loistoluoto


3 kommenttia

Kuhinaa

Täällä kuhisee kuin muurahaispesässä, kun pikkulapset touhuavat yhdessä! Alle kouluikäisiä on tänä syksynä vaikka kuinka monta, enemmän kuin useaan vuoteen, ja sekös on hauskaa! kuhinaa1

Välillä potkutellaan kylänraitilla niin lujaa, että vanhemmat juoksevat hengästyneinä perässä, sitten mätkitään toisia lapiolla päähän, itketään ja pyydetään anteeksi. Ja tavatessa tietysti halataan ja pussaillaan. Lammashaan viereisessä heinikossa on viime päivinä hypitty, laskettu mäkeä ja tehty ”lumienkeleitä”, lampaista viis!kuhinaa2kuhinaa3

Kerran viikossa tapaamme kylällä olevassa kerhotilassa. Me vanhemmat vedämme vuorotellen ohjelmaa koko porukalle, mikä on tosi hauskaa! Tällaisesta kykyjen ja voimien yhdistämisestä olen haaveillut jo kauan, aina siitä asti kun aloittelin varhaiskasvatusalan opintoja. Pelkästä opettajavetoisesta toiminnasta on hienoa siirtyä järjestelmään, jossa jokainen porukan jäsen voi antaa muille jotakin! Eikä tarvitse olla ekspertti, koska jokainen vanhempi ihan varmasti osaa tehdä jotain lasten kanssa. Meillä kyllä sattuu nyt olemaan poppoossa vielä ihan mahtavia ammatti-ihmisiä. Olen niin iloinen, että lapseni pääsee tekemään vähän pidemmälle vietyä askartelua, kuin pakkauspahvien silppuamista saksilla keittiönpöydän ääressä äidin laittaessa ruokaa. Tai että hänen musiikkikasvatuksensa ei enää perustu ainoastaan muutamaan lastenlevyyn ja youtubesta kuunneltuun Robiniin (!!), vaan muskariharjoituksiin ja laulamiseen oikean viulun säestyksellä. Tällaista voimien yhdistämistä kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikkapa naapuruston tai kaveriporukan kesken!

Friends, friends! Happy to have so many kids on the island now! We meet every day outside. Once a week we gather to the club room. The parents prepare in turns some activity for the rest of the group. Today we had music school!

Mainokset


Jätä kommentti

Lähimatkailu avartaa

Olimme koululaisten kanssa Nauvossa viime viikolla. Päämääränä oli tutustua muutamaan lähiseudun ruuantuottajaan. Tekipä taas itsellekin hyvää tutustua omaan lähiseutuun…

Isakssonin tomaatit, salaatit, kurkut ja paprikat olivat ennestään tuttuja, saahan niitä nykyään myös Utö Handelista. Silti kasvihuoneilla oli hauska käydä, ja nähdä mistä vihannekset oikeasti tännekin lähetetään! Isakssonilla on jotenkin hyvä ja rento meininki kaikin puolin, ja vihanneksetkin viljellään ilman torjunta-aineita.

nauvossa1

nauvossa2

Koin ihanan yllätyksen käydessämme tutustumassa Jan-Erikin lihakarjatilaan. Tiesin, että naudat laiduntavat täällä saariston luonnonlaitumilla esimerkiksi Nötössä, mutta sitä en tiennyt, että tila on kokonaan luomu! Jee! Oli ihanaa kuulla, miten vasikat saavat kulkea äitiensä kanssa niin kauan kuin haluavat, ne vierottuvat itsestään useinmiten sitten kun lehmä tulee uudelleen tiineeksi. Omistaja käy tervehtimässä kaikkia eläimiään useamman kerran viikossa eri saarilla, ja siksi ne olivatkin ujosta perusluonteestaan huolimatta oikein luottavaisen ja onnellisen oloisia.

