Ihminen, Juokseminen

Luontaisterapeutin luona

terapiaa

Meillä oli sukulaisvierailun lisäksi toinenkin missio Göteborgissa. Kävimme tapaamassa luontaisterapeuttia, jonka veroista en ole vielä muualta löytänyt. Hänellä on monenlaisia alan koulutuksia, mutta hienointa on se, kuinka hyvin hän tuntee ihmisen kokonaisuutena. Ja kuinka vilpittömästi hän tekee työtään…sekään ei aina tällä alalla ole ihan itsestäänselvää, kaikenlaista puoskaria kun on liikenteessä.

Käymme tapaamassa terapeuttia vuosittain. Minulla ei ole mitään vakavampia juttuja tai pitkäaikaissairauksia, mutta silti koen saavani apua luontaisterapioista. Olin jo tottunut pitämään monia oireita osana minua, ”mä nyt oon tällanen”, mutta kaikki ne ovat kadonneet kun vain olen keksinyt ottaa ne puheeksi; erilaiset ikuiset jalkaongelmani, kivuliaat kuukautiset, väsymys, pelot… Mielestäni on vain viisasta puuttua asioihin ennen, kuin niistä muodostuu isompia ongelmia. Kurkistaa oireen taakse. Pyrkiä vaalimaan terveyttä, eikä havahtua vasta sitten kun jokin oire on kasvanut sairaudeksi. Tosin koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää vaikuttaa!

En ymmärrä, miksi luontaislääketiede ja koululääketiede nähdään jotenkin toistensa vihollisina. Yhdessä ne ovat ihan mahtava paketti. Länsimainen koululääketiede on päässyt ihan uskomattomiin saavutuksiin vaikeiden sairauksien hoidoissa, erilaisissa teknisissä keksinnöissä, ja akuuttien tilanteiden hallitsemisessa. Luontaislääketiede taas ottaa upeasti huomioon ihmisen kokonaisuutena, ja keskittyy samanaikaisesti sekä kehon että mielen hoitamiseen. Molemmilla aloilla on sekä sydämellään työtä tekeviä ihmisiä, että vilpillisiä tyyppejä. Pitää vain löytää ne oikeat.

Minulle on oikeastaan ihan sama, hoitiko tämä terapeuttimme lähipiirissäni vakavan maksasairauden, silmäpohjanrappeuman, diabeteskomplikaatiot, ynnä muut ongelmat homeopaattisten valmisteiden, keskusteluavun, vyöhyketerapian, magian, vai silkan placebo-efektin avulla (itse uskon jonkinlaiseen useamman tekniikan kombinaatioon, mutta eihän sitä koskaan tiedä…). Lopputulos on pääasia. Kaikissa näissä tapauksissa lääkärit olivat jo heittäneet hanskat tiskiin ja antaneet lohduttomat arvionsa tulevasta elinajasta. Toisin kävi!

Nyt menen treenaamaan alavatsaa. Sen heikkous on kuulemma syy juostessa toisinaan ilmeneviin säärikipuihin. Että turhaa on venyttää säärtä päivästä toiseen, jos ei jumin aiheuttajalle tee mitään…

 

We went to see a natural therapist in Gothenburg. We meet him at least once every year. He is absolutely the best I know – it’s not always easy to find a good one.  I don’t have any big problems with my health, but I’m working not to get those either… But I have seen, that also serious health problems (when doctors have said there’s no hope anymore) can be solved with natural therapies. Anyway, I think that modern and alternative medicine can work well together, both are needed!

 

Mainokset

6 vastausta artikkeliin “Luontaisterapeutin luona”

  1. Olen pitkälti samaa mieltä. Vielä 1970-luvulla koululääketiede naureskeli kiinalaiselle akupunktiolle, joka on nykyisin ihan normihoitoa myös suomalaisten lääkärien keskuudessa. Lääketiede ei pysty todistamaan, että karpalomehu auttaa toistuviin virtsatietulehduksiin tai että Echina estäisi nuhakuumeen puhkeamista. Silti varsin moni tiukasti koululääketieteeseen vihkiytynyt lääkäri käyttää niitä itse säännöllisesti, koska kokee saavansa niistä apua. Plasebovaikutukseenkin uskon, mutta uskon myös, että ihan kaikkea emme vielä pysty todistamaan laboratoriossa tai tilastollisesti.

    Koululääketiedettä vaivaa tiedeuskonnollisuus, jota on ihan hyvä välillä vähän tönäistä. Potilaan asema on hankala, kun enää ei tiedä kehen ensisijaisesti luottaisi. Minä luotan pääosin viralliseen lääketieteeseen, sillä hädän tullen homeopaatti tuskin elvyttäisi minua yhtä asiantuntevasti ja tehokkaasti kuin ensiapulääkäri.

