Ihminen, Juokseminen, Kevät, Lapset

Vauhtia

Tällä kertaa kuvituksena materiaalia, joka ei mitenkään liity tekstin sisältöön. Paitsi että näissäkin nautitaan lennokkaasta menosta kauniissa maisemissa.

keinu2

Heräsin toissa-aamuna siihen, kun mieheni selitti minulle kuiskaten: ”Pakastimen ovi oli jäänyt auki yöksi…Mutta mä kävin äsken juoksemassa vakiolenkin aika kovaa, en kerro aikaani vielä, mutta mene sä kokeilemaan, kuinka nopeasti pääset sen!”  Haa, nerokas keino saada kerrottua huonot uutiset, ja samalla viedä ajatukset pois niistä! Onneksi pakastimessa oli vain muutama pussi karpaloita, tyrnimarjoja ja pullia, joten en olisi muutenkaan täysin musertunut uutisen kuultuani, mutta viimeistään juoksuhaaste vei unholaan tämän mokani (niin, minähän sen oven olin auki jättänyt, kun melonnasta sudennälkäisenä hain sieltä vielä illalla pullan sulamaan).

keinu3

Reilun viiden kilometrin lenkki meni nyt nopeammin, mitä minulla koskaan paljasjalkakengillä on mennyt. Keskivauhti oli 5’09 / km, mikä alkaa jo olla aika lähellä peruslenkkari -tahtiani. Sitä paitsi tällä lenkillä olivat nyt myös mukana kaikki pikkupolut, jotka hidastavat menoa. Mutta enpä taida näin julkisesti kertoa kumpi meistä voitti…koska mieheni saattaisi pahastua 😉 Heh, pakastin-tapauksen huomioon ottaen epäilen kyllä vahvasti jonkinlaista sopupeliä…

keinu1

Olen tosiaan iloinen ja helpottunut, että vauhti alkaa löytyä paljasjalkakengilläkin. Sain rohkaisua myös pari viikkoa sitten, kun juoksin iltalenkillä puolimaratonin eli 21 km aikaan 2:04. Se olikin yhtäkkiä vartin nopeammin, kuin viimeksi alkusyksyllä mitatessani. Tajusin, että periaatteessa ”puolimaraton alle kahteen tuntiin” -tavoite voisi ihan pian olla tottakin! Hassua, että jossain vaiheessa alkuvuotta meinasin jo lyödä merrellit tiskiin, kun matelu alkoi tuskastuttaa. Miten vaikeaa onkaan hyväksyä sitä, että uuden oppiminen vie aikansa? Pitäisi ottaa mallia kaksivuotiaalta, joka ei muuta teekään kuin opettelee uutta, ja siihen nähden hermostuu hämmästyttävän harvoin!

Ainiin, niistä marjoista tuli hyvää mehua, ja pullatkin menivät jakoon.

These pictures have nothing to do with the text…or yes, both of them tell about enjoying movement in beautiful nature. I am just telling how happy I am now, that I’m finally getting faster with my barefoot-shoes. Some months ago I was quite frustrated, but a couple of weeks ago I run 21 km in 2:04, which is 15 minutes faster than last year.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s