loistoluoto


Jätä kommentti

Vauhtia

Tällä kertaa kuvituksena materiaalia, joka ei mitenkään liity tekstin sisältöön. Paitsi että näissäkin nautitaan lennokkaasta menosta kauniissa maisemissa.

keinu2

Heräsin toissa-aamuna siihen, kun mieheni selitti minulle kuiskaten: ”Pakastimen ovi oli jäänyt auki yöksi…Mutta mä kävin äsken juoksemassa vakiolenkin aika kovaa, en kerro aikaani vielä, mutta mene sä kokeilemaan, kuinka nopeasti pääset sen!”  Haa, nerokas keino saada kerrottua huonot uutiset, ja samalla viedä ajatukset pois niistä! Onneksi pakastimessa oli vain muutama pussi karpaloita, tyrnimarjoja ja pullia, joten en olisi muutenkaan täysin musertunut uutisen kuultuani, mutta viimeistään juoksuhaaste vei unholaan tämän mokani (niin, minähän sen oven olin auki jättänyt, kun melonnasta sudennälkäisenä hain sieltä vielä illalla pullan sulamaan).

keinu3

Reilun viiden kilometrin lenkki meni nyt nopeammin, mitä minulla koskaan paljasjalkakengillä on mennyt. Keskivauhti oli 5’09 / km, mikä alkaa jo olla aika lähellä peruslenkkari -tahtiani. Sitä paitsi tällä lenkillä olivat nyt myös mukana kaikki pikkupolut, jotka hidastavat menoa. Mutta enpä taida näin julkisesti kertoa kumpi meistä voitti…koska mieheni saattaisi pahastua 😉 Heh, pakastin-tapauksen huomioon ottaen epäilen kyllä vahvasti jonkinlaista sopupeliä…

keinu1

Olen tosiaan iloinen ja helpottunut, että vauhti alkaa löytyä paljasjalkakengilläkin. Sain rohkaisua myös pari viikkoa sitten, kun juoksin iltalenkillä puolimaratonin eli 21 km aikaan 2:04. Se olikin yhtäkkiä vartin nopeammin, kuin viimeksi alkusyksyllä mitatessani. Tajusin, että periaatteessa ”puolimaraton alle kahteen tuntiin” -tavoite voisi ihan pian olla tottakin! Hassua, että jossain vaiheessa alkuvuotta meinasin jo lyödä merrellit tiskiin, kun matelu alkoi tuskastuttaa. Miten vaikeaa onkaan hyväksyä sitä, että uuden oppiminen vie aikansa? Pitäisi ottaa mallia kaksivuotiaalta, joka ei muuta teekään kuin opettelee uutta, ja siihen nähden hermostuu hämmästyttävän harvoin!

Ainiin, niistä marjoista tuli hyvää mehua, ja pullatkin menivät jakoon.

These pictures have nothing to do with the text…or yes, both of them tell about enjoying movement in beautiful nature. I am just telling how happy I am now, that I’m finally getting faster with my barefoot-shoes. Some months ago I was quite frustrated, but a couple of weeks ago I run 21 km in 2:04, which is 15 minutes faster than last year.

 

Mainokset


Jätä kommentti

Nälkäinen meloja

alumelonta5

Kevät-tyvenet houkuttivat meidät tänään aamulla kajakkeihin. Suuntasimme useamman vuoden tauon jälkeen (!!) etelään päin, kohti yhtä lempparisaarista. Matkalla kiersimme erään toisen saaren, joka kuuluu kansallispuistolle ja jonne ei nyt pesimäaikana edes saa nousta. Sen rantoja katsellessani totesin, että tässä saattaa kuitenkin olla yksi uusi lempikohde. Ihanaa maastoa!

alumelonta4

Melominen tuntui hyvältä. Ihmettelimme kumpikin ääneen, että ihan kuin mitään monen kuukauden kajakkitaukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Reilun tunnin melonnan jälkeen lähestyimme retkikohdetta. Valtava parvi ruokkeja ja riskilöitä pyrähti vedestä lentoon ihan läheltä. Ne lensivät ylitsemme monta kertaa. Kiehtovia ulkomeren lintuja!alumelonta6

 

Pääsimme mukavasti maihin, mutta emme tohtineet kävellä kuin parinkymmenen metrin säteellä, koska lintuja tuntui olevan alueella niin paljon. Kallioita asuttavat lokit nousivat ilmaan huutelemaan meidät nähdessään, mutta rauhoittuivat sillä aikaa, kun söimme eväitä. Olikin ehtinyt tulla ihan kauhea nälkä! Oli ihana istuskella siinä auringonpaisteessa hörppimässä teetä.alumelonta3

