loistoluoto

Reissuromantiikkaa

Jätä kommentti

Luin juuri ihanan matkakirjan, Kyllikki Villan 60- ja 70-lukujen reissupäiväkirjoista kootun ”Äidin lokikirjan”. Rahtilaivaseikkailut on koonnut kirjaksi Kyllikin tytär Saara Villa, joka oli mukana kirjassa kuvatuilla matkoilla, tuolloin 5-12-vuoden ikäisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islanti 2008. Olen laivassa matkalla kohti Vestmannaeyaria.

Tällainen kirja on ihan varma matkakuumeen nostattaja – tekee heti mieli reissuun! Ihan minne vaan! (Mutta mieluiten Islantiin, josta nämäkin matkakuvani ovat.) Tykkään kaikista eniten matkustaa ”tarpeeksi hitailla” kulkuvälineillä. Laiva, juna, kajakki, pyörä ja omat jalat ovat parhaita, kun taas henkilöauto ja lentokone tylsimpiä. Vaikka toki nautin siitä tunteesta, kun seison lentokentällä etsimässä Lähtevät -taululta omaa lentoani (etenkin jos se ei ole ”Kittilä” tai ”Stockholm”, vaan joku niistä jännemmistä), raahaten rinkkaani ihmisvilinän keskellä. Mutta itse matka sujuu lentokoneen tyhjiössä ihan liian nopeasti ja vaisusti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islanti 2008, mieheni kanssa melomassa Isafjördurin vuonossa.

Kyllikki Villan aiemmin julkaistuihin matkakertomuksiin, kuten ”Vanhan rouvan lokikirjaan” verrattuna tämän kirjan tekee erityiseksi juuri lapsen läsnäolo. Aikuisen ja lapsen matkakumppanuutta on ihana seurata. Kyllikki Villa kuvaa tapansa mukaan matkallaoloa rehellisesti, kaunistelematta ikäviä ja stressaaviakaan hetkiä, ja ennen kaikkea analysoimatta liikaa. Valmiiksi pureskeltua ”paulocoelhoa” on nykyään niin paljon, että yksinkertainen tilanteiden ja ympäristöjen kuvaus tuntuu virkistävältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Islannissa maastossa, jossa jalat (ja kädet) olivat ainoa varteenotettava kulkuväline…

...hidas kiipeäminen kannatti, näiden maisemien vuoksi.

…mutta hidas ja pelottava kiipeäminen kannatti, näiden maisemien vuoksi.

Tykkään tosi paljon myös sivulauseissa paljastuvasta lastenkasvatusideologiasta…kiireetöntä matkakumppanuutta sekin:

”Lounaan jälkeen eilen erehdyin puhelemaan kapteenin kanssa lastenkasvatuksesta, vaikka pitäisihän minun jo tietää merikapteenien kasvatusperiaatteet. Hänestäkin lapsella täytyy olla joku ehdoton auktoriteetti, joka on aina oikeassa.

”Kymmeneltä sain laulaa Saaralle vanhat tuutulaulut ja nyt hän nukkuu. Lapsi on lähempänä kahdeksaa kuin seitsemää vuotta, ja vielä hänelle saa laulaa kehtolauluja. Mukavaa.”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

I want to travel by boat, train, bicycle, kayak and my own feet… Not too quick! These pictures are from Iceland, 2008.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s