Ihminen ja luonto

Pitkään yhdessä

pitkään1

”Eikö siellä niiden samojen reittien käveleminen, ja aina saman maiseman katsominen käy koskaan tylsäksi?” Vastaus: Ei käy, koska reitti tai maisema ei ole koskaan, ikinä, sama. Tämä heinikko on ihan erilainen luoteis- tai itätuulella, kaihoisassa iltavalossa tai salaperäisessä aamun hämärässä. Se voi olla hiljainen, tai täynnä kahinaa, siritystä ja liverrystä. Siitä saattaa nousta vehreän kostea alkukesän tuoksu, tai lakastuvien heinien kuiva häivähdys. Kuinka erilainen se onkaan, kun sen ohittaa juostessa, kävellessä, tai vaikka piiloleikin tiimellyksessä ryömien. Tai jos on aluetta katsellessaan koko keho täynnä elämän riemua, tai sitten pääkoppa niin ajatusten täyttämä, ettei jälkeenpäin muista koko heinikkoa edes ohittaneensa.

pitkään5

Vähän kuin pitkässä ihmissuhteessa, voi lähiympäristöstäkin löytää koko ajan jotain uutta. Ehkä se myös voi toimia samalla tavoin peilinä, kuin tuttu ihminen?

pitkään2

pitkään4

Mainokset
Ihminen ja luonto, Meri, Stand Up Paddling, Syksy

Aamuhetki

Kello soi 5:47. Ulkona oli pilkkopimeää, koska taivaalla oli pilviä. Loikoilin vielä hetken. Nousin ylös, söin banaanin, ja puin edellisenä iltana valmiiksi keräämäni varusteet. Ohut lämpökerrasto, kuivapuku, neopreenitossut, pelastusliivit. Kännykkä vesitiiviiseen pussiin, kamera liivin taskuun, juomapullo käteen.

aamusup5

Ulkona oli hiljaista. Oikeasti hiljaista – ei tuulenvärettäkään. Laudan pumppaamisesta kuuluva meteli tuntui rