Juokseminen

Juoksuharjoituksia

Maratonin jälkeen olen vähän muuttanut harjoitteluani. Ajatuksena on kehittää talven ja kevään aikana pääosin nopeutta, koordinaatiota ja juoksutekniikkaa, ja siirtyä varsinaiseen maratonharjoitteluun vasta loppukeväästä. Löysin hyvän ”Cooperin testissä 3000m” -harjoitusohjelman (jos kiinnostaa, se löytyy täältä). Siihen sisältyy viikossa 1-2 tavallista tunnin lenkkiä, sekä kaksi erityyppistä vauhtileikittelyharjoitusta. Leikittelyt ovat lyhyempiä, n. 45 minuutin mittaisia. Niissä tehdään myös erilaisia tekniikkaharjoituksia (pakarajuoksu, polvennostojuoksu, saksijuoksu jne), jotka harjoittavat hyvään juoksutekniikkaan tarvittavia lihaksia.

Haluan myös opetella juoksemaan paljasjalkakengillä. Kesällä ostamani, kävelyyn tarkoitetut paljasjalkakengät ovat vakuuttaneet minut luonnollisen askelluksen parhaimmuudesta, ja nyt on aika siirtyä harjoittelemaan sipsuttelujuoksua. Ensin täytyy vain hankkia ne kengät. Ehkä seuraavalla kaupunkireissulla…

paljasjalkakengät
Paljasjalkakengät Kuhankuonon vaellusreitillä. Tokaa päivää jalassa, eikä 15km aiheuttanut mitään kipuja. Ainoastaan vähän neulasia meni kenkiin…

Ymmärsin tuossa ennen maratonia, kuinka tärkeää on koko kehon tasapainoinen harjoittelu ja lihashuolto. Jos ne jättää väliin, voi olla, että hetken päästä ei enää juostakaan. Jospa saisin kauan haaveilemastani joogaharjoittelusta vähitellen kiinni.

On ihanaa, kun voi liikkua ihan vain liikkumisen ilosta, eikä esimerkiksi ulkonäköpaineiden puskemana. Teiniaikojen ”Apua mä en mahdu enää näihin farkkuihin, pakko alkaa tehotreeni!” -ajattelu on historiaa. Itseasiassa olen ajatuksiltani jo aika lähellä miespuolista ystävääni, joka tuolloin teinifarkkukriisiä seuratessaan kysyi vilpittömän hämmästyneenä ”Eikö olisi helpompaa ostaa sopivat farkut?”

liikkumisen
Liikkumista ilman tietoakaan ulkonäköpaineista…saati muistakaan paineista!

After the marathon I’ve changed my training a bit, by focusing more on the speed and technique. It’s lovely to be able to train just because it’s fun, not because of some pressures. As a teenager I sometimes had the same crisis that all the teenagers have, ”Oh no these jeans doesn’t fit anymore, I just need to start some kind of super-training right now”. Nowadays I think more like my male friend, who followed my crisis and asked me ”Wouldn’t it be easier to buy jeans in right size?”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s