Ihminen ja luonto, Retket

Kiitos ja toive

Hauskinta tänä vuonna ovat olleet yhteiset retket. Miehellä on ollut paljon muita kiireitä, joten koko perheen kesken emme ole hirveästi ehtineet retkiä tehdä, mutta ne vähätkin ovat jääneet kirkkaina mieleen. Siispä alkavana vuonna yritämme tehdä niitä enemmän. Isoja ja pieniä, lähelle ja kauas, treenireissuja ja eväsretkiä – kaikki käy!

vuosi1vuosi2vuosi4vuosi5vuosi6

 

Ja yhteinen uudenvuodenlupauksemme: alamme taas kalastaa yhdessä. Nyt tuntuu, että rahkeet taas riittävät sellaiseenkin!

Hienoa vuotta 2014 kaikille!

Best moments of this year were all the trips we did together. I wish there will be more of them in 2014. And our promise for the next year: we will start fishing together again . 

Mainokset
Ihminen ja luonto, Juokseminen, Kirjat

Running is not a battle between you and your body

En ole koskaan hurahtanut mihinkään uskontoon. Kuten varmaan moni muukin, suhtaudun pienellä varauksella ilmiöihin, joista kohistaan kovalla kiihkolla sekä puolesta että vastaan. Ehkä siitä syystä olen kypsytellyt hetken paljasjalkajuoksuun tutustumistakin.

heureka

Muutama päivä sitten vaihdoin tavallisen lenkin päätteeksi jalkoihini paljasjalkatossut, ja voi ihmettä, teki mieli huutaa niin heurekaa kuin hallelujaakin! Ai tältä luonnollinen juoksu tuntuu! Ai  tämän vuoksi maailman eniten juoksevat luonnonkansat jaksavat juosta – he eivät todellakaan käytä mitään kantavaimennettuja pronaatiotuettuja Asicseja!

Otetaan uintivertauskuva: juoksuradalta maastoon siirtyminen on suunnilleen sama, kuin uimahallin vaihtaminen luonnonvesien pärskeisiin. Kun sitten vaihtaa jalkineiksi paljasjalkakengät, vastaa se pelastusliivin riisumista. Luonto, minä ja liike, eikä enää mitään häiritsevää siinä välissä.

Kuten muutkin hurahtaneet, tahdon levittää tätä ilosanomaa kaikille! Jos sinulle tulee juoksemisesta rasitusvammoja, kokeile paljasjalkakenkiä. Jos tahdot löytää oikean juoksutekniikan, kokeile paljasjalkakenkiä. Jos haluat kokea juoksemisen riemun sellaisena kuin se oli lapsena, kokeile paljasjalkakenkiä.

Asennon muuttuminen tuntuu minulla heti ainakin lantionseudun vapautumisena, mutta myös pohkeiden ja jalkapohjien lievänä jumittumisena jalkalihasten joutuessa uudella tavalla töihin. Tässä saa yksi jos toinenkin pikku pohjelihas tehdä kovasti töitä ennen, kuin näillä kengillä lähdetään maratonille.

Tähän samaan syssyyn sain vielä mieheltäni joululahjaksi Christopher McDougallin kirjan ”Born to run”, jonka lukemista jatkan, paljain jaloin kuis muuten…

heureka2

 

I was about to shout both Heureka and Hallelujah, when I tried running with my barefoot-shoes for the first time. It was a couple of days ago, and everything is changed. Wow. Try it yourself!

Ihminen ja luonto, Juokseminen

Juhlapyhä

Minulle tänä jouluna juhlan teki se, että olimme vihdoin kaikki terveitä. Pääsin jopa joulupäivänä lenkille yli kuukauden tauon jälkeen! (Jokainen, joka on kokenut saman, tietää mistä puhun. Treenaamisessa rankinta ei ole lenkille lähtö, eivätkä raskaat vedot joiden aikana on puuskuttaa keuhkot pihalle, vaan se mielettömän vaikea kärsivällisyyden hallinta silloin, kun ei pääse lenkille.)

Joulupukki oli myös kuunnellut toiveitani lahjojen suhteen. Emme saaneet yhtään krääsää, ja lapsikin sai vain muutaman lahjan. Ainoat lelut olivat nämä lampaat, joilla onkin leikitty ahkerasti.joulu132

Joulukuusi on ehkä tärkein ulkoinen joulun symboli minulle. Riskianalyysejä huvikseen pohtivan mieheni kauhistukseksi, sekä omaksi ilokseni, olen poltellut siinä kynttilöitä joka ilta.

joulu13

Tapaninpäivänä pääsimme melomaan tyyntyneeseen säähän. joulu134 

Our Christmas!

Ihminen

Energiasyöpöt

Olen kuluneen vuoden aikana lukenut liian monta naistenlehtiartikkelia siitä, miten jokaisen pitäisi olla ”kiltti itseään kohtaan” ja karsia lähipiiristään ”energiasyöpöt”. Näillä ”energiasyöpöillä” viitataan ihmisiin, jotka vyöryttävät murheensa korviisi toistuvasti, nurisevat, ovat hankalia ja aina ongelmissa. He levittävät negatiivista ilmapiiriä työpaikoilla, ystäväpiirissä, perheen tai suvun sisällä, ja estävät muiden etenemisen ja kasvun.