Nousimme taas kajakkeihin, ja jatkoimme matkaa Lillharunin majakkaluodolle. Nämä kalliot saa yleensä kiertää kaukaa, sen verran rajuja tyrskyjä niihin osuu pienimmälläkin tuulella. Mutta nyt oli niin tyyntä, että päätimme – nyt tai ei koskaan! – mennä maihin. Se onnistui! Tadaa!alumelonta2

Kotimatkalla aurinko porotti, jano yltyi vaikka yritinkin juoda koko ajan, selkä väsyi ja voimat alkoivat muutenkin huveta.  Juuri tämä onkin retkeilyn ydin! Pitää olla välillä vähän raskasta ja hankalaa ja epämukavaa, koska…se nyt vaan kuuluu asiaan! Pahimmat reissuni ovatkin olleet autolomia, joissa matkanteko on ollut koko ajan ihan tasaista, eikä mikään – siis yhtään mikään – ole tuntunut missään!

alumelonta1

Retkestä jäi hyvän mielen ja jäykän selän lisäksi…ihan karmea nälkä! Olen syönyt koko päivän kaksin käsin. Tällaistahan se on aina melonta- ja pyöräretkillä, olin vain ehtinyt unohtaa.

We made a kayak-trip in beautiful weather, saw a lot of seabirds, and got very very hungry! 

 


Jätä kommentti

Puskista

Leikkipaikat valikoituvat usein tuulen mukaan. Melkein aina löytyy jokin suojainen kolkka. Pari viikkoa sitten pohjoisen puolelta tuuli niin kovaa ja hyytävästi, että meinasin kuitenkin luovuttaa koko tuulensuojan etsinnän. Viima tuntui tunkeutuvan kaikkialle jotain kiertotietä pitkin!

katajapensas4

Onneksi kaverukset sitten löysivät tämän mahtavan katajapensaan, josta tuli heidän ”kotinsa”. Siellä sisällä ei tuullut! Kestävistä oksista muodostui hyllyjä, tuoleja ja sänkyjä. Perheen ”äiti” teki ruokaa vihreistä katajanmarjoista, ja vielä illalla tyttö kotona muisteli, kuinka hauskaa oli ollut ”syödä herneitä katajapensaassa”…(oikeasti sylkivät pois, eivät ole kovin terveellisiä).

katajapensas2katajapensas3

Kodin katollekin pääsi kiipeämään!

katajapensas5

katajapensas1

A couple of weeks ago the wind was chilly, but the girls found a calm place to play in: a huge juniper. It was their home with beds, chairs, and a rooftop terrace!

 


6 kommenttia

Tyyni retki

pääsiäisretki6

Pääsiäisen tyynillä säillä retkeilimme sellaisilla luodoilla, joille tulee lähdettyä vähän harvemmin. Kovempi aallokko houkuttaa monesti jäämään suojaisille lähisaarille.

pääsiäisretki1

Nyt, kun monilla linnuilla alkaa jo olla pesiä, piti myös löytää saari, joka ei ole siivekkäiden suosiossa. Tämä paikka oli takuuvarma: sen ympäristössä hengaili pari merikotkaa, joten muut linnut pysyttelivät kaukana.

pääsiäisretki2

Oli mukava kävellä lämmenneillä kallioilla. Ei kuulunut edes maininkien kuohuntaa. Ainoita ääniä olivat haahkojen kevätmekastus ja hylkeiden ulvonta.

pääsiäisretki7

Tyttö kiipeili innoissaan. Eväspaikalla hän myös heittäytyi nauttimaan auringosta.

pääsiäisretki4

Kotimatkalla näimme hylkeitä. Niitä oli kauempana luodolla kymmeniä, ja vedestä pulpahti pintaan utelias pää milloin mistäkin suunnasta. Ne olisivat varmasti tulleet vieläkin lähemmäksi, mikäli veneessä ei olisi ollut mukana tätä äänekästä tehokaksikkoa…

pääsiäisretki3

Olen kasvanut näissä maisemissa. Sisämaassa ja metsässä alkaa aina jossain vaiheessa ahdistaa…

pääsiäisretki5

The weather was calm, so we decided to go to a picnic. We chose a small islet without any bird nests (it was easy to find , because we saw there were some eagles hanging around there – no one wants to stay with them..) It was quiet, only the birds and seals were screaming in the sea. On our way back home we also saw some curious seals. I guess they could have come closer if our ”power team” (girl&dog) had been a bit more quiet… I have grown up here, and always feel a bit confused when I’m in inland or forest…


7 kommenttia

Kesäyössä

Täällä on niin tyyntä, ettei siinä ole enää mitään järkeä! Toissailtana merenpinta oli jo ihan sileä. Kävin saunasta uimassa, enkä ehtinyt edes paleltua matkalla rantaan!

pääsiäinen1

Löhösin ystäväni kanssa hänen mummolansa vintillä yöllä kahteen asti. Juteltuamme universumin järjestykseen hipsin kotiin pimeän kylän läpi. Taivas oli kirkas, silmät tottuivat pimeään nopeasti, enkä viitsinyt pilata kauneutta taskulamppua sytyttämällä. Oli täydellisen tyyntä ja hiljaista. Vaikka lämpöasteita oli vain muutama, voin vaikka vannoa, että yö oli kesäisempi mitä monet kesäyöt!

