Ihminen, Juokseminen

Luontaisterapeutin luona

terapiaa

Meillä oli sukulaisvierailun lisäksi toinenkin missio Göteborgissa. Kävimme tapaamassa luontaisterapeuttia, jonka veroista en ole vielä muualta löytänyt. Hänellä on monenlaisia alan koulutuksia, mutta hienointa on se, kuinka hyvin hän tuntee ihmisen kokonaisuutena. Ja kuinka vilpittömästi hän tekee työtään…sekään ei aina tällä alalla ole ihan itsestäänselvää, kaikenlaista puoskaria kun on liikenteessä.

Käymme tapaamassa terapeuttia vuosittain. Minulla ei ole mitään vakavampia juttuja tai pitkäaikaissairauksia, mutta silti koen saavani apua luontaisterapioista. Olin jo tottunut pitämään monia oireita osana minua, ”mä nyt oon tällanen”, mutta kaikki ne ovat kadonneet kun vain olen keksinyt ottaa ne puheeksi; erilaiset ikuiset jalkaongelmani, kivuliaat kuukautiset, väsymys, pelot… Mielestäni on vain viisasta puuttua asioihin ennen, kuin niistä muodostuu isompia ongelmia. Kurkistaa oireen taakse. Pyrkiä vaalimaan terveyttä, eikä havahtua vasta sitten kun jokin oire on kasvanut sairaudeksi. Tosin koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää vaikuttaa!

En ymmärrä, miksi luontaislääketiede ja koululääketiede nähdään jotenkin toistensa vihollisina. Yhdessä ne ovat ihan mahtava paketti. Länsimainen koululääketiede on päässyt ihan uskomattomiin saavutuksiin vaikeiden sairauksien hoidoissa, erilaisissa teknisissä keksinnöissä, ja akuuttien tilanteiden hallitsemisessa. Luontaislääketiede taas ottaa upeasti huomioon ihmisen kokonaisuutena, ja keskittyy samanaikaisesti sekä kehon että mielen hoitamiseen. Molemmilla aloilla on sekä sydämellään työtä tekeviä ihmisiä, että vilpillisiä tyyppejä. Pitää vain löytää ne oikeat.

Minulle on oikeastaan ihan sama, hoitiko tämä terapeuttimme lähipiirissäni vakavan maksasairauden, silmäpohjanrappeuman, diabeteskomplikaatiot, ynnä muut ongelmat homeopaattisten valmisteiden, keskusteluavun, vyöhyketerapian, magian, vai silkan placebo-efektin avulla (itse uskon jonkinlaiseen useamman tekniikan kombinaatioon, mutta eihän sitä koskaan tiedä…). Lopputulos on pääasia. Kaikissa näissä tapauksissa lääkärit olivat jo heittäneet hanskat tiskiin ja antaneet lohduttomat arvionsa tulevasta elinajasta. Toisin kävi!

Nyt menen treenaamaan alavatsaa. Sen heikkous on kuulemma syy juostessa toisinaan ilmeneviin säärikipuihin. Että turhaa on venyttää säärtä päivästä toiseen, jos ei jumin aiheuttajalle tee mitään…

 

We went to see a natural therapist in Gothenburg. We meet him at least once every year. He is absolutely the best I know – it’s not always easy to find a good one.  I don’t have any big problems with my health, but I’m working not to get those either… But I have seen, that also serious health problems (when doctors have said there’s no hope anymore) can be solved with natural therapies. Anyway, I think that modern and alternative medicine can work well together, both are needed!

 

Mainokset
Kaupungissa, Lapset, Retket

Matkalla Ruotsissa

Teimme kevätreissun naapuriin: matkustimme laivalla Tukholmaan, ja sieltä junalla Göteborgiin. Olen ennenkin mainostanut ruotsalaista junaliikennettä, mutta kerronpa vielä uudestaan sen mukavasta hinnoittelusysteemistä: paikallinen ”VR” eli SJ vapauttaa halpoja 2.lk junalippuja alk. 99kr aina tasan 90 päivän päähän. Siitä liput sitten kallistuvat hiljalleen menekin mukaan. Tämä pätee mistä tahansa minne tahansa Ruotsissa – ja myös esim.Kööpenhaminaan ja Osloon pääsee halvalla. Mitään supertiukkaa aikataulua ei junavuorojen varaan kannata rakentaa, koska pieni myöhästely on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Lähdimme tosi vähillä matkatavaroilla liikenteeseen. Miehellä oli kannettavanaan yhteinen matkatavarareppu, minulla lapsenkantoreppu, ja yhteisenä ”käsilaukkuna” oli lapsen mini-Kånken. Kaikkea oli tarpeeksi, eikä elämäämme rajoittaneet mitkään turhat painavat nyssäkät. Tällä periaatteella pakkaamme ensi kerrallakin!

