Lapset, Syksy

Tyhjä hetki

Istuin yhtenä iltana sohvalla, ja katselin ympäriinsä touhuavaa tyttöä. Iltaruoka oli syöty, olimme touhunneet sisällä jo pitkään, ja silti lapsen nukkumaanmenoonkin oli vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Nämä pitkät ja pimeät illat! Pohdin, lähtisimmekö vielä pyörähtämään ulos. Että olisi jotain järkevää tekemistä. Ettei lapsen tarvitsisi villiintyä sisällä, kun en myöskään jaksanut enää leikkiä hänen kanssaan. Tahdoin vain heittäytyä pitkäkseni ja jutella mieheni kanssa.

Jotenkin päädyimme  jäämään sisälle, onneksi. Lapsen hinatessa puista seepraa pitkin lattiaa, eteisestä makuuhuoneeseen ja takaisin kymmeniä kertoja, eri nopeuksilla ja tyyleillä, tajusin, että tuo on juuri sitä vapaata leikkiä, joka syntyy vain, kun sille antaa tilaa. Se ei tapahdu käskystä, ei hienojen teknisten lelujen avulla (päinvastoin!), eikä varsinkaan aikuisen kiirehtiessä joka suuntaan. Täytyy olla tyhjä, tylsä hetki, josta leikki syntyy. Vähän samalla tavoin, kun sanotaan, että musiikki alkaa hiljaisuudesta.

zebra

The games can be found, when there’s an empty moment. Just like the music, that starts from silence. 

Mainokset
Ihminen ja luonto, Sää, Syksy

Myrsky?

Täällä selvittiin myrskystä vähällä; puuskat taisivat jossain vaiheessa eilisiltaa nousta juuri ja juuri 22 m/s. Parin viikon aikana on ollut muitakin yhtä kovia tuulia, eikä tämä poikennut niistä muuten, kuin suunnaltaan. Muoviämpärit pysyivät pihassa, grillin kansi ei hievahtanutkaan, eli oikeastaan ihan perustilanne. Mieheni harmitteli flunssaansa, kun ei päässyt sen vuoksi melomaan.

Silti täytimme illalla vesipulloja valmiiksi sähkökatkoksen ja sen myötä myös vesikatkoksen varalta. Viime vuosina sitä on oppinut varautumaan, kun sähköt ovat olleet poikki sen verran monta kertaa. Täällähän tuuli ei yleensä pahempia ongelmia aiheuta, kaikki on rakennettu sen mukaan, että ”aina tuulee”. Mutta jos mantereella tuulee kovaa, tietää se ongelmia tännekin. Sähköjohto katkeaa paljon helpommin puiden lähellä, kuin merenpohjassa (tosin molemmat tapaukset on viimevuosina nähty, vaikkakaan merikaapeli ei tainnut katketa tuulen vuoksi).

Nytkin tuuli humisee hormissa, puuskat ovat 17 m/s. Ei ihme, että meidän tyttö joka aamu katsoo ulos ikkunasta, ja toteaa ”tuuuulee!”

Myräkkää arkistoistani:

tuulikuva

 

We prepared ourselves for the storm, but nothing happened. Just a basic wind, peaks at 22 m/s. Even the plastic buckets on our terrace stayed where I left them. The stormy photo is old, from my archive.

Ihminen ja luonto, Syksy

Surfin’

Kaikenlaisia hulluja täällä on. Joku herää joka aamu hävyttömän aikaisin katsomaan ja kuuntelemaan lintuja, joku treenaa tällä neliökilometrin kokoisella pläntillä pyöräilykisoihin, ja sitten on vielä nämä:

surffia2

 

Ihan mahtavaa! Kovalla etelätuulella tulevat surffaajat. He lähtevät sään mukaan, lyhyellä varoitusajalla, matkaavat tänne asti, ja pulikoivat märkäpuvuissaan tuolla alle kymmenasteisessa vedessä lähes koko valoisan ajan.

surffia3

 

Ja siis tämä on ihan järjetön ranta surffata! Hienot aallot, mutta ne törmäävät lopuksi joko näihin kallioihin, tai pitkään, matalaan kivikkorantaan, josta pilkistää veden korkeudesta riippuen ihan hirveitä yllärikiviä siellä sun täällä.

surffia4

 

Kaikista järjettömimmät jutut vaan ovat lähes aina niitä hauskimpia! Tätä olisi niin hauska osata. Mutta lupaan: täällä en opettele.

Strong southern winds, and the surfers are here! The waves are nice, but the shore is extremely dangerous – this place suits only for very experienced surfers! This is something I want to learn, but not here.

