Kylä

Mitä ihmiset oikein tekee siellä?

Ehkä yleisin kysymys, mitä minulta kysytään Utöseen liittyen, on ”Mitä ihmiset tekevät siellä? Siis muuten kuin kesällä?” (Seuraavaksi tiedustellaan, enkö kaipaa sosiaalista elämää, ja sitten arvellaan, että talvi on varmaan tosi pitkä ja synkkä…)

Vastaus ei ole ollenkaan yksinkertainen, koska saaristoelämä on nykyään yhtä monimuotoista, mitä elämä muuallakin. En osaa kuvata perussaaristolaista. Utössä asuu eläkeläisiä, koululaisia, etätyöläisiä, matkailualan yrittäjiä, taiteilijoita…monenlaisia ihmisiä ihan erilaisista taustoista. Se onkin yksi täällä asumisen helmistä: tulee oltua tekemisissä ihmisten kanssa, joihin ei välttämättä muuten edes törmäisi, kun harrastukset, työt ja kaveripiirit ovat niin erilaisia keskenään.

No, ajattelin nyt kuitenkin antaa yhdenlaisen vastauksen tuohon yllä esitettyyn kysymykseen. Kuvasin sunnuntaina päivämme kulkua ”noin yksi kuva tunnissa” -periaatteella.

 

9:00 olen tulossa assistenttini kanssa sääasemalta, jossa kävimme hoitamassa aamurutiinit. Pysähdymme syömään välipalaksi vadelmia puskista.
9:00 olen tulossa assistenttini kanssa sääasemalta, jossa kävimme hoitamassa aseman aamurutiinit. Pysähdymme syömään välipalaksi vadelmia puskista.
10:00 Pilkon ämpärillisen maasta kerättyjä omenoita lampaille. Ne juoksevat innoissaan määkien meitä vastaan.
10:00 Pilkon ämpärillisen maasta kerättyjä omenoita lampaille. Ne juoksevat innoissaan määkien meitä vastaan.
yksikuva3
…ja rouskuttavat antaumuksella!
yksikuva4
Syömisen jälkeen lampaat jäävät seurustelemaan…
...ja hengailemaan
…ja muuten vaan hengailemaan.
11:30 Sunnuntailaiva vie mennessään paljon väkeä saarelta. Käymme vilkuttamassa ystävälleni, ja rupattelen samalla muutaman saarelaisen kanssa. Tyttö kaapataan yhtäkkiä mönkijän kyytiin, hän pääsee sen kanssa takaisin kylälle!
11:30 Sunnuntailaiva vie mennessään paljon väkeä saarelta. Käymme vilkuttamassa ystävälleni, ja rupattelen samalla muutaman saarelaisen kanssa. Tyttö kaapataan yhtäkkiä mönkijän kyytiin, hän pääseekin sen kyydissä takaisin kylälle!
Lounaan jälkeen on päivän rauhallinen hetki: lapsi nukkuu yleensä reilun tunnin nokoset. On mukava aurinkotuulinen sää, ja harkitsen marjastamaan lähtemistä, mutta edellisenä päivänä poimimani marjat ovat vielä perkaamatta, joten päädyn hoitamaan ne ensin pois alta. Kirjoittelen myös sähköpostia ja päivitän blogin.
Lounaan jälkeen on päivän rauhallinen hetki: lapsi nukkuu yleensä reilun tunnin nokoset. On mukava aurinkotuulinen sää, ja harkitsen marjastamaan lähtemistä, mutta edellisenä päivänä poimimani marjat ovat vielä perkaamatta, joten päädyn hoitamaan ne ensin pois alta. Kirjoittelen myös sähköpostia ja päivitän blogin.
Mieheni on töissä, joten lapsen herättyä pakkaan termoksen mukaan, ja suuntaamme yhteiselle iltapäiväteelle kallionkoloon.
15:00 Mieheni on töissä, joten lapsen herättyä pakkaan termoksen mukaan, ja suuntaamme yhteiselle iltapäiväteelle kallionkoloon.
Huomaamme mieheni kanssa uusia aallonmurtumiskohtia, ja puhumme melonnasta...tuonne olisi kiva päästä!
Huomaamme kalliolta uusia aallonmurtumiskohtia, ja puhumme melonnasta…tuonne seudulle olisi kiva päästä tutkimaan aaltoja!
16:30 Ennen kuin lähdemme hiljalleen kotiinpäin, pitää ottaa välipalaksi vähän variksenmarjoja...
Ennen kuin lähdemme hiljalleen kotiinpäin, poimii tyttö välipalaksi vähän variksenmarjoja. Tapaan kylällä tuttuja, joiden kanssa jumitun juttelemaan. Kotona laitan ruokaa, järjestelen tavaroita, ja luen aika monta lastenkirjaa. Pian alkaa jo hämärtää.
Käyn iltauinnilla. Vesi on ihanan viileää, ja jättää mukavan kipristelevän tunteen iholle.
Käyn iltauinnilla. Vesi on ihanan viileää, ja jättää mukavan kipristelevän tunteen iholle.

En voi väittää, että tämä olisi peruspäivä; sellaista ei ole. Omat keikkatyöni, yrittäjämieheni työaikataulut, ja kulloinenkin säätila määräävät aika pitkälti päivän kulun. Välillä juoksen kiireisenä paikasta toiseen lapsi kainalossa, ja tuurilla vaihdan mieheni kanssa pikakuulumiset ennen kuin jompi kumpi lähtee taas töihin, välillä olemme molemmat vapaalla, ja välillä taas olen yksin lapsen kanssa pitkän päivän. Tykkään tästä, että päivät ovat vaihtelevia. Aamulla ei koskaan tiedä, mitä on edessä.

My sunday in pictures. All days are different; there’s no ”average day”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Mitä ihmiset oikein tekee siellä?”

  1. Siinäpä se tuli, päivät eivät ole samanlaisia. Täällä mantereella tuntuu että on. Kaipaan siellä oloa juuri siksi, että mahdollisuudet tuntuvat olevan lähempänä. Täällä on vaikea tarttua hetkeen ja rutiinit vievät mennessään. Sää siellä määrittää päivää paljon, mutta se tunne mikä siitä on jäänyt muistoihin, on se ettei sen anneta vaikuttaa ja säästä kuin säästä nautitaan. Oli sää mikä hyvänsä niin siellä sen tuntee iholla ja osaa nauttia muunmuassa myrskyistä. Tuntuu, että täällä ei voi mennä nauttimaan myrskystä tai seisomaan kovaan tuuleen olematta jotenkin hullu 😀 Toisaalta on varmasti ihmisiä, jotka löytävät mantereella enemmän mahdollisuuksia päiväänsä 🙂

  2. Joo, joillekin sopii kaupunki, toisille saari, kolmansille maaseutu…:) Mulla tulee pakokauhu sisämaassa, ja kaupungissa menee pää sekaisin kaikista mahdollisuuksista 🙂 Niitä on jotenkin liikaa, ne ovat kaukana toisistaan, niiden välillä risteillessään kaikki muuttuu suorittamiseksi… Pieni simppeli paikka antaa mahdollisuuden elää just tässä ja nyt. Juuri niinkuin sanoit: sää tuntuu iholla, ja oikeastaan kaikki muutkin asiat. Ei ainoastaan hyvät, vaan myös kurjatkin, mutta mieluummin tunnen kaiken kunnolla enkä vain puolittain ja turtuneesti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s