Reissaminen yhdessä on huomattavasti hauskempaa, kun suunnittelee matkarytmin kaikille sopivaksi. Pitkän matkustuspäivän jälkeen on hyvä saada aina vähintään yksi ”lepopäivä”, jolloin lapsi ( ja aikuiset…) saa taas toteuttaa itseään, eli kiivetä ja juosta vapaasti. Pelkkä junassa tai reppuselässä istuminen tuskin voi kenestäkään olla hauskaa pidemmän päälle! Göteborgista onneksi löytyy mukavaa retkeilymaastoa melkein joka nurkan takaa. Räkäiset kännykkäkamerakuvat eivät tee oikeutta millekään, vähiten kauniille luonnolle, mutta koitetaan kestää…

SAMSUNG

Paluumatkalla vietimme yhden päivän Tukholmassa. Osuimme juomatauolle paikkaan, josta sai oikeita mehuja, ah! Minulla lasissa mustikka-banaani-omena-sitruuna-mehu, tytöllä tuollainen kaksivuotiaan annos (?!) jugurtti-metsämansikka-smoothieta, miehellä vihreää teetä. Missä ovat kaikki Turun mehubaarit?!

SAMSUNG

Edellisellä Tukholmanreissulla kysyin ohikulkijalta paikkaa, jossa lapsen voi ”päästää vapaaksi” kaupungin keskustassa. Mitään leikkipuistoja ei kuulemma pahemmin ole, mutta sain hienon vinkin: Kulturhusetissa, ihan Sergelin torin laidalla, on neljännessä kerroksessa ”Rum för barn”. Siis kirjaston lastenosasto, jossa oli juuri se mitä kaipasin: rauhaa, tilaa, ja lupa liikkua. Ystävällisiä ihmisiä, kirjoja ja palapelejä. Tykkään muutenkin matkustaessani käydä kirjastoissa – niissä on aina jotain ihanan samaa ja turvallista, ja kuitenkin joka paikassa vielä vähän omaa maustetta.

SAMSUNG

SAMSUNG

SAMSUNG

 

Matkakuumehan tunnetusti on tauti, joka vain pahenee, kun sitä yrittää lääkitä…

SAMSUNG

We went to Sweden for a couple of days, with extremely light luggages (and will absolutely travel like that again!). For cheap train-tickets in Sweden, check SJ 90 days before your trip! In Stockholm we found a nice place for kids: ”Rum för barn” in Kulturhuset.

 

 

Ihminen ja luonto, Kevät

Kevään kirkkautta

kirkas2

 

Vuorokaudessa on taas valoa enemmän kuin pimeää! Öisin satanut ohut lumiharso sinnittelee maassa vielä aamuisin, mutta puoleenpäivään mennessä aurinko on jo muuttanut sen vedeksi.

Merivesi on vielä kylmää – testaamme sen naapurin kanssa kerran viikossa koko kropalla – ja kylmyyden vuoksi todella kirkasta! ”Isolta laiturilta” näkyy ihanan selvästi pohjaan asti, vettä on sentään tässäkin jokunen metri.

kirkas1

 

The day is now over 12 hours long, great! The seawater is cold – we test it weekly with my neighbour, by swimming in it. Cold water is also clear, you can easily see the seabed in many places!

Ihminen, Ystävät

Oppimisesta

Tajusin lukiossa, kuinka helposti ja nopeasti kursseja saa suoritettua, kun ne tekee itsenäisesti kirjallisena työnä. Ei puuduttavaa istumista luokassa, ei turhanpäiväisiä keskusteluja, vaan faktat aivoihin ja sieltä paperille, ja naps arvosana todistukseen. Suoritin ekan vuoden aikana puolet lukion oppimäärästä.

Olin aina tykännyt opiskella muiden kanssa, mutta luokattomassa lukiossa ryhmää ei ollut. Tai siis, se alati vaihtuva ihmismassa oli minulle liian suuri ja epämääräinen ryhmäksi. Yksin opiskelu tuntui helpommalta, kuin uusien kasvojen kohtaaminen jokaisen tunnin alussa. Jälkeenpäin olen myös tajunnut, että jaksoin todennäköisesti lusia koulussa kaikki ne kammottavat pitkän matikan tunnit (joiden aikana opin lähinnä inhoamaan laskemista) vain siksi, että se oli ainoa pysyvä ryhmäni koko kolmen vuoden aikana. Ainoa porukka, joka oli edes suurinpiirtein tuttu, ainoa luokkahuone jossa istumapaikat pysyivät samoina.

