.

ennenhäitä4

Our friends got married here on Saturday. The weather was lovely the whole weekend, and the autumn came today.

Eläimet, Ihminen ja luonto

Vuh!

Huh mikä viikonloppu takana! Täällä järjestettiin koirakilpailut, joissa ratkaistiin noutajien metsästyskokeiden Suomen mestaruus. Olimme mukana toimitsijoina, sekä jännittämässä trillerimäisen huisia kilpailua. Oli mahtavaa saada olla mukana tällaisessa: en ole koskaan edes nähnyt mitään vastaavaa, vaikka kotona on aina ollut koira, ja vaikka olen ollut mukana metsästämässä monet kerrat.

koirat2

Itse kilpailut käytiin Utön naapurissa Ormskärissä, kun taas majoittuminen oli Utön puolella.  Mukana oli 16 koiraa, ohjaajat, ja joukko innokkaita kannustajia. Kilpailutehtävät näyttivät näin maallikon silmin todella vaikeilta, mutta se kai oli tarkoituskin, kun koolla kerran oli Suomen taitavimmat koirakot. Ylläolevassa kuvassa yleisö seuraa tehtävää, jossa koiraa ohjattiin äänimerkein uimaan koko laguunin toiselle puolelle, jossa odotti vedessä noudettava riista. Matkalla osa koirista jäi kiinni vedessä kelluviin houkutuslintuihin, ja aika moni pysähtyi keskellä oleville saarille ihmettelemään ennen matkan jatkamista.

koirat1

Kaksi koirakkoa suoritti aina rastin kerrallaan, ja yleisö kulki mukana. Koirat olivat kaikki valtavan innostuneita tehtävistä, mutta toimivat samalla täydellisessä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Minulta meinasi silmät pudota päästä jo kisan alussa, kun koirat jätettiin näkösuojan taakse odottamaan siksi aikaa, kun ohjaajat menivät kuuntelemaan ensimmäisen rastin ohjeet. Siellä ne koirat istuivat ilman hihnaa, toisistaan välittämättä, eivätkä hätkähtäneet edes silloin, kun pyssynpauke alkoi. Ne liikkuivat paikaltaan vasta, kun ohjaaja antoi luvan. Jo tuohon pisteeseen pääseminen koiran kanssa on mielestäni valtava suoritus…!koirat3

Tyttö seurasi tietysti mukana kisoja kaikki kolme päivää. Ihmetteli pyssynpauketta ja kiipeili. Ja söi aika paljon variksenmarjoja…

koirat4

Maasto oli selvästi osalle koirista vierasta. Katajikot, jyrkät kalliot ja liukkaat vesikivet antoivat lisävastusta etsintä- ja noutotehtäviin. Olen pitänyt itsestäänselvänä, että kaikki metsästys tapahtuu tällaisissa olosuhteissa kuin täällä on, mutta eihän se tietystikään niin ole! Mitä mahtaisi saaristokoira sanoa sisäsuomen metsistä ja tiheiköistä?

koirat5

Kaksi koiraa samaan aikaan vedessä, kummallekin annetaan ohjeita. Työskentelytyylejä oli monenlaisia, osa puuttui koiran toimintaan enemmän ja osa vähemmän, mutta ihailin kyllä jokaista ohjaajaa. Voin vain kuvitella sen työmäärän, mitä on tehty tätä ennen..! Lisäksi koiran ja ohjaajan suhteen on pakko olla kunnossa, muuten yhteistyö ei vain toimi. Eli mikään pomotus/sääli/lellimis-kuvio ei tule kyseeseen, vaan harmoninen ”laumayhteisö”, jota ihminen johtaa. Siltä se ainakin näytti.

koirat7

 

Perjantaina ja lauantaina oli alkukarsinnat (nome B -koe), ja sunnuntain finaaliin pääsivät kaikki, jotka olivat suorittaneet kokeen 1- tai 2-tasoisesti (en tiedä näiden tasojen vaatimuksista sen tarkemmin, mutta parhaiten työskennelleet koirat menivät jatkoon). Yhteensä finaalissa oli 8 koirakkoa. Jo ensimmäinen rasti pudotti pois puolet niistä: siinä oli todella vaikea koiran uittaminen pitkää solaa pitkin kauas luodolle, jossa odotti noudettava riista. Moni kompastui tähän tehtävään, tai sitten siihen, kun koiran piti hakea kaksi peräkkäin ammuttua lintua, joista toinen putosi vastapäisen luodon eteen, ja toinen sen taakse. Tuuli ehti monen kohdalla viedä kauimmaisen linnun niin kauas, ettei koira sitä enää löytänyt.

koirat6

 

Moni utöläinen kävi seuraamassa kilpailua. Kilpailu oli varsin yleisöystävällinen, kun kaikkia tehtäviä pystyi seuraamaan ihan läheltä. Korkeilla kallioilla oli mukava istuskella kesäisessä säässä. Miten kisa sitten ratkaistiin? Kaksi viimeiseksi karsiutunutta koirakkoa olivat viimevuoden SM-voittaja, sekä monelle Utöläiselle tuttu ahvenanmaalainen kutterikuski nuoren koiransa kanssa. Molemmat olivat valtavan taitavia! Viimeinen tehtävä oli tosi hurja, siinä koirat noutivat laguunista lintuja hirveän pyssynpaukkeen keskellä, lintuja sateli veteen lisää ja lisää, ja koirien piti toimia samanaikaisesti toisistaan ja ammuskelusta välittämättä. Sitten piti vielä hakea kaukaa vesikivelle piilotettu hanhi. Kumpikin suoriutui uskomattoman hienosti, mutta voittajaksi selvisi ”kotikenttäläinen”, Ahvenanmaan parivaljakko! Mahtavaa! 🙂

koirat9

Kiitos Suomen noutajakoirajärjestö ja kaikki urheat osallistujat tästä huikeasta elämyksestä! (Tapahtuman nettisivuille pääsee tästä ). Saitte takuuvarmasti tartutettua monelle innostuksen tähän lajiin!

We had a great weekend with the best retriever-dogs in Finland!