loistoluoto


1 kommentti

Melkein marraskuu

aurinkoo1

Kuinka selviät kaamoksesta, miten selätät talven, pimeys tulee osta kirkasvalolamppu…lehtiotsikoiden syysvihamielisyys karkaa käsistä aina juuri näinä päivinä. ”Harmaa vuodenaika on myrkkyä mielelle ”, sanoo hesarikin, ilmeisen tosissaan.

aurinkoo2

Pimeän vuodenajan vaikutusten ei pitäisi mielestäni ylittää uutiskynnystä. Sama kuin kerrottaisiin, että yöllä on huono vaikutus ihmiseen, se väsyttää ja lamauttaa. Jos siis yrittää valvoa ja olla yhtä tehokas kuin päivällä.

aurinkoo3

En aio tänäkään vuonna hankkia kirkasvalolamppua, vaan katselen tätä ihmeellistä vinoa valoa niinä päivinä kun sitä meille suodaan. Muulloin sulaudun mielelläni tuonne harmauteen ja rauhaan, ennen ensi kevättä.

Almost November, it’s getting darker. The newspapers are telling that it’s not good for us. I don’t believe it.


Jätä kommentti

Nopsajalat

aaa1

Kirjoitan nyt loogisesti tähän tämän aamuisen lammaskuvan alle juoksemisesta. Juoksulenkeille en ota kameraa mukaan, ja vielä vähemmän tulee mieleen pyytää jotakuta toista kuvaamaan kun juoksen. Eli juoksukirjoitusten kuvamateriaali poikkeaa tekstistä, mutta onneksi pettämättömän tyylikkästi…!

Näyttää siltä, että tänä vuonna en sitten osallistunut muuta kuin yhteen juoksutapahtumaan, Saukonojan hölkkään silloin keväällä. Kaikki muut tapahtumat ovat olleet joko väärään aikaan tai liian kaukana, joten olen tyytynyt harjoittelemaan. Se onkin ollut mielenkiintoista: lenkkejä on kertynyt vain 2 (max 3) viikossa, mutta vauhti on kasvanut kuin huomaamatta. Kiitän paljasjalkakenkiä ja arkiliikuntaa. Sekä hiljattain aloittamaani Yin-joogaa. Se on mukava ja helppo joogamuoto, sopii kaikille, suosittelen! Ei tarvitse käydä kursseja opetellakseen oikeita hengitystekniikoita, tai muistaa monimutkaisia asanasarjoja. Venytysasentoihin vain mennään, rentoudutaan, ja jäädään viideksi minuutiksi hengittelemään. Vetreyttää ja rauhoittaa mukavasti!

aaa2

Parahimman treenikaverini kanssa teimme hullun lenkin toissapäivänä: 42 minuuttia, keskivauhti 5’23. Kolme kilometrin vetoa, joissa vauhti 4’15-4’40. Mutta: keskituuli 17 m/s, puuska 20 m/s – hitto!

I don’t take photos when I run, so here’s some text about running and  some pictures from this morning. I have only been running 2 (max 3)  times a week, but thanks to the barefoot-shoes and Yin-yoga, I’m now faster than earlier. Some numbers from our jog on saturday: 42 min, avg speed 5’23.  3 x 1km with speed 4’15-4’40. But: wind 17 m/s, gusts 20 m/s – damn!


2 kommenttia

Amager Strand

Saatuamme tarpeeksi cityhulinaa Kööpenhaminan keskustasta, päätimme seuraavaksi päiväksi etsiytyä jonnekin lähemmäs luontoa. Karttatutkimukset paljastivat, että Amagerin ranta-alue oli vain parin kilometrin päässä yöpymispaikastamme, joten suuntasimme seuraavana päivänä askeleemme sinne.amager4

Ai niin, yöpymisistä on pakko kertoa sen verran, että varasimme nyt ensimmäistä kertaa asunnon airbnb:n kautta, ja se kyllä kannatti! Suosittelen ehdottomasti palvelun käyttämistä kaikille reissaajille! Saimme ihanan kaupunkiasunnon käyttöömme hintaan 69€/yö. Tämä oli Köpiksen yksityisessä asumustarjonnassa hinnaltaan keskiluokkaa. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta nyt ensikertalaisena ja lapsen kanssa matkustavana yritin valita mahdollisimman mukavan yöpaikan, jossa saisimme olla ihan keskenämme. Oli rentouttavaa palata retkipäivien jälkeen asunnolle, kokkailla ja antaa lapsen leikkiä rauhassa talon leluilla. Syyslomalle lähteneellä isäntäperheellä sattui vielä olemaan ihan samanikäinen lapsi, joten lelut olivat juuri sopivia tytön käyttöön. Hotellissa tai hostellihuoneessa meininki olisi ollut aika erilainen!