Toki ymmärrän neuvon siinä kohtaa, kun vaikkapa parisuhteessa kaikki on jo tehty, kun matkan kulkeminen yhdessä ei enää vain ole mitenkään mahdollista jomman kumman tai molempien hajoamatta. Mutta silti häkellyn joka kerta näihin lehtijuttuihin törmätessäni. Niissä ei puhuta vakavasti kypsytellyistä eroista, vaan rupatellaan yhden kuvitetun sivun verran köykäisesti siitä, miten hankalat ihmiset kannattaa lakaista pois edestä. Tarvitseeko maailmassa, jossa sana yhteisökin viittaa ensisijaisesti facebookiin, kehottaa ihmisiä enää lisää itsekkyyteen? Edes naamioimalla sitä termiksi ”terve itsekkyys”?

En usko, että ainut ratkaisu oman kasvun mahdollistamiseksi on poistaa lähipiiristään hankalat ihmiset. Olisi paljon hedelmällisempää miettiä, miksi ja miten tuo ihminen saa vietyä minulta näin paljon energiaa. Mikä kohta minussa on sellainen, että tuollainen puhe ja toiminta saa minut näin heikoksi? Mitä voin tehdä itselleni, että voin elää tuon ihmisen seurassa mielekkäästi?

Bob Marley lauloi tämän kai vähän uskonnollisemmassa merkityksessä, mutta hyvä biisi sopii moneen.

In high seas or in low seas
I’m gonna be your friend,
I’m gonna be your friend.
In high tide or in low tide,
I’ll be by your side,
I’ll be by your side.

lowtide1

Bob Marley said it already.

 

 

Ihminen ja luonto, Lapset, Linnut

Joutsenia katsomassa

On kyllä ihanaa olla taas kotona, täällä on niin paljon mukavampaa ulkoilla lapsen kanssa. Kaupungissa tulee aina mentyä valmiiksi rakennettuihin leikkipuistoihin, vaikka oikeasti inhoan niitä. Tai toimivat ne hyvänä ensiapuna levottomien jalkojen verryttelyyn, mutta minään ulkoilun ja leikin kivijalkana en niitä pidä. Leikkipuistot ovat niin kauhean kaavamaisia, valmiiksileikittyjä, ja etäällä villistä luonnosta ja mielikuvituksesta, että ainakin minä itse kyllästyn niissä todella nopeasti.

joutsenet1

Tänään kävelimme katsomaan joutsenia. Utön rannoilla hengailee taas useita perheitä. Ne ruokailevat rauhallisesti, ja päästelevät pieniä kiljahduksia. En muuten ihmettele lainkaan, miksi lapset oppivat kaikkea niin nopeasti. Heidän oppimistekniikastaan voisivat kuivilla luennoilla istuvat aikuiset ottaa oppia. Tyttö seurasi silmä tarkkana joutsenta, matki sen ääntä, sanoi ”jousten”, nähtyään linnun ruokailevan hän kumartui alas ja maiskutti suutaan. Kun lintu vielä levitti siipensä ja räpytteli hetken, tyttö alkoi innoissaan ravistella käsiään. Siinäpä se, joutsen kaikin aistein!

I’m happy to be home again, it’s always so much easier to go outdoors with a child here, than in a city. Ok, there are lots of playgrounds there, but I don’t really like them, they are so…boring. Today we were watching the swans eating, and I realized why kids learn everything so quickly. The little girl watched at the birds, named them, imitated their sound, played that she was eating like they did, etc…

Ihminen, Syksy

Ajatus on pahempi

Syksy on ollut aika levoton. Olemme sairastelleet vuorotellen, on ollut jalkakremppoja ja flunssaa, pitkittynyttä paranemista. Kovien tuulien vuoksi täällä on ollut sähkökatkoksia tiuhempaan kuin aikoihin. Työaikataulut ovat edellämainituista syistä puristuneet tiukemmalle, juoksutreenit jääneet välistä, ja unirytmit olleet välillä aika mielikuvituksellisia. Silti en koe tätä syksyä lainkaan ankeana.

Ollessani pari vuotta sitten synnytysvalmennuksessa, viisas kätilö sanoi mielestäni hienosti. Yksi pian synnyttävä nainen halusi tietää (?!) millä kaikilla tavoin nainen voi synnytyksessä revetä. Kätilö vastasi: ”Tahdotko oikeasti tietää? Kyllä voin kertoa, mutta monesti ajatus ja kuvitelma on paljon pahempi, mitä sitten se todellinen hetki. Siihen liittyy niin paljon muuta, kuin itse fyysinen tapahtuma. Enkä pystyisi kuvaamaan sinulle muuta kuin sen fyysisen osion. Siksi en mielelläni yleensä ota näitä puheeksi.”

Tämä pätee mielestäni tosi monessa tilanteessa. Flunssan pahin hetki on silloin, kun tauti vasta iskee. Kun ajattelee ”En kai mä vaan ole tulossa kipeäksi”, ja miettii mitä kaikkea tauti tuleekaan pitämään sisällään. Ei se flunssassa oleminen sitten enää niin vaarallista ole. Jos joku olisi ennustanut minulle elokuussa, kuinka paljon tulemme olemme kipeinä ja joudumme olemaan sisällä loppusyksystä, olisin varmaan lähtenyt ankein mielin kohti talvea. Nyt itse tapahtumien keskellä kaikki onkin ihan hyvin.

Tässä on pari ”jouluista” kuvaa viimepäiviltä:

jouluikkuna2jouluista2jouluista1

This fall has been quite restless. We have been sick, and there’s been a lot of problems with electricity because of the strong winds. But I feel that everything’s well anyway. If someone had told me in August how much we will be sick this fall, I think I would have felt much worse. Often the thought/the image of a situation is much worse than the REAL situation. There really is no idea to fear in advance. These ”Christmas pictures” are taken yesterday and today.