    Ovia on hyvä pitää avoinna moneen suuntaan, kunhan pitää mielessä, että huijareitakin on liikkeellä. Jos viikkolehden takakannessa on mainos jossa ”Tanskalainen Marjatta 54 v. laihtui kolmessa viikossa 26 kiloa ja parani diabeteksesta, masennuksesta ja reumasta”, niin ei ehkä kannata maksaa satasta kokeakseen saman ihmeparantumisen kuin hän. 🙂

    1. Se on tosiaan mielenkiintoista, että monia juttuja ei pidetä lainkaan totena, jos niitä ei tieteellisesti pystytä todistamaan 🙂 Olen myös kuullut, että monet tavallisista lääkkeistä ovat sellaisia, joiden vaikutusmekanismeja ”ei ihan tarkalleen tiedetä”. Eli tiedetään lopputulos, muttei tarkkaa prosessia.

      Ja se on tosi hienoa, että koululääketiede ja vaihtoehtoisjutut ovat viimeaikoina lähentyneet näinkin paljon! Ei ihan niin paljon kuin vaikka Sveitsissä, jossa homeopaattiset valmisteet ovat ”Kela-korvattavia”, mutta kuitenkin! Esim. TYKSissä on tarjolla vaikkapa synnyttäjälle kaikki mahdolliset luontaisvaihtoehdot, kun vaan tietää niitä pyytää! Itse sain akupunktiota kivunlievitykseen, ja se toimi ihan mielettömän hyvin, enpä ole vastaavaa ”trippiä” koskaan elämässäni kokenut 😀 Paljon kertoo myös se, että akupunktiohoitaja tuli vähän kiireellä käymään, koska hänellä oli juuri homma kesken sairaalan leikkaussalissa…eli mitä ihmettä, sielläkin voi olla apua kiinalaisista neuloista!

      Ja voi apua noita ihmepillereiden avulla tapahtuneita megaparanemisia 😀 En kestä!! Ne juuri syövät pohjaa siltä ”oikealta” luontaislääketieteeltä ja sen uskottavuudelta…Noita pillereitä popsiessa mennään ihan samaan lankaan, kuin voidaan mennä koululääketieteen kohdallakin: ei katsota ihmistä yksilönä ja kokonaisuutena, vaan etsitään ihmettä kalliilla jostain purkista…:)

      1. Minullakin on aika vahva luotto länsimaiseen lääketieteeseen mitä tulee akuutteihin henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Mutta kun puhutaan ns. kuntoutuksesta ja terveydestä huolehtimisesta niin silloin länsimainen lääketiede (tai se miksi se yleensä mielletään) on kovin vajaavainen ja kankea.

        Työssäni törmään valitettavan usein siihen kuinka ihmiset haluavat mielellään esim. fysioterapeutin palveluja, mutta eivät ole valmiita tekemään itse mitään oman kuntoutumisen ja terveytensä eteen. Valitettavan monella on sellainen käsitys ja mielikuva, että esim. polvi- tai olkapää leikkauksen jälkeen raajani on kuin uusi ja käyn sitä jumppauttamassa ( eli fysioterapeutti tekee taikojaan). Ja sitten itketään kun karu todellisuus paljastuu. MINUN ONKIN TEHTÄVÄ JOTAKIN ITSE!

        Se nyt vaan on niin että kukaan muu ei pidä huolta terveydestäni ja hyvinvoinnistani. Se on tehtävä itse ja tapoja siihen on monia, onneksi. Meistä kun ei kukaan ole toisen kopio. Yksi tykkää äideistä ja toinen tyttäristä… vai mitenkäs se menikään?

      2. Tuo on kyllä yksi tärkeimmistä pointeista koko jutussa: ihmisen oma halu parantua ja toimia terveytensä edistämiseksi! Ilman sitä paraneminen on aika heikkoa, oli auttamassa sitten minkälainen lääkäri/puoskari tahansa. Uskon, että koska yleisesti ottaen avun hakemiseen luontaispuolelta on aika korkea kynnys, niin siinä vaiheessa kun sinne lähdetään, on oma motivaatio jo TOSI korkea – ja sekös paranemista vasta auttaakin.

        Niin luontaispuolelta kuin peruslääkäreistä löytyy ihmisiä, jotka kohtelevat asiakasta ”passivoivasti”, eli vahvistamalla tämän ”uhrin asemaa”. Joko itsekkäistä syistä (”MINÄ saan sinut parannettua”), tai vaikkapa taloudellisista (etuuksia tietyn pillerin määräämisestä). Samaten joka koulukunnasta löytyy niitä aivan toisenlaisia ihmisiä 🙂

        Tämä tyyppi jonka luona käymme on tosi mahtava juuri siksi, että hän haastaa kysymyksillään minut itse miettimään mikä on vikana, mitä asialle voisi tehdä jne. Hän ei yritä esiintyä minään guruna, vaikka mielestäni tosi viisas ihminen onkin.

