Ihminen, Lapset

Aikaa leikkiä

Kävimme eilen ostamassa tytölle kauan kaivatun nuken. Se onkin ensimmäinen lelu, jonka olen hänelle ostanut. Muut lelut ovat joko lahjoja, perittyjä tai lainaksi saatuja. Pyrin pitämään koko kotimme tavaramäärän kohtuullisena, ja siinä samalla tietysti myös lapsen lelumäärän. Syy on paitsi ideologinen, myös konkreettinen: en yksinkertaisesti kykene pitämään järjestyksessä tavaroitani, jos niitä on liikaa. Mikäli jokin esine on jatkuvasti kadoksissa, tai vaatteet alkavat pursuta kaapista, on se merkki siitä että hallussani on jotakin ylimääräistä.

Alunperin meillä oli yksi iso puulaatikko, jonne kaavailin mahtuvan sekä lapsen kirjojen että lelujen. Myöhemmin olen tehnyt myönnytyksen: kirjoille on ihan oma tilansa. Vaikkei omia kirjoja olekaan paljoa, pitää ihmisen mielestäni saada lainata kirjastosta kirjoja oman tarpeensa mukaan. Eikä minulla oikeasti olisi edes varaa niuhottaa, kun yöpöytänäni toimiva ikkunalauta näyttää kroonisesti tältä:

lelui1

Käynti lelukaupassa oli joka tapauksessa mielenkiintoinen elämys. En edes tiennyt kaiken tällaisen olemassaolosta.

lelui2

Lasten oma pikku padi, puolivuotiaasta ylöspäin. Tai kamera tai älypuhelin. Tällaiset lelut ”kehittävät lapsen hienomotoriikkaa, sekä syy-seuraussuhteen ymmärtämistä” (tätä perustelua en ole koskaan ymmärtänyt: eikö syy-seuraussuhteen ymmärtäminen kehity ihan joka toiminnassa? Pudotan lusikan lattialle – kuuluu kilahdus? Jne? )

Entäs sitten muoviset leikkiruuat?lelui3

Tähän yhteyteen sopiikin kuva toisenlaisista leikkiruuista. Tyttö hääräili yksinään olohuoneessa, kun olin keittiössä tiskaamassa, ja valmisti koko perheelle joulukoriste/kivi – kynttilä – persilja -voileivät.

lelui4

Oikeasti lapsi tarvitsee leikkimiseen vain turvallisen arkiympäristön, vaihtelevia määriä muiden ihmisten vastakaikua, sekä AIKAA. Kiireessä ei synny leikkiä, vaikka ympärillä olisi minkälainen leluvuori. Rauhallisessa ympäristössä mielikuvitus taikoo minkä tahansa esineen leikkiin sopivaksi.

Olen kuitenkin iloinen nukesta. Tyttö on hoivannut sitä melkein koko ajan, juottanut tuttipullosta, peitellyt, syöttänyt mynthon-pastilleja, halinut ja lohduttanut. Minun tehtävänäni on antaa kaikelle tälle aikaa ja olla tarpeen tullen mukana.

I have just bought a doll for my daughter. But I believe kids can play without many toys. They just need time, space and other people, to be able to play. Here you can see two photos on  ”play-foods”: one is taken in the toy store, the other one in our living-room (stone-candle-parsley-toast made by my daughter).

Mainokset

1 vastaus artikkeliin “Aikaa leikkiä”

  1. Valmisruoka-aikaan siirtyminen alkaa jo leluissa ! Jos niitä ei ole, saa tehdä varsinkin ulkoleikeissä koko ajan omia ympäristötutkimuksia. Mikä sopii muodoltaan, väriltään, koostumukseltaan parhaiten kakuksi, lihaksi, leiväksi ..
    Meillä hevonhierakan siemenet olivat kahvia ja laho puu lihaa. Ainakin Utössä käärmeenpistoyrtti on saanut oman nimen lasten leikeissä = torskblomma. Siemenkodat ovat pienen kalan näköisiä.
    Valmiit lelut aiheuttavat helposti omistus- ja jako-ongelmia.
    Kun lapsi kehittelee itse välineitään,keskipiste on keksimisessä ja ”tuotekehittelyn” ilossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s