Ihminen, Ihminen ja luonto, Lapset, Sää, Talvi, Ystävät

Ihan vähän mäenlaskuakin

Yhtenä (!) päivänä pääsimme laskemaan liukureilla mäkeä. Lapset nauttivat!

mäenlasku2

 

Muina päivinä sää onkin sitten ollut syksyinen, tai keväinen, miten vain. Lapset eivät ole osanneet ottaa paineita lauhasta talvesta, heidän fiilistään eivät säät näytä määrittelevän. Yhtenä aamuna tyttö katseli aamupalapöydässä ikkunasta tummanharmaalle, kosteansuhruiselle pihalle ja sanoi ”Mä vaan katselin noita kiviä ja ruohikkoa. Mä rakastan niitä.”  That’s it.

Meidän pikkulapsijengillä on nyt meneillään innokas katajikkokausi. Lapset rämpivät itsensäkorkuisessa katajapensaikossa pitkiä matkoja etsien pesäkoloja tai vain hyviä kulkureittejä. Välillä kiivetään kivenlohkareiden päälle, ja sitten hypätään alas pehmeään katajikkoon. Piikit eivät pistele paksujen talvihaalareiden läpi. Käärmeetkin ovat talviunilla. Tuulee ja sataa, mutta sen huomaa vasta kotona punaisista poskista ja märistä hanskoista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s