Laajaa tarjontaa ja vapaita valintamahdollisuuksia perustellaan nykyään kaikilla koulutasoilla (ja muuallakin yhteiskunnassa…) sillä, että yksilö saa hommasta eniten hyötyä irti, kun hän tekee valintansa juuri omien tarpeiden ja lahjojen kannalta tehokkaimmin. Varmasti monien taitojen kannalta onkin tehokasta opiskella omalla henkilökohtaisella tasollaan, mutta valitettavasti pelkkä sooloilu harvoin johtaa kiinteiden ryhmien syntymiseen. Ja tarpeeksi kiinteä, sopivan kokoinen ryhmä taas on paras mahdollinen sosiaalisten taitojen opettaja. Lisäksi toisiinsa luottavien ihmisten keskellä syntyvät useinmiten niin hienoimmat keksinnöt kuin hauskimmat muistotkin. Yllättäviä sattumia ja ihmeitä tapahtuu aina, kun joukko ihmisiä muodostaa ryhmän, oli kyseessä sitten hetero- tai homogeeninen joukkio, tasavertainen tai sekaryhmä. Avainsana on ryhmä.

Niin, mitä iloa on hemmetin taitavista ja tietävistä ihmisistä, jotka nököttävät yksinään hienojen saavutustensa kanssa? Mitä iloa on saavutuksista, jotka pitää vain itsellään?

leppäkerttu1

Permakulttuurikurssilla tajusin, että vaikka periaatteessa olin lukenut jo kaikki siellä esille tulleet teoreettiset tiedot kirjoista, opin viikonlopun aikana valtavasti. Ihmisten kertomat esimerkit, heidän erilaiset taustansa ja näkökulmaerot toivat esiin paljon enemmän, mitä ikinä voin kirjoista lukea, saati yksin päätellä. Lisäksi minulla oli hauskaa. Jos olisin käyttänyt tuon saman 14 tuntia aikaa aiheen opiskeluun kirjoista, olisin jäänyt paitsi monesta naurusta ja koskettavasta hetkestä. Sen virheen tein jo lukiossa, enkä tahdo toistaa sitä uudestaan.

leppäkerttu2

Jos ihmiskuntaa ajattelee ihmiskehona, jossa jokainen ihminen on yksi solu, tuntuu ihan selvältä, että kaikkien osien yhteistyö on välttämätöntä. Jokainen solu tekee omaa työtänsä, osa hyvinkin vaativaa ja erikoistunutta. Jokaista tarvitaan, ja kaikki työskentelevät yhteisen hyvinvoinnin eteen. Informaation on pakko kulkea, jotta homma toimisi, eikä kukaan sooloile täysin muista irrallaan.

Mielestäni uudet tiedot ja taidot ovat arvokkaita vain, jos niitä osataan käyttää ja jakaa eteenpäin. Siksi tehokkaan oppimisen ei pitäisi tapahtua yhteisöllisyyden kustannuksella. Saati hauskuuden!

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kaupungissa, Puutarha, Ystävät

Vihdoinkin!

sipulikukat2

Pääsin viikonloppuna osallistumaan kauan odotetulle ensimmäiselle permakulttuurikurssilleni. Permakulttuuri tarkoittaa menetelmää, jossa pyritään tarkkailun ja fiksun suunnittelun avulla rakentamaan kaikin tavoin kestävää ja mahdollisimman luonnollisesti toimivaa ympäristöä. Alunperin sana on viitannut puutarhaan ja maanviljelykseen, mutta nykyään permakulttuurin työkaluja ja periaatteita sovelletaan myös esim. sosiaalisen ympäristön kehittämisessä. Lisää tietoa löytyy paljon netistä, ja voin lämpimästi suositella alan kirjoista mm. helppolukuista Aikidoa luonnon kanssa: Johdatus permakulttuuriin (Lombardini-Riipinen, Chiara ja Riipinen, Olli). Myös mukavia esittelyelokuvia löytyy ihan vaikka youtubesta, esimerkiksi Farm for the future.

