loistoluoto

Vieras

Jätä kommentti

ruoho3

Juuri kun ruoho kasvaa mehevän vihreänä, kun löydän maasta vaaleansinisen munankuoren, kun linnut tonkivat touhukkaina ruokaa poikasilleen, silloin yhteisössä yksi ihminen menettää omaisensa, ihan oudolla hetkellä ja väärään aikaan. Onko edes olemassa kuolemaa sopivalla hetkellä, en tiedä. Mutta joskus se tuntuu…erityisen epäsopivalta.ruoho1

Luin jännän pohdinnan: sikiöllä ei ole tästä maailmasta muuta kuin epämääräisiä aavistuksia, ennen kuin joutuu jättämään elämänsä kohdussa ja syntymään tänne. Minneköhän me täältä jatkamme?ruoho2

Kaikessa tässä hauraudessa on samalla niin paljon voimaa. Voiko kuolemaan valmistautua muuten, kuin ottamalla vastaan jokaisen päivän ja jokaisen eläväisen juuri niin suurena lahjana, kuin ne oikeasti ovatkin?

Beginnings and ends at the same time, how weird is life.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s