loistoluoto


Jätä kommentti

Ihan vähän mäenlaskuakin

Yhtenä (!) päivänä pääsimme laskemaan liukureilla mäkeä. Lapset nauttivat!

mäenlasku2

 

Muina päivinä sää onkin sitten ollut syksyinen, tai keväinen, miten vain. Lapset eivät ole osanneet ottaa paineita lauhasta talvesta, heidän fiilistään eivät säät näytä määrittelevän. Yhtenä aamuna tyttö katseli aamupalapöydässä ikkunasta tummanharmaalle, kosteansuhruiselle pihalle ja sanoi ”Mä vaan katselin noita kiviä ja ruohikkoa. Mä rakastan niitä.”  That’s it.

Meidän pikkulapsijengillä on nyt meneillään innokas katajikkokausi. Lapset rämpivät itsensäkorkuisessa katajapensaikossa pitkiä matkoja etsien pesäkoloja tai vain hyviä kulkureittejä. Välillä kiivetään kivenlohkareiden päälle, ja sitten hypätään alas pehmeään katajikkoon. Piikit eivät pistele paksujen talvihaalareiden läpi. Käärmeetkin ovat talviunilla. Tuulee ja sataa, mutta sen huomaa vasta kotona punaisista poskista ja märistä hanskoista.

Mainokset


Jätä kommentti

Nainen joka juoksee

fivefingers2

Hihittelin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa, kun katselin mieheni lenkkivarusteita pesukoneen päällä. Siinä ne olivat, siististi viikattuina, tarkkaan sään ja lenkkivauhdin mukaisesti valittuina, ja varmaan pukemisjärjestykseenkin aseteltuina.  Meitä on tässä taloudessa kaksi hyvin erilaista lenkille lähtijää. Toisella on niin varusteet kuin lenkkiä edeltävät ruuatkin valmiiksi mietitty ja järjestelty. Minulla ei. Kuljen ympäri taloa etsimässä vaatteita, ja puen niitä päälleni sitä mukaa kun löytyy. Sukat vaatekaapista, paita pyykkitelineeltä, hiuspanta lastenrattaiden alaosasta, housut siltä henkarilta missä teoriassa säilytän kaikki lenkkivaatteet. Nappaan jotain kuivattua marjaa tai hedelmää kiireesti kitaan, ja lähden ovesta ulos.

Yhteistä meille on se, että molemmat juoksemme fiiliksen mukaan.

fivefingers

Nyt juoksentelen uusilla Five Fingerseilläni, jotka päädyin ostamaan, kun ne sai puoleen hintaan. Olen niin innoissani, näillä on ihana juosta (älkää antako ulkonäön hämätä)! Kylmällä ilmallakaan varpaat eivät palele, kun pääsevät liikkumaan niin hyvin, ja tasapaino on näillä liukastelukeleillä paljon vakaampi mitä muilla kengillä.

P.S. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu hurmasi minut viimeistään luvussa, joka kuvasi juoksemista: ”Kaikkein vapain on nainen joka juoksee. Tietää itse matkansa, antaa tuulen tuulla ja lumen sulaa kasvoilleen.” 


3 kommenttia

Taivaslaulu

rauhala

Aloitin tämän lukuvuoden (ja puhun nyt kirjojen lukemisesta, en koulunkäynnistä) ihan hitonmoisen hyvällä kirjalla. Sattumalta (taas!) kirjaston palautushyllyltä löytynyt Pauliina Rauhalan Taivaslaulu oli niin täyttä tavaraa, että heikotti! Kieli oli yllättävää, välillä ihan rauhallista, toisinaan runollista ja rajua. Miten joku osaa asettaa sanansa sillä tavoin?

Tarina itsessään on mielenkiintoinen ja hurjakin kuvaus lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin tasapainoilusta uskon, lahkon, muun maailman ja oman minuuden välillä. Kirjassa on monia tasoja, minä pohdin lukiessani eritysesti naisen asemaa niin lestadiolaisyhteisöissä kuin muuallakin maailmassa, sekä vallankäytön mekanismeja yleensä. Olen sattumalta lukenut nyt kolme vähän samoja teemoja käsittelevää kirjaa putkeen: tätä kirjaa ennen luin Markku Karpion Tie auki taivasta myöten, sekä Anne Leinosen Ilottomien ihmisten kylä (molemmat ovat myöskin loistavia, suosittelen ehdottomasti!).

Kirjoitin muistikirjaani ennätysmäärän sitaatteja. Monessa kohdassa ajattelin, että tuo voisi olla minun kirjoittamaani, mikäli siis osaisin kirjoittaa noin hienosti.

”Tämä maailma rakastaa sarjakuvahahmoiksi jalostettuja sukupuolia, erityisen miehiä ja erityisen naisia, jotka heijastelevat toistensa kiillotetuilta pinnoilta vain itseään. Minä rakastan kohtuullisia miehiä ja kohtuullisia naisia, jotka ymmärtävät luonnon ihmisessä ja ihmisen luonnossa. Rakastan pitkospuilla vieretysten käveleviä tuulipukumiehiä ja -naisia. Rakastan tunturissa perätysten hiihtäviä reppuselkämiehiä ja -naisia. Rakastan työnteossa jäntevöityneitä laihoja miehenkehoja, rakastan äitiyden pehmentämiä naisenvartaloja.” (Pauliina Rauhala, Taivaslaulu)

I read a damn good book – that’s a great start for this year!


Jätä kommentti

Luistelua lammashaassa

Vuodenvaihteen myräkät ja mitkälie tähtien asennot mahdollistivat sen, että sisustimme kotona. Aina on liian hieno ilma olla sisällä, tai muuten vaan parempaa tekemistä (tai siis oikeasti, olemme vain maailman laiskimpia kotijärjestelijöitä. Riittää, että on siistiä ja tavaraa ei ole liikaa). Nyt kuitenkin vaihdoimme huonejärjestystä, ja aloimme jopa varovasti puhua sohvan hankinnasta. Aika villiä! (Tästä on kuitenkin pitkä matka vielä käytäntöön..)

Mutta olemme me toki myös ulkoilleet! Parina päivänä olemme päässeet peuhaamaan lammashaan jäällekin!

jää2jää3jää4jää6

 

Mitäköhän EU sanoisi tästä isompien lasten rakentamasta keinusta? (Ja vieläpä yhdistettynä laittomaan luistinrataan?) Se on ainakin hieno ja toimiva, kuten kaikki ei-standardoitu yleensäkin!

jää1

Leutoa on. Minusta on hauskaa, kun luonto ei toimi ihmisen odottamalla tavalla. Kun vappupiknikillä sataa vettä, juhannuksena tuulee niin ettei voi sytyttää kokkoa, ja jouluaattona ei olekaan sitä täydellistä tykkylunta puissa. Tietenkään en toivo ilmastonmuutoksen pahenemista, vaan tarkoitan nyt sellaisia hauskoja muistutuksia siitä, ettei koko maailma oikeasti tanssi ihmisen pillin mukaan. Ja hyvä niin!

jää5

 

Not very cold winter, but anyway some playing on the ice!