Aamulla herätessäni seitsemän jälkeen tytön hihkumiseen mieheni kysyi, mihin aikaan olin tullut nukkumaan. Kerroin, että juttelun venymisen seurauksena vasta puoli kolmelta. Hän naureskeli, että joo, voihan sitä noinkin yönsä viettää. Ja lähti itse seuraavaksi yöksi pyörän selkään, toteuttamaan ”auringonlaskusta auringonnousuun” -teemalenkkiään. Mietin vain, että kenellä tässä on varaa naurahdella toisten yönviettotavoille..?

It’s so calm, that I can’t even believe it any more! On Friday I walked home after 2 o’clock in the night, because we talked with my friend so much we forgot to watch the clock. It was a dark, calm, quiet and beautiful night, and I thought ”This is a 100% summernight!”  My husband laughed in the morning when he heard when I had come to sleep, and said ”Well, one can spend his night like that, too..!”  But last night he spent the whole night on his bike, because he wanted to ride ”from sunset to sunrise”, which meant 9 pm to 6 am. So I don’t really know who of us should be laughing for who..!


2 kommenttia

Tutun maiseman ilo

levämatto0

Toisinaan ihmiset kysyvät, että eikö saman pienen maiseman tuijottamiseen kyllästy. Kun saarella on pinta-alaa vain puolisentoista neliökilometriä, käyvät lenkkimaastot tietenkin tutuiksi. Mutta ei, eivät tylsiksi.

levämatto1

Maisemahan muuttuu oikeasti koko ajan, kun tarkkaan katsoo! Eilen lähdin vinkistä katsomaan Itäniityn rantaan tätä vihreää levämattoa. Enpä ole siellä koskaan tällaista nähnyt ennen. Ja pian se on jo poissa – kenties oli jo tänään.

levämatto4

Sometimes people ask me ”Don’t you get bored looking at the same views all the time?” This is a small island, but no, the environment is not boring. It changes all the time! Yesterday I went to look at this green seaweed -mat, never seen it here before. And soon it is gone!


Jätä kommentti

Sanat, jotka…

Tämä on herkullinen vaihe lapsen kasvussa: puheen kehitys! Mikä valtava ponnistus aivoissa on täytynyt tapahtua ennen, kuin omia sanoja voi tuottaa ulos! Ja on jännittävää nähdä, miten suuri määrä tietoa lapselle on kertynyt jo ennen puhetaitoa. Ihan viime päivinä on tullut esiin monta paikkaan liittyvää muistoa, joiden olemassaolosta en ole ennen tiennyt mitään. Mutta nyt on sanat kertoa. ”Tässä pilkottiin omenoita lampaille,” totesi tyttö ulkopöydän vieressä, ja rannalla seistessään kertoi ”Täällä pikku vauvana (*minä*) ui.”

Minulle sanat ovat yksi olennaisimmista ihmisyyden ilmentymistä. Hurmaannun miettiessäni, miten sanat kehittyvät, miten ihminen ajattelee ennen sanoja, mihin kaikkeen ne avaavatkin oven. Kaikki on kuviteltavissa, kaikelle on olemassa symboli, josta voi rakentaa jotain kokonaan uutta. Jonka voi viestittää muillekin. Vahvimmat taide-elämykseni olen ehdottomasti kokenut kirjallisessa muodossa, romaaneissa ja laululyriikoissa. Joskus sanat tuntuvat loppuvan kesken, mutta on myös olemassa niitä ihmisiä, jotka sellaisissakin paikoissa osaavat muuttaa tunnelman sanoiksi. Sellainen saa hengitykseni lähes pysähtymään!

Olen oudolla tavalla lopettanut päiväkirjan kirjoittamisen aina elämäni suurissa murroskohdissa ja kriiseissä. Virhe! Uskon, että kirjoittamalla olisin pitänyt paremman yhteyden…kaikkeen, ja omia kappaleitaan ei olisi tarvinnut jälkeenpäin keräillä niin suurelta alueelta. Toivottavasti muistan tarttua kynään seuraavalla kerralla, kun elämä taas heittelee.

Täällä saman kannen alla meil on meret meil on maat, meil on sanat joiden voima pitää tän kaiken paikoillaan — (Nopsajalka – Lupaan olla)

words2

Words are one of the most human things I can imagine. Our daughter has learned a lot of them. It’s so fascinating to follow…