Ihminen ja luonto

Krääsää vastaan

äläosta2

Eilen vietettiin mielestäni yhtä vuoden tärkeimmistä teemapäivistä, Älä osta mitään -päivää. On todellakin aiheellista välillä pohtia, miten omat kulutustottumukset vaikuttavat maailmaan. Kieroutuneessa systeemissä shoppailu nähdään hassuna, harmittomana ja kevyenä huvitteluna. Samalla tungetaan piiloon päivänselvä tieto siitä, että niin luonnonvarojen käyttö kuin niiden jalostamistavat ovat kestämättömiä ja täysin epäeettisiä. Hyvin ei välttämättä voi ostajakaan: ylimääräinen on ylimääräistä, oli kyse sitten ruuasta, päihteistä, tai tavaroista. ( Se, että ylipäätään pitää olla nimetty päivä, jolloin ei osteta jotain, kertoo aika paljon tästä hetkestä…)

Moni luulee, että shoppailun ja kulutuksen vähentäminen tarkoittaa kivikautisia oloja. Olen lukenut useita laskelmia (joista en tietenkään löydä nyt yhtäkään tähän lähteeksi), joiden mukaan paluu 50-60 -lukujen kulutustasolle riittäisi mahdollistamaan paljon eettisemmän ja ekologisemman maailman. Ei kuulosta kovinkaan extremeltä! Mitä tuolloin oli? Kuulemani mukaan arkiruokaa ja tavaroita oli tarpeeksi, mutta luksusjutut, kuten silloinen ”kodin elektroniikka” ja hienot herkut olivat nimenomaan luksusta, eivätkä jokaisen ihmisen perusoikeus.

Tänä vuonna kulutuksenvastainen teema jatkuu Krääsätön joulu -haasteella. Mitä mieltä olet, voiko joulu tulla ilman krääsää? Miten?

P.S. Dear Santa:

äläosta1

 

Yesterday was the annual ”No shop day” (or ”Buy nothing day”). It will continue with ”Buy nothing Christmas”. What do you think, is there any Christmas without shopping?

Mainokset
Ihminen ja luonto, Sää, Syksy

Kuiskaus

Tuulta eilen, tuulta huomenna, mutta tänä iltana tyyntä! Pyykkinarullakaan ei mikään lepattanut tai liehunut. Olen aika laiska kuivattamaan pyykkiä ulkona tähän aikaan vuodesta, koska yleensä tuulee liikaa. Lakanoita saa kerätä kivenkoloista, tai sitten ne ovat sivutuulen vuoksi kaikki mytyssä pyykkinarun toisessa päässä.tyyni-ilta3

Kun meri ei kohise, tuntuu, että kuiskauskin kuuluu kaikkialle.tyyni-ilta2tyyni-ilta1tyyni-ilta4

 

It was windy yesterday, it will be windy tomorrow, but tonight we had a quiet night. When the sea is still, then even a whisper sounds like a shout.

Ihminen ja luonto

Pinkkiä

Synkkien sairastuspäivien jälkeen lähdimme käymään mantereella. Matkustin edeltä, koska menin viikonlopuksi eräopasopintoihin liittyvälle kurssille. Ensimmäinen kerta pariin vuoteen, kun matkustin yksin Eivorilla! En ihan oikeasti voi käsittää, miten kenenkään yksin tai vain aikuisseurassa reissaavan mielestä laivamatka voi tuntua pitkältä! Kuppi teetä, pienet unet, vähän juttelua kanssamatkustajien kanssa, ehkä pari sivua kirjan lukemista, ja jo ollaan perillä. Mutta jos seurana on taapero, joka haluaa juosta portaat ylös ja alas 120 kertaa, karkaa koko ajan kahvilan tiskin väärälle puolelle, ja kiipeää pöydälle heti kun silmä välttää, niin silloin 4-5 tuntia tosiaan joskus tuntuu pitkältä ajalta. Tosin tuollaisessa seurassa mitkä tahansa sisätilat käyvät ahtaiksi jossain vaiheessa.

Siksi hykertelin onnesta päästessäni taas tuonne kirpeään tuuleen ja marraskuiseen värimaailmaan!

ulkona1ulkona2ulkona3

Lovely to get out again! 

Ihminen ja luonto, Kasvit, Syksy

Sisätiloihin…

Olemme viettäneet muutaman päivän tiiviisti kotona. Lapsen flunssa ja kylmät tuulet eivät ole hyvä yhdistelmä, joten on ollut pakko sulkeutua sisätiloihin, jopa pääkopan hajoamisen uhalla. Mielestäni neljän seinän sisällä on oikein hyvä säilyttää ja huoltaa tavaroita, syödä, sekä nukkua (nämä kaikki voi tietysti olosuhteista ja fiiliksestä riippuen tehdä myös ulkona), mutta siihen se melkein jääkin… okei, myös lukeminen ja kirjoittaminen on hauskempaa lämpimässä. Mutta noin yleisesti ottaen ulkona on kivempaa, ja jos koko päivän viettää sisällä, on olo aika nuhjuinen. Pieni iltakävely laiturille voikin pelastaa paljon!

kutterit1

 

Rosmariini on selvästi aiheesta eri mieltä kanssani. Koko kesän ruukussa, yrttipenkin kupeessa majaillut rosmariini näytti jokin aika sitten niin märältä ja viluiselta, että päätin nostaa sen sisälle. Keittiön ikkunalla pari päivää majailtuaan se puhkesi onnessaan kukkaan!

rosmariini

 

We’ve spent a couple of days inside, because of the flu. I prefer outdoors, but the rosemary doesn’t: I took her inside some days ago, and now she is in blossom!