        Joo, nykyteknologiasta ja taidoista olen kyllä kiitollinen kaikkien akuuttijuttujen kohdalla…jotain yhtäkkistä rajua tulehdusta tai suurta verenvuotoa en paljoa lähtisi homeopaattisilla parantamaan. Mutta sitten taas esim.pitkäaikaissairauksien kohdalla tärkeää onkin löytää kestävä ratkaisu, johon usein liittyy jonkinlainen elämäntapamuutos. Siinä taas luontaispuolella on ehkä enemmän annettavaa (ja sille annetaan siellä ehkä eri tavalla arvoa ja aikaa, mitä jossain kiireisellä terveysasemalla).

        Itsekin tässä nyt koko ajan erottelen nämä kaksi, luontais- ja koululääketieteen…mutta toisaalta, aika selkeästi erotettavissa ne toistaiseksi ovat…

  2. Vaikka gynekologin systeri olenkin, niin en tiennyt, että akupunktiota käytetään Suomessa synnytyskipuihinkin. Mahtavaa! Mitä vähemmän ”mömmöjä” sen parempi.

    Marikan kommentti on sekin täyttä asiaa. Aloin runsas vuosi sitten sauvakävelyllä päivittäin. Aluksi se oli päähänpisto, tuntui vain, että nyt en kestä enää tätä oloani, on lähdettävä ulos ja liikuttava. Sittemmin siitä on tullut positiivinen pakkomielle. Niinä päivinä kun en jostain syystä pääse ”sauvomaan” tai muuten liikkumaan ärsyynnyn helposti, tulen levottomaksi. Painoa on pudonnut runsaat kymmenen kiloa ilman minkäänlaista dieettiä ja vireystaso on ihan toista kuin vuosi sitten. Teen istumatyötä tietokoneen ääressä, ja kärsin aikaisemmin todella pahoista niska-hartiakivuista.

    Kävin tänään tutulla hierojalla lähes vuoden tauon jälkeen. Hän suorastaan haukkoi henkeään päästessään käsiksi yläselkääni. ”Mitä mitä mitä!? Miten voi olla, että Susannan lapaluissa ei ole kuin tällainen yksi pieni paakku!” Olin paitsi onnellinen, myös ylpeä itsestäni. Tulee hyvä olo, kun voi ja tekee itse jotain oman terveytensä edistämiseksi. Ja se on kyllä melkein kaikille mahdollista.

    1. Heeei, mahtavaa, tuollainen kunnonkohotus ja painonpudotus on niin hienoa, kun se tapahtuu siinä hauskanpidon ”sivuvaikutuksena” ! Ja tuossakin varmasti oleellisinta on ollut se, että motivaatio lähtee itsestä, eikä mistään ”pitäis-kun-kerran-niin-kuuluu-tehdä” -paineesta.

      Todellakin, tulee tosi hyvä olo kun itse on saanut jotain tuollaista aikaan. Mulla yleensä tuo luontaisterapeutti aina ”rusauttaa” selän oikeaan asentoon (on siis myös osteopaatti), mutta tällä kertaa ei ollutkaan mitään rusautettavaa, kun se oli pysynyt venyttelyllä auki – jes, olin ihan innoissani, että onko mun superlaiska mutta sentään vähän säännöllinen venyttelyrutiini tuottanut jotain tulosta! Jos noin pienellä saa aikaan noin suurta, niin johan tässä tekee mieli venytellä! 🙂

      Ja on tosi mahtavaa, että luontaiskeinot synnytyksissä on otettu myös tuonne yliopistosairaaloihin vähitellen. Siinäkin hommassa on hieno fiilisi, jos tuntuu että ITSE saa vaikuttaa siihen miten toimitaan, mutta että hätätapauksia varten on sitten kaikki nykyajan keinot olemassa. Ja synnytyksessä jos jossain mömmöjen vähyys on mielestäni tosi tärkeää, siinä kun keho useinmiten toimii kaikista parhaiten jos sitä ei sotketa millään ulkopuolisilla jutuilla (esim. paljon luontaista kipua = keho erittää vastalauseeksi paljon hyvänolon hormoneja, jotka puolestaan lisäävät maidoneritystä jne…ja kun ei puuduteta, niin tuntee hyvin itse milloin ja miten pitää tehdä, ym!).

      Uskon myös, että oman terveyden edistämiseksi voi jokainen tehdä JOTAIN. Välttämättä jotain sairautta ei nyt pysty parantamaan, mutta ainakin voi saada itsensä voimaan paremmin, ja ehkä oireita voi saada lievennettyä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s