loistoluoto

Vuh!

6 kommenttia

Huh mikä viikonloppu takana! Täällä järjestettiin koirakilpailut, joissa ratkaistiin noutajien metsästyskokeiden Suomen mestaruus. Olimme mukana toimitsijoina, sekä jännittämässä trillerimäisen huisia kilpailua. Oli mahtavaa saada olla mukana tällaisessa: en ole koskaan edes nähnyt mitään vastaavaa, vaikka kotona on aina ollut koira, ja vaikka olen ollut mukana metsästämässä monet kerrat.

koirat2

Itse kilpailut käytiin Utön naapurissa Ormskärissä, kun taas majoittuminen oli Utön puolella.  Mukana oli 16 koiraa, ohjaajat, ja joukko innokkaita kannustajia. Kilpailutehtävät näyttivät näin maallikon silmin todella vaikeilta, mutta se kai oli tarkoituskin, kun koolla kerran oli Suomen taitavimmat koirakot. Ylläolevassa kuvassa yleisö seuraa tehtävää, jossa koiraa ohjattiin äänimerkein uimaan koko laguunin toiselle puolelle, jossa odotti vedessä noudettava riista. Matkalla osa koirista jäi kiinni vedessä kelluviin houkutuslintuihin, ja aika moni pysähtyi keskellä oleville saarille ihmettelemään ennen matkan jatkamista.

koirat1

Kaksi koirakkoa suoritti aina rastin kerrallaan, ja yleisö kulki mukana. Koirat olivat kaikki valtavan innostuneita tehtävistä, mutta toimivat samalla täydellisessä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Minulta meinasi silmät pudota päästä jo kisan alussa, kun koirat jätettiin näkösuojan taakse odottamaan siksi aikaa, kun ohjaajat menivät kuuntelemaan ensimmäisen rastin ohjeet. Siellä ne koirat istuivat ilman hihnaa, toisistaan välittämättä, eivätkä hätkähtäneet edes silloin, kun pyssynpauke alkoi. Ne liikkuivat paikaltaan vasta, kun ohjaaja antoi luvan. Jo tuohon pisteeseen pääseminen koiran kanssa on mielestäni valtava suoritus…!koirat3

Tyttö seurasi tietysti mukana kisoja kaikki kolme päivää. Ihmetteli pyssynpauketta ja kiipeili. Ja söi aika paljon variksenmarjoja…

koirat4

Maasto oli selvästi osalle koirista vierasta. Katajikot, jyrkät kalliot ja liukkaat vesikivet antoivat lisävastusta etsintä- ja noutotehtäviin. Olen pitänyt itsestäänselvänä, että kaikki metsästys tapahtuu tällaisissa olosuhteissa kuin täällä on, mutta eihän se tietystikään niin ole! Mitä mahtaisi saaristokoira sanoa sisäsuomen metsistä ja tiheiköistä?

koirat5

Kaksi koiraa samaan aikaan vedessä, kummallekin annetaan ohjeita. Työskentelytyylejä oli monenlaisia, osa puuttui koiran toimintaan enemmän ja osa vähemmän, mutta ihailin kyllä jokaista ohjaajaa. Voin vain kuvitella sen työmäärän, mitä on tehty tätä ennen..! Lisäksi koiran ja ohjaajan suhteen on pakko olla kunnossa, muuten yhteistyö ei vain toimi. Eli mikään pomotus/sääli/lellimis-kuvio ei tule kyseeseen, vaan harmoninen ”laumayhteisö”, jota ihminen johtaa. Siltä se ainakin näytti.

koirat7

 

Perjantaina ja lauantaina oli alkukarsinnat (nome B -koe), ja sunnuntain finaaliin pääsivät kaikki, jotka olivat suorittaneet kokeen 1- tai 2-tasoisesti (en tiedä näiden tasojen vaatimuksista sen tarkemmin, mutta parhaiten työskennelleet koirat menivät jatkoon). Yhteensä finaalissa oli 8 koirakkoa. Jo ensimmäinen rasti pudotti pois puolet niistä: siinä oli todella vaikea koiran uittaminen pitkää solaa pitkin kauas luodolle, jossa odotti noudettava riista. Moni kompastui tähän tehtävään, tai sitten siihen, kun koiran piti hakea kaksi peräkkäin ammuttua lintua, joista toinen putosi vastapäisen luodon eteen, ja toinen sen taakse. Tuuli ehti monen kohdalla viedä kauimmaisen linnun niin kauas, ettei koira sitä enää löytänyt.