Ihminen

Aamuyön tunteina

Heräsin sunnuntaiaamuna viideltä mieheni valmistautuessa pyörälenkille. Hänen lähdettyään ovesta ulos en saanut enää unta. Se ei haittaa mitään silloin, kun on hyvä kirja yöpöydällä odottamassa. Jatkaessani Delphine de Viganin lumoavaan No ja minä -kirjaan uppoutumista olin ainoastaan onnellinen, että heräsin niin aikaisin.

Kirjassa pariisilaistyttö Lou tutustuu asunnottomaan No-tyttöön, ja heidän tarinastaan muodostuu hengästyttävä kertomus asunnottomuudesta, hylkäämisistä ja uskosta siihen, että maailmaa voi muuttaa. Vai voiko?

nojaminä1

Olen soittanut ambulanssin hakemaan tokkuraista ihmistä jokirannasta ja tien penkalta. Olen kiskonut autotiellä makaavan humalaisen polkupyörineen jalkakäytävälle. Olin katsomassa ystävieni jalkapallopeliä, kun kaksi rääsyistä veikkoa tuli viereeni istumaan. Meillä oli hauska tarinatuokio, kun istuskelimme siinä nurmella paistattelemassa päivää. Toinen miehistä havainnollisti, miten vastapäisen talon ikkunanpuitteista muodostui peace-merkki, kun sitä katsoi kumartaen pään alaspäin ja kurkistaen haarojen välistä.

Ärsyttää, kun ongelmien kanssa painivia ihmisiä syytetään, ja väitetään kaiken olevan itseaiheutettua. Suutun aivan yhtä paljon kuin kirjan Lou: ”Minä en pidä siitä, että puolustuskyvyttömien ihmisten kimppuun käydään, se saa minut raivon valtaan — ja siksi eräänä päivänä sanoin tädille: entäs sinä, Sylvie, millainen sinä olisit, jos olisit pitänyt käsivarsillasi kuollutta lastasi?”  Voi olla sarja epäonnisia sattumia, väärien ihmisten kohtaamisia, jo lapsuudessa varastettujen voimien epätoivoista takaisinhaalimista. Onko oikeastaan edes oleellista etsiä syyllistä?

Kerran ostin rahaa pyytävälle ukolle linja-autoasemalta juustosämpylän. Hän ei varmastikaan päässyt sen avulla pois kadulta. Mutta oli se sentään ystävällinen ele ihmiseltä toiselle. ”Ennen ketään ei kiinnostanut, oliko hän tullut kotiin. Nyt me olemme tässä. Kannamme hänet sänkyyn, kun hän ei itse pysty siihen, pelkäämme, kun hän ei tule kotiin. Se on jo jotakin. Se ei ehkä muuta asioiden kulkua, mutta on se jo jotakin.”

nojaminä2

I read a book by Delphine De Vigan, originally named ”No et moi”. It’s a beautiful story about two young Parisians: Lou and a homeless girl No. For me the main theme in the book was people who need help – is it really their own fault that they are distressed? Can we change things, can we help? Why, how? Oh, just read the book!

Ihminen ja luonto

Kuutamolla

Kuutamo valaisee niin hyvin, ettei iltakävelyllä tarvitse taskulamppua. Kuljen mielelläni iltataivaan valaisemia polkuja, maailma tuntuu siten paljon suuremmalta ja avarammalta. Keinovalo taas supistaa todellisuuden pieneksi leikkikehäksi, jättäen muun maailman mustaksi.

Mistä tietää, ollaanko menossa kohti täysikuuta vai uuttakuuta? Tässä on helppo muistisääntö: katso taivaalla näkyvää kuuta, ja piirrä mielessäsi sen vasemmalle puolelle pystysuora viiva. Kumpi kirjain kuusta ja viivasta muodostuu, P vai K?

kuutamolla

 

P-kirjain tarkoittaa, että kuu parhaillaan paisuu, eli ollaan menossa kohti täysikuuta. K taas tarkoittaa kutistumista, eli seuraavaksi on uusikuu. Nippelitietoa, mutta mielestäni tilanteesta on kiva olla kartalla – ihan ilman almanakkaa tai googlea. Pian on muuten täysikuu.

I like going on the evening walk without a torch – the moonlight is enough. Do you know, by watching the moon, if it’s getting bigger or smaller? Here’s a simple mnemonic, but I’m afraid it only works in finnish…?  

Ihminen ja luonto, Sää, Syksy

Pimeyteen

pimeyteen1

Takuureseptini marraskuun pimeydestä ja märkyydestä selviämiseen: en edes yritä uskotella valoa olevan enempää kuin sitä on. Jäisin jossain vaiheessa kuitenkin itselleni kiinni petoksesta. Ei kirkasvalolamppuja, eksoottisia hedelmäsmoothieita tai trooppisia kylpyläosastoja. Vain juoksulenkkejä lenkkarit niin märkinä, että vesi tursuu varpaiden väleistä. Ulkoilua lapsen kanssa pilkkopimeässä kaameassa puhurissa. Ulkona ei näy ainuttakaan ihmistä minun ja tytön lisäksi, ja tuupin hänelle vauhtia keinussa, jonka liikettä tuuli vastustaa koko ajan kaikin voimin. Marraskuun maksimointia!

Marraskuussahan on toki myös valoa, todistetusti.

pimeyteen2

 

Enjoy November: don’t try to fool yourself and tell it’s summer. Go outside: run with soaking wet sneakers, and play with the kid in total darkness. Maximizing November!