sipulikukka4

Tämä esittelyviikonloppu järjestettiin Turun Koroisilla, ihanassa vanhassa ympäristössä. Enkä ottanut yhtään kuvaa! Lupaan palata paikalle kameran kanssa pikimmiten! Olen jo muutaman vuoden ajan lueskellut permakulttuurikirjallisuutta, ja ollut koko ajan ihan varma, että tämä on mun juttu…nyt kurssin jälkeen olen aivan täpinöissäni, pää on täynnä ideoita, ja olen viittä vaille ostamassa jonkin tehoviljellyn pellon ja muuttamassa sen kukoistavaksi metsäpuutarhaksi! No, jospa ensin kuitenkin keskittyisin tähän omaan pihaan ja lähiympäristöön… (jossa muuten nyt tapahtuu paljon sipulikukkarintamalla, kuten kuvista näkee.)

sipulikukat1

Oli kyllä hirmu hauskaa tutustua aiheeseen vihdoinkin muutenkin kuin yksin: pätevien opettajien johdolla, ja tosi kivojen kanssaoppijoiden seurassa. Tosiaan, olin huumassa paitsi itse opiskeluaiheesta, myös siitä samanhenkisten ihmisten seurasta! Koulutustaustoja ja elämäntilanteita oli monenlaisia, mutta kaikilla oli yhteinen kiinnostus ”fiksuun maailmanparantamiseen” ja luontoon. Oli ihanaa tajuta, että kaikki nämä ihmiset ymmärtävät jo lähtökohtaisesti toisiansa, puhuvat samaa kieltä. Ruoka- ja kahvitauoillakaan höpötys ei laantunut hetkeksikään, kun puitiin yhdessä kasvilääkintää, nokkoskuitujen käyttöä vaatteissa, kanankasvatusta, elämänmuutosten tekemistä…

Koitan pysyä pöksyissäni, ja lähdenkin tässä tyhjentämään kompostia…!

sipulikukka3

I was on a permaculture introduction course in Turku on the weekend. I have known it’s something for me since I heard of it for the first time, a couple of years ago. Now I’m sure it is! 

Kaupungissa

Kotona jälleen

kotonataas

Kaupunkireissun reput ja nyssäkät on purettu, ja muu perhe nukkuu kotiutumis -uniaan. Mies lähti Turusta kolmelta yöllä pyöräilemään, jotta ehti ajoissa Pärnäisiin ja laivan kyytiin. Me lähdimme sentään vähän myöhemmin, mutta kyllä aina kotiintulon jälkeen uni maistuu. Etenkin keväisin tulee tehtyä  aina sama huomio: onpas täällä hiljaista! Kaikesta tuulesta ja kohinasta huolimatta. Pitkän viikonlopun aikana kävelimme pariin otteeseen kauppoihin ja keskustaan, ja siinä noin viiden kilometrin matkalla oli pitkiä pätkiä, jolloin sovittiin että ei jaksa huutaa tuon autometelin ylitse, jutellaan vasta tuolla seuraavassa puistossa…

Palaan pian kirjoittelemaan lisää intensiivisestä viikonlopusta!

Home again! Sweet silence…

Ihminen ja luonto, Kevät, Lapset, Retket

Koiran kanssa kallioilla

Olimme viikonloppuna koiranhoitajina. Lapsi ja koira ovat tottuneet toisiinsa ihan ”pennusta alkaen”, joten yhteiselo on sopuisaa. Intressitkin ovat useinmiten samanlaisia. Kumpikin tahtoo kiivetä ja juosta kallioilla.

tyttöjakoira1tyttöjakoira2

Nyt on otettava kaikki irti kalliokiipeilystä, kun ei ole enää kovin liukasta, muttei vielä käärmeitäkään. Tyttö selvästi purkaa talven aikana patoutunutta kiipeilyenergiaa, jaksaa mennä ihan hulluna! Yhdelläkin lenkillä paineli puolitoista tuntia kallioita ylös ja alas, kahlasi katajikkojen läpi, ja etsi jännittäviä reittejä. Eväspaikka oli erityisen mieluisa, kun hän itse keksi sen ja sai pitkän ähinän jälkeen myös kiivettyä sinne.tyttöjakoira3

Sisällä oltaessa koira yrittää nukkua, ja tyttö käy vähän väliä heiluttamassa sen nenän edessä jotain lelua, ja kertomassa ”Tätä et saa ottaa”. Tai potkaisee pallon vahingossa juuri koiran pedin vierestä. Välillä tyttö myös lukee kirjaa – kuulijan innostuksesta en ole ihan varma.

tyttöjakoira4

 

We were dog sitters at the weekend. The dog and the girl are at the same age, and enjoy similar things: running and climbing on the cliffs. We really want to enjoy climbing now, when there’s no snow/ice, and the snakes have not woken up yet.