koirat6

 

Moni utöläinen kävi seuraamassa kilpailua. Kilpailu oli varsin yleisöystävällinen, kun kaikkia tehtäviä pystyi seuraamaan ihan läheltä. Korkeilla kallioilla oli mukava istuskella kesäisessä säässä. Miten kisa sitten ratkaistiin? Kaksi viimeiseksi karsiutunutta koirakkoa olivat viimevuoden SM-voittaja, sekä monelle Utöläiselle tuttu ahvenanmaalainen kutterikuski nuoren koiransa kanssa. Molemmat olivat valtavan taitavia! Viimeinen tehtävä oli tosi hurja, siinä koirat noutivat laguunista lintuja hirveän pyssynpaukkeen keskellä, lintuja sateli veteen lisää ja lisää, ja koirien piti toimia samanaikaisesti toisistaan ja ammuskelusta välittämättä. Sitten piti vielä hakea kaukaa vesikivelle piilotettu hanhi. Kumpikin suoriutui uskomattoman hienosti, mutta voittajaksi selvisi ”kotikenttäläinen”, Ahvenanmaan parivaljakko! Mahtavaa! 🙂

koirat9

Kiitos Suomen noutajakoirajärjestö ja kaikki urheat osallistujat tästä huikeasta elämyksestä! (Tapahtuman nettisivuille pääsee tästä ). Saitte takuuvarmasti tartutettua monelle innostuksen tähän lajiin!

We had a great weekend with the best retriever-dogs in Finland! 

 

 

Mainokset

6 thoughts on “Vuh!

  1. Tuollaista on varmasti ihan uskomatonta päästä seuraamaan. En ole koskaan nähnyt, mutta Englannissa näkemäni lammaskoirien paimennuskisat ovat myös hienoa katsottavaa.

    • Oli kyllä uskomatonta! Oli niin ihanaa nähdä se koirien into ja taito. Kyllä eläinten pitää päästä tekemään sitä, mikä niille on elämässä oikeasti tärkeää! Metsästyskoirat tahtovat metsästää laumansa kanssa, paimenkoirat paimentaa…ja niille kaikille on tärkeää olla lauman jäseniä ja tehdä osansa lauman hyvinvoinnin hyväksi. Huh, tämän jälkeen teki pahaa kävellä Turussa Kupittaan koirapuiston vierestä; ajattelin koiria, joiden elämä tapahtuu kodin ja puiston välillä. Sellainen koira elää kuin ihminen joka makaa koko elämänsä sohvalla telkkaria katsoen…ei ihan toteuta omaa elämäänsä, luulisin.

      Mutta paimennuskisojenkaan olemassaolosta en ole tiennyt, sellaisiakin olisi hieno nähdä!

  2. Utön koulun sivulta löysin linkin tähän elämänmakuiseen blogiisi ja uteliaana (=tiedonhaluisena) ihmisenä luin monen kuukauden postaukset samalla kertaa… Visiteerasimme Utön saarella elokuun viimeisellä viikolla parin päivän ajan ja meille jäi sinne iso ikävä. Aikomus on tulla uudestaan.

  3. Heippa Omapäinen arkeilija! Kiva kun tulit lukemaan! Ja jos pidit Utöstä elokuussa, suosittelen tulemaan myös vaikka keskellä talvea. Moni luulee, että talvi täällä on kurja ja synkkä, mutta ei ole, vaan tosi kiva! No, kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä…:)

  4. Heips! Löysin blogiisi SM-nomen kuvien perässä. Voi että on hieno blogi! Lisään suosikkeihini. Minusta tuli suunnaton Utö-fani näiden neljän päivän aikana . Olin siellä perimmäisessä ritsajengissä ampujana 🙂
    Pikku-rinsessalle terveiset!

    Sirpa

    • Heippa, ja kiitos Sirpa 🙂 Minusta taas tuli näiden neljän päivän aikana uudestaan noutaja-fani (ja tällaisten kisojen fani) 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s