Poikkesimme myös Lillvikin tilalla ihan ohikulkumatkalla. Lapset saivat syödä omenoita ja luumuja vatsat täyteen. Ja taas ihana yllätys: täälläkään ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita! Kuinka paljon hienoa luomutuotantoa täällä lähiseudulla onkaan!

nauvossa4nauvossa3

Lopuksi kävimme Heidin Tallilla ratsastamassa. Olin käynyt tutustumassa paikkaan pari viikkoa aiemmin, ja tykästyin siihen jo tuolloin (sain kyllä sisäreidet jumiin aika pahasti, jossainhan sen 10 vuoden ratsastustauon pitää tuntua…). Paikassa on kivojen heppojen ja mukavan opettajan lisäksi kaikin tavoin hyvä tunnelma. Nyt minulla oli tyttö mukana matkassa, ja hänkin pääsi ponin selkään tunnin lopuksi. Jalat eivät ihan yltäneet jalustimiin.

nauvossa5

We made a trip to Nauvo with Utö School. I got surprised when I realized how much ecological thinking we have here, in this region! Great!

 

 

 


2 kommenttia

Lisää kylttejä

Leikkasin HS:n Tove Jansson -teemalehdestä talteen tärkeän ajatuksen. Se on nököttänyt tuossa puuhellan reunalla, mutta nyt teippasin sen kiinni tikkuun, ja tein siitä kyltin. Kyltit ovat nimittäin juuri nyt tosi pop täälläpäin. Tuo pikkukenguru pääsi mukaan kuvaan uskottavuutta lisäämään. Minä uskon tuohon kengurun mielenosoitus-sloganiin, oikeastaan niin paljon, että uskaltaisin jopa vetää yli sanan ”ehkä”.

kyltti

 

Signs, signs everywhere!


Jätä kommentti

Kotiin

Palasimme kaupunkireissulta kotiin. Matkapäivä oli väsyttävä. Aamulla ennen lähtöä piti vielä käydä hakemassa kaupasta viimeisiä juttuja, siivota, pakata kamppeita autoon, tehdä kaikki oikeaan aikaan, flunssainen lapsi kainalossa. Me tytöt kävimme muutenkin molemmat ylikierroksilla, pikkukylän kasvatit kaupungissa… joka puolella mahdollisuuksia, ah teatteria, elokuvia, joogakursseja, tanssitunteja, ystäviä, kahviloita, kirjastossa tuhansia kirjoja joista valita… Olen kuullut, että jos on oikein zen, voi asua vaikka Manhattanilla ihan tyynenä. Minulla on siihen vielä huimasti matkaa, kun jo Turkukin saa pulssin nousemaan. (Tosin, ei se Manhattan nyt muutenkaan haaveissa ole…)

Kotona oli sumuista ja hiljaista.

kotiin3

 

Riemuitsimme hetken ulkona. Hengitin kosteaa ilmaa, tyttö kieppui pihamaalla.

kotiin2

 

Home again! Enough space for all thoughts, and not too many choices.


Jätä kommentti

Maastopyöräilyä, vähän vahingossa

Teimme koululaisten kanssa retken Jurmoon lauantaina. Meille osui tosi kaunis ja kesäinen päivä. Tutustuimme naapurisaarella kotieläimiin, kirkkoon ja hautausmaahan, sekä tietysti luontoon. Tarkoituksenamme oli tehdä lounaan jälkeen pyörävaellus saaren länsikärkeä kohti. Jakauduimme pariksi ryhmäksi, lähdin isompien oppilaiden kanssa edeltä.