Ihminen ja luonto, Retket, Syksy, Ystävät

Raekuuro ja jäätyneitä varpaita

Torstai on hyvä päivä muistella mennyttä viikonloppua. Meillä oli täällä ystäviä käymässä, ja lähdimme yhdessä retkelle viereiselle saarelle, Ormskäriin. Virvelit, haavi ja marjaämpärit lähtivät mukaan.

ormi1

Pohjoistuuli tunkeutui kuin huomaamatta kaikkien vaatteiden läpi. Se ei ollut mikään posket punertava kirpsakka tuulahdus, vaan salakavalasti hiljaa kylmettävä, väsymätön viima.

ormi2

ormi3ormi5

Kävelimme ja juttelimme. Oletteko huomanneet, kuinka hyvin ajatus kulkee kävellessä? Olen sitä mieltä, että ihmisten pitäisi pukea kengät jalkaan ja painua pihalle puhumaan. Etenkin, jos on jokin tärkeä juttu ratkaistavana.

ormi6 ormi7 ormi8

Taivas tummui hetkessä, ja saimme todistaa syksyn ensimmäisen raekuuron. Seisoimme vanhan lahon katoksen alla kuuntelemassa.  Kastuimme siinä ehkä vähän vähemmän, mitä taivasalla.ormi9

Ei tullut kalaa, ei marjoja, vain jäätyneitä varpaita ja iloinen mieli.

We had some friends here on the weekend. We went to Ormskär, the island next to Utö. Got no fish, found no berries, but had a great time!

Ihminen ja luonto, Juokseminen

Juoksemisesta

Maisemaa voi elää monella tavoin. Sitä voi valokuvata, maalata, haistella tai tunnustella. Siitä voi tehdä laulun. Voi tutkia yhtä tiettyä yksityiskohtaa tai lajia tieteellisen tarkasti, tai fiilistellä makaamalla hiljaa paikallaan, kuunnellen.

maisema

Tai sitten maisemassa voi liikkua. Esimerkiksi juosten. Juoksu on minulle ennen kaikkea ympäristön tutkimista ja sen erittäin vahvaa fyysistä tuntemista. Kivet, mäet, maiseman muodot, sammal ja heinät, kaikki tuntuvat jalkojeni alla. Säätila pyyhkii koko kehon lävitse. On vain liike ja maisema.

You can experience the surroundings in many different ways: take photos, paint, do scientific research on species, just lie on the ground and listen. Or you can move in it. For me running is above all a way to experience the environment. 

Ihminen ja luonto

Hei Linnut!

heilinnut1

Perustimme ala-asteikäisinä ystäväni kanssa luontokerhon. Sen nimi oli Hei Linnut! Ekassa tapaamisessa myimme saarelaisille WWF:n arpoja, ja postitimme rahat WWF:lle. Mitään muuta tapaamiskertaa en sitten muistakaan. Ehkä into laantui, kun yrittämämme yhteistyö Luonto-Liiton kanssa ei oikein ottanut tulta alleen. Täytimme Luonto-Liiton ”Perusta luontokerho” -lomakkeen, ja odotimme innoissamme sieltä tukea toiminnallemme. Ihmettelimme kohtaa ”Materiaalitoiveet”, joka näin jälkeenpäin järkeillen taisi tarkoittaa kirjallisia materiaaleja. Tuolloin päättelimme sen hieman konkreettisemmin, ja kirjoitimme siihen ”Pinsettejä, ämpäreitä ym. tarpeellista”. Kumma kyllä, Luonto-Liitto ei koskaan vastannut.

heilinnut2

Oli aika siirtyä järeämpään toimintaan. Seuraavan luontokerhon nimi oli ”Minkit”. Meidän duo kävi taistoon minkkien puolesta, Utön metsästysseuraa vastaan (johon mm. kummankin vanhemmat kuuluivat). Saaren minkkikantaa yritettiin saada kuriin loukkujen avulla, mutta mepä kävimmekin laukaisemassa loukut kivien ja keppien avulla! (Minkkikanta kyllä pieneni rajusti, joten emme tainneet olla tarpeeksi tehokkaita…)

heilinnut3

Suora polku tästä olisi kai ollut kettutyttöily, mutta koska ihmisen tie ei ole suora, en ole koskaan vieraillut turkiseläintarhoilla. Kaksikymppisenä läpikäymäni kulutus-shoppailu-hälläväliä-kauden jälkeen olen yrittänyt vaikuttaa luontoon ja eläimiin lähinnä arkipäivän valinnoillani. Pesuaineet ovat ekoa, vedenkulutus vähäistä, huonelämpötila viileä, lihansyöntiä olen vähentänyt koko ajan… Nyt mietin uusia tavoitteita. Mikä pitäisi ottaa haasteeksi? Liikkuminen ilman bensaa/dieseliä? Paperinkulutuksen minimointi? Sen pirun talouspaperin käytön lopettaminen? Mietin näitä, koska pienilläkin arkivalinnoilla on merkitystä. Tuleeko mieleen hyviä ideoita tai haasteita? Vai pitäisikö sittenkin perustaa uusi luontokerho? 😉

P.S. Vihaan sellaista ”Niin kauan kuin Kiinassa kulutetaan miten kulutetaan, on ihan sama, mitä me täällä Suomessa teemme.” Kun ei ole! Jokaisella teolla on merkitys. Enhän esimerkiksi tahallani kylvä riitaakaan, vaikka Afrikassa soditaan.

I’ve started a couple of nature clubs as a kid. One was called ”Hello Birds”. We had fun, but nowadays I’m trying to affect the environment by my everyday choices. Now I’m searching for new challenges…any ideas in that?