Mutta siis Amager Strandille. Päivä alkoi hyvin. Jo kaukaa näimme, että laguunissa oli meneillään melontakilpailu.amager2

Pysähdyimme katsomaan sitä kävelysillalta, ja bongasimme joukosta oman voittajasuosikin. Emme nähneet maaliintuloa, koska kyseessä oli jokin pidempi rupeama jonka aikana laguuni kierrettiin moneen kertaan, mutta olen silti ihan varma voittajaparista, kauniista tekniikasta ei voi erehtyä…

amager1

Tällaiselle päivälle kuuluu tietysti osua reissun paras ruokakokemus. Söimme lounaan lämpimällä terassilla. Täydellisessä vuohenjuustosalaatissa oli tilkka hunajaa ja jopa tuoreita boysenmarjoja – en sentään ihan kaivanut kameraa esille.

amager5

Laguunin ympäri kulki monen kilometrin pituinen kävelyreitti, jonka varrella oli vaikka mitä hauskaa tekemistä. Näimme paljon lenkkeilijöitä, rantatallustelijoita, sunnuntaikävelijöitä, rullaluistelijoita, ja muutaman uimarinkin.amager3

Lopulta löysimme myös melontaklubin. Hienot puitteet melonnalle, kun voi joko lähteä suoraan ulos merelle, tai pysytellä laguunin suojissa harjoittelemassa!

amager6

Klubilla ja koko rannalla oli juuri se ihanan tervehenkinen meininki, mitä aina muutenkin ihailen Tanskassa. Ihmiset liikkuvat ja urheilevat paljon, mutta rauhallisesti ja rennosti. Aamulla pyöräillään töihin, kun on ensin kiskaistu lähileipomon lämpimät leivät vatsaan. Melonnan jälkeen tankataan märkäpuvut päällä grillistä hodareita ja juodaan tuoppi olutta. Anteeksi yleistys, mutta suomalainen menisi kotiin kirjoittamaan sykemittarin lukemat harjoituspäiväkirjaan.amager7

Jos minulla olisi ollut pyyhe mukana, olisin mennyt uimaan tästä upeasta…ööh…uimarakennelmasta.amager8amager9amager10

Mutta pyyhettä ei ollut, joten tyydyin vain hehkuttamaan rakennuksen kauneutta ja sulautuvuutta ympäristöönsä. Yleinen hehkutus tuntui jo pursuavan yli äyräidensä, mutta siihen oli niin paljon syitä joka puolella! Tunnelma, kauniit rakennukset, koko ajan taustalla näkyvät tuulivoimalat. Kotiinpäin lähtiessämme ohitimme vielä ihan valtavan pyöräparkkipaikan. Voi riemua! Amager Strand – toivottavasti tapaamme vielä!

amager11

 

Amager Beach in Copenhagen – gotta love! We spent a whole day there. It was close to our beautiful ”home”, which we found on airbnb. (I can now recommend both Amager Beach and airbnb.)

 


Jätä kommentti

Etelänlomalla

Olen rymistellyt koko lokakuun alun jossain reissun päällä, ja olo on arvatenkin sopivasti rähjääntynyt, väsynyt ja iloinen. Palasimme eilen kotiin Kööpenhamina-Göteborg-Tukholma -junamatkalta.

Kaivoin esiin sitaatin, jonka olen kirjoittanut muistiin Kyllikki Villan matkakirjasta nimeltä Äidin lokikirja: ”Uuden näkemisen ohessa tällaisessa on jotain samaa kuin Lapin retkessä. Koetus ja tehtävä. Tulenko toimeen, pystynkö.” Jostain tällaisestahan on oltava kyse, kun lähtee vilkkaan kaksivuotiaan kanssa istumaan junaan tuntikausiksi kerrallaan…

Kööpenhaminassa vietimme yhden päivän keskustan tietämillä. Piipahdimme Christianiassa, joka ei todellakaan näyttäytynyt viehättävimmillään lauantaisena, juhlahumun jälkeisenä aamuna. Roskamassat vyöryivät kaduilla, ja eriasteisissa pöllyissä haahuilevat ihmiset kaivautuivat esiin ties mistä. Päätimme säästää mielessämme ne hauskat kuvat, jotka paikasta jäivät edelliseltä reissulta, ja lähdimme pikaisesti pois.

Lapsen päiväunien aikana kävimme katsomassa World Press Photo -näyttelyn, josta todella nautin! Nauttiminen oli siis mahdollista, kun sulki silmät kaikkien inhottavien katastrofikuvien kohdalla. Mutta esimerkiksi tämä kuva oli huikea. Nainen on juuri saanut kuulla, ettei hän pitkän jonottamisen jälkeen pääse käymään Nelson Mandelan arkun luona jättämässä jäähyväisiä. Siis!!! Olin nähnyt monet kuvista etukäteen tietokoneen ruudulla, mutta kyllä ne todella pääsivät oikeuksiinsa vasta suuremmassa koossa.

Cph3

Kävimme tietysti myös leikkipuistossa, pitihän lapsenkin päästä välillä kunnolla liikkumaan. Muutoin hän matkustikin minun selässäni, ja voin sanoa, etten tämän matkan aikana osannut kaivata juoksulenkkiä.

Cph1

Ilahduin kerta toisensa jälkeen siitä, miten kauniisti luontoelementtejä oli siroteltu sinne kaiken lasin, teräksen ja betonin oheen.

Cph2cph5

Yksi päivä ydinkeskustassa riitti meille. Emme ole innokkaita shoppailijoita, ja etenkin lapsen kanssa kaipaan muutenkin aina jonnekin pois kovimmasta ihmisvilinästä. Seuraavan päivän vietimmekin rannalla. Siitä kerron sitten seuraavaksi!

We made a Copenhagen/Gothenburg/Stockholm -trip, by train. In Copenhagen we spent one day in the city centre (a quick Christiania-visit, and World Press Photo -exhibition) which was nice, but enough for us. The next day was a beach-day – more about that later.