Ihminen, Juokseminen

Aloittelijana

pilviverho

Aika hullua olla yhtäkkiä ihan aloittelija juoksemisessa. Olen sentään harrastanut sitä aika monta vuotta! Nyt kun oikeasti ensimmäistä kertaa paneudun kunnolla tekniikkaan, paljasjalkakenkien avulla, olen saanut lyhentää lenkkini murto-osaan aikaisemmista. Viisitoista kilsaa muuttui kahdeksi yhdessä hujauksessa.

On ihanaa huomata, että tekniikan muuttuessa juoksu rullaakin yhtäkkiä eteenpäin luonnostaan, täysin ilman mitään ponnisteluja. Askel on kevyt ja helppo. Kamalaa on se, että monet pienet lihakset ja jänteet ovat vanhan tekniikan aikana suunnilleen surkastuneet olemattomiin, eikä niiden uudelleenherättely tapahdu hetkessä. Paljasjalkajuoksu on siinä mielessä reilu kaveri, että se paljastaa heti pienimmätkin virheet ja heikkoudet – kivulla. Sitä kipua, lievääkin, on kuunneltava ja toteltava. Muuten rikkoo paikat. Pieniä lenkkejä, jumppaa, verryttelyä, lepoa, vuorotellen ja kärsivällisen hitaasti, huh – ei oo helppoa! Oikeasti paljon helpompaa olisi painaa rytinällä eteenpäin vanhalla tekniikalla, ”osata homma”, kun ei se noviisina oleminen niin kivaa aina ole, ja vähät välittää pienistä kivuista…mutta epäilenpä, että se tie ei olisi kovin kestävä. Joten kai se on vain taivuttava olemaan taas aloittelija, tässäkin taidossa. 

I’ve been running many years, and it feels very strange to be a beginner again. But with the barefoot-shoes I can concentrate on the right technique for the first time. My 15 kilometers have suddenly become 2 kilometers. It feels so weird, but at the same time I think it’s what I need to do. 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s