loistoluoto


Jätä kommentti

Joulunajan aktiviteetteja

Täällä ei kieritty jouluna lumessa, vaan mentiin karskilla saaristolaismeiningillä:

kierijä

 

Luistelemaankin päästiin.

luistelija

 

Ja laskettiin mäkeä.

joulunjalkeen

 

Tämä joulu oli aurinkoinen. Kävin saunasta uimassa, ja katselin auringossa hohtavia rantaheiniä. Vesi tuntui lempeältä, koska se oli pitkästä aikaa selvästi lämpimämpää, mitä ilma.

Olimme paljon ulkona, leikimme piilosta niin maastossa kuin kylänraitillakin, ja kävimme lähisaaressa retkellä.

ormissa

Koira testaili laguunin jään kestävyyttä, ja sai vaihtelevia testituloksia.

ormissa2

 

Junior handler koulutti koiraa. (Uskomatonta, miten hyvin tämä kaksikko toimii! Eläimet kyllä tajuavat niin hyvin, että lasten kanssa pitää olla kiltisti. Ja toisinpäinkin, useinmiten.)

ormissa3

 

ormiretki1

 

Christmastime, no snow, but nice sunny days! We were mostly outside.


3 kommenttia

Melkein joulu

sininen1

”Koko Suomi saa valkean joulun” sanoi meteorologi, mutta taisi unohtaa, että täällä ihan etelässäkin on pari pientä saarta… Sain juuri hyvän loikka-teemalenkin, kun juoksin räntäsateessa ja väistelin vesilätäköitä. Olipa hyvä pitkästä aikaa ponnistaa ihan kunnon loikkia! Kaunistahan lumikin olisi, mutta en kyllä osaa sen puutteesta paineita ottaa.

sinistä2

Tajusin juuri, miksi joululoma tuntuu niin paljon armollisemmalta, kuin kesäloma: pimeään aikaan on paljon helpompi ottaa iisisti. Kesällä on pakko pomppia joka suuntaan, kun on niin valoisaa ja ihanaa ja elävää ja ja ja… Nyt ajattelin jopa katsoa ELOKUVAN (kesällä ei tulisi mieleenkään). Vielä en tiedä, minkä elokuvan, mutta vaihtoehtoja riittää – tämän vuoden aikana olen nähnyt enemmän teatteriesityksiä, kuin elokuvia. Eikä se tarkoita sitä, että olisin yhtäkkiä muuttunut teatteriaktiiviksi, vaan sitä, että olen katsonut tasan yhden leffan. Hmm.

sinistä4

Rauhalliset päivät tuntuvat tervetulleilta. Tämä syksy on ollut aikamoista menoa. Olen aloittanut tosi mielenkiintoiset ympäristökasvattaja -opinnot, minkä vuoksi kaupunkireissuja on tullut tehtyä tavallista tiuhempaan. Edestakaisin matkustamiseen on kyllä ollut hyvin korkea motivaatio, koska opiskelu on niin hauskaa. Ihanaa, kun koolla on niin samanmielinen joukko! Kenellekään ei tarvitse selittää, miksi ostaa luomukananmunia vaikka ne ovat kalliimpia kuin muut, tai miksi haaveilee pienemmistä lapsiryhmistä päivähoidossa, tai miksi ihmisten vieminen ulos luontoon on ihan elintärkeää.

(Reissaamisesta on ollut myös se hyöty, että lapsesta on tullut aika tottunut ja kärsivällinen matkustaja. Enää laivamatka ei tarkoita viiden tunnin portaissa kiipeilyä, vaan voimme vaikkapa rakentaa palapelejä ja leikkiä piilosta melkein sivistyneesti, jihuu!)

Kuvat ovat eiliseltä. Joulurauhaa.

sinistä3

Merry Christmas! Photos from yesterday.


2 kommenttia

72 tuntia

myräkkä1

Olemme säästyneet pidemmiltä sähkökatkoksilta, vaikka parin päivän ajan on taas myrskynnyt. Ratkaisevaa on se, että tuuleeko ainoastaan täällä, vai myös sisäsaaristossa ja mantereella. Jos tuulee vain merellä, ei sähkökatkoksia yleensä tarvitse miettiä. Mutta myrskyn kaataessa puita sähkölinjoille mantereella, pimenee täälläkin.