Olimme kuulleet, että harjua pitkin pääsee pyöräilemään hyvän matkaa. Ajatuksena oli taittaa valtaosa matkasta pyörällä, ja kulkea loppuosa kävellen. Aluksi polku oli oikein sopiva pyöräilyyn, mutta se kävi hetki hetkeltä kapeammaksi, ja lopulta aloimme taluttaa pyöriä. ”Kyllä se kohta varmaan muuttuu taas hyväksi…” Rämmimme kivistä lehmien polkua pitkin. Oli joko annettava pyörän mennä polulla ja loikkia itse kiviä pitkin, tai sitten kävellä mukavasti polulla mutta kiskoa pyörää hankalasti kivien ja varpujen yli. Totesimme moneen kertaan, että pyöristä on enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta ei niitä sinne pöpelikköönkään voinut jättää. Takaisin kääntyminenkään ei houkuttanut. Joten jatkoimme. Tässä vaiheessa soitin loppuryhmälle, ja kehotin valitsemaan jonkin toisen reitin.

maastossa1

Upottavan kosteikon jälkeen pääsimme hikisinä sisälaguunin rannalle. Siellä teimme uuden suunnitelman: suoraan kohti länttä, ylös harjun päälle, ja sitten kunnon tauko. Oppilaat tsemppasivat urheasti loppuun asti! Harjulta oli vain muutama juoksuaskel rantaan. Osa ui, osa uitti varpaitaan. Olimme uupuneita ja tyytyväisiä. Länsikärki ei käynyt enää mielessäkään.

maastossa2

Tauon jälkeen etenimme harjua pitkin kohti satamaa. Tapasimme matkalla kaverit, jotka olivat saapuneet paikalle onneksi hieman helpompaa reittiä. Nyt he olivat rannalla heittelemässä kiviä. Liityimme joukkoon.

Tällä reissulla tuli siis otettua läheistä tuntumaa Jurmoon. Minulla oli fatbike alla, ja sain kipinän lähteä sillä uudelle viikonloppuretkelle Jurmoon. Läskirenkaat kun eivät pelästyneet tuota kiviharjuakaan, päinvastoin, tykkäsivät vaan!


Jätä kommentti

Helmi, ohoi!

Olimme lauantaina veneretkellä Ahvenanmaan puolella. Sinnehän ei tästä kovin montaa minuuttia huristele. Kiersimme vaikeakulkuista kalliosaarta ehkä neljäsosan, jokusen tunnin. Kamerani jäi kotiin, mutta enpä olisi sillä ehtinyt paljoa kuvia napsia, koska tytön kiipeilyssä oli sen verran kova vahtiminen.

Löysin rannalta pullopostia. Muovipulloon laitettu paperi oli kastunut märän sikarin näköiseksi surkeaksi kasaksi, mutta olin silti varma, että kyseessä oli pulloposti. Paperi oli sidottu rullalle huolellisesti heinänkorrella. Otin pullon mukaan, ja kotona ujutin paperin ulos kuivumaan. Illalla, kun se oli jo kuivempi, avasin paperia varovasti, ja totesin ilokseni, että lähettäjä oli kirjoittanut viestin lyijykynällä, joten se oli vielä luettavissa! Kunnolla sain selvää tekstistä vasta aamulla, kun paperi oli kokonaan kuivunut, ja värit tasoittuneet.

”Terpsan! Täällä ovat 8-vuotias, 7 (tässä kohtaa paperi on niin kulunut, etten ole varma numerosta, se on ehkä 7 tai 11) -vuotias ja 12-vuotias (tytöt). Meidän veneemme nimi on Helmi 🙂 Saimme vähän aikaa sitten pullopostin ja nyt lähetämme eteenpäin saman pullon mutta eri kirjettä.”

pulloposti

Tytöt eivät olleet kirjoittaneet viestiin päivämäärää, eivätkä osoitetta johon heille saisi laittaa terveisiä. Mutta viesti on nyt ainakin löytänyt vastaanottajan.

Tarkkailen aina rannalla kulkiessani pulloja, josko niissä olisi viesti sisällä! Pulloposteja ei löydy kovin usein, mutta kyllä nyt vuosittain kuitenkin. Muutama vuosi sitten löysin rannalta ilmapalloon kiinnitetyn viestin. Se oli lähetetty vuotta aiemmin Tukholmalaisesta esikoulusta. Lähetin luokalle postikortin.

I found a message-in-a-bottle. It was written by three girls, but I don’t know when. I only know their boat is called Helmi (Pearl).