Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Kevät, Pyöräily, Retket

Rullaan taas

Varmin merkki siitä, että perheen vauva on kasvanut jotenkuten fiksuun ikään, on se, että äiti jaksaa yhtäkkiä taas ajatella retkeilyä. Siis ihan kunnollista retkeilyä, pienten saaripiipahdusten lisäksi. Vauva-aikana ei tullut mieleenkään hakea yhtään ylimääräistä haastetta arkeen. Nyt kykenen taas näkemään muhkuraisen nukkumisalustan, nihkeän telttakankaan, ja kaatosateessa vastatuuleen pyöräilyn viehätyksen.

Kävimme pääsiäisen aikoihin mantereella, ja paluumatkalla pyöräilimme Turusta Pärnäisiin. Pakkasin edellisenä iltana pyörälaukkuja, ja olin vähän hukassa. Neljässä vuodessa unohtaa tyystin, miten pitää pakata. Edellisellä pyöräretkellämme Ruotsissa tiesin aika tarkkaan mikä tavara tai vaate löytyi mistäkin laukusta, ja kaikelle oli oma järkevä paikkansa. Päivän aikana tarvittavat jutut olivat kaikki yhdessä laukussa, tai ainakin samalla puolella pyörää – näin tiesi, miten päin pyörä kannatti laittaa nojaamaan pysähdyttäessä tauolle. Nyt ei auttanut kuin aloittaa testailu uudestaan. (Nyt muistelisin, että olen kyllä kirjoittanut retkipäiväkirjaani kunkin laukun sisällön – täytyykin tarkistaa!)

Nukuin yöllä kolmisen tuntia, olin hermostunut, ja tyttökin pyöri levottomasti. Aamullakin vielä mietin, miten lapsi jaksaisi matkustaa kärryssä. Onneksi ilma oli ihana, ja into voimakkaampaa kuin jännitys. Lähdimme matkaan seitsemältä, oli jo valoisaa. Takapainoinen pyöräni rullasi vähän nihkeästi, sain polkea oikeastaan koko ajan, mutta fyysinen työ rauhoitti mielen. Lapsi nukahti kärryssään melkein heti.

rullaan1
Tauolla Sattmarkissa

 

Taukojumppaa
Taukojumppaa

Pyörätie Paraisten keskustasta lauttarantaan on mielenkiintoinen kärrypolku. Pieni, kapea hiekkatie, joka mutkittelee ja tekee jyrkkiä nousuja ja laskuja, on hauska ajettava fatbikella. Tällä pätkällä muistin taas, miksi rakastan pyöräretkeilyä: linnut visersivät, sinivuokot kukkivat, aurinko ja ajoviima tuntuivat poskilla, mäet polttelivat reisissä. Liikkuminen ja eteneminen TUNTUI joka aistilla – siis täysi vastakohta autolla ajamiselle.

rullaan3

Nauvossa alkoi vastatuuli, kuinkas muuten. Etenimme hitaasti, ja jouduimmekin pitämään aiottua lyhyemmän lounastauon, jotta ehtisimme laivaan. Popsimme retkimuonat Nauvon keskustassa, leikkipaikan vieressä, lapsen verrytellessä liukumäessä. Jatkoimme Pärnäisiin Norrstrandsvägeniä, välttääksemme lautalle kaahailevat autoilijat. Saaristotien pientareella ei ole kiva ajaa itsekään, saati sitten lapsen kanssa. Mutta tämä reitti oli kaunis, ja tuntui vastatuulesta huolimatta mielekkäältä. Näin pellolla kauriita ja kurkia.

Saavuimme laivaan yhden aikoihin iltapäivällä. Olin fiiliksissä tietysti ihan pyöräilemisestäkin, mutta etenkin riemuitsin siitä, että lapsi jaksoi niin hyvin matkustaa kärryssä! Hänellä ei ollut mitään hätää, vaikkemme edes saaneet pidettyä niin pitkiä taukoja, mitä alunperin oli tarkoitus. Tämän pidempiä (70km) päivämatkoja ei ole tarvetta pyöräretkelläkään tehdä, oikeastaan olen varovasti laskeskellut, että jos nyt 30-50km pääsisi tällä kokoonpanolla päivässä etenemään…

Tämä reissu antoi lisäintoa pyöräretkisuunnitteluun. Yeah, back in business!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s