Kun kovaa tuulta luvataan, keitämme vettä termoksiin. Katson, että yhtään astiaa ei ole likaisena, akut ovat täynnä kaikissa mahdollisissa laitteissa, otsalamput tallella, kynttilät ja tulitikut hollilla. Kaasukeittimet ja varamuonatkin voivat välillä tulla tarpeeseen. Göteborgissa käydessämme kaupungilla oli hieno kampanja, jossa kehotettiin ihmisiä aina varautumaan katastrofien (pienten tai suurten) varalta kolmen vuorokauden ruoka- ja vesivarastoin. Kotona pitäisi aina olla ylimääräistä ruokaa ja juomavettä. 72 tuntia – mitä tarvitset sinä aikana?

Nyt olen iloinnut pakastemarjojen puolesta, joiden ei tällä kertaa tarvinnut sulaa (miten ne ovatkin niin rakkaita, itsepoimitut kesämuistot!). Olemme käyneet kuuntelemassa aaltojen pauhua Eteläniemessä. En edes yritä tosissani kuvata aaltoja, se on ristiriitaista puuhaa: miten jokin, jossa oleellista on liike, taipuu luontevasti pysäytyskuvaan? Minä en ainakaan osaa, joten räpsäisen vain jotain. Ja aallot muuten näyttävät kuvissa aina pienemmiltä, mitä luonnossa!

myräkkä2

Stormy weather, but still no blackouts.

 

 


1 kommentti

Rantauutisia

rannalla3

Viikonloppuna oli ihanan tyyntä ja rauhallista (nyt tuulee puuskissa 19 m/s). Kuljimme rannalla, jota pitkin pääsi kävelemään paljon ulommas, mitä yleensä. Merivesi on ollut viimepäivinä tosi alhaalla, jopa -45cm. Vanhat saaristolaiset sanovat, että matala vesi enteilee jäätalvea. En muista tarkempia yksityiskohtia ennusteesta, saattaa olla, että veden piti käydä alhaalla useamman kerran tiettyyn päivään mennessä, tai jotain sellaista. Pitääpä kysyä. Muistan kuitenkin, että viimeksi tällaisista jutuista juteltiin juuri ennen kovia jäätalvia 2010 ja 2011…

rannalla4

Tyttö uitti ”Eivoria”.

rannalla2

Minä löysin isoimman sinisimpukan kuoren ikinä! En siis näillä vesillä koskaan ole nähnyt tällaista. Pituus 6,6 cm. Suolapulssi? Mutaatio? Mitä ihmettä?

rannalla1

 

News from the beach: we had a lovely calm weekend, the water is very low (-45cm), and I found the biggest blue mussel ever (here)!

 


Jätä kommentti

Muualta

Löysin takaisin nuortenkirjojen pariin muutama vuosi sitten. Lukiossa alkanut ”aikuisten kirjojen” ja klassikoiden lukeminen oli vienyt niin mennessään, etten enää katsahtanutkaan muualle. Onneksi herkkäuninen vauvani herätti minussa tarpeen löytää lukemista, joka olisi nopea aloittaa, helppo laskea käsistään häiriön sattuessa (ilman että tuhannet nimet ja hankalat juonikuviot menisivät sekaisin minkä seurauksena pitäisi harppoa satoja sivuja taaksepäin etsien avainkohtia – ja sitten vauva jo taas parkuisikin), ja silti sisällöltään ihan täyttä tavaraa. Etsiydyin siis kirjaston nuortenkirjahyllyjen väliin monen vuoden tauon jälkeen. Onneksi!

Kirjailija Sari Peltoniemi saa minut uskomaan jonkinlaiseen kauniiseen porttiteoriaan; hänen kirjojensa jälkeen paluuta takaisin ”vain aikuistenkirjallisuuteen” ei enää ole ollut. Peltoniemen ”Ainakin tuhat laivaa. Kertomuksia täältä ja muualta” avasi oven jonnekin sellaisiin sfääreihin, minne en olisi koskaan uskonut meneväni. Muistin yhtäkkiä, vuosien tauon jälkeen, että kirjat voivat tarjota tällaisiakin elämyksiä. Jotain ihan muuta.

Nuortenkirjat edustavat kirjojen maailmassa tarkalleen samaa, mitä nuoret ihmiset edustavat muiden kansalaisten joukossa. Anarkismia, suoruutta, kaiken falskin paljastamista. Sekavaa huumoria, heittäytymistä, eriskummallisia kokeiluja, tunteiden ääripäitä. Epätäydellisyyttä ja kasvua. Eli kaikkea sitä, mikä oikeasti on kiinnostavaa.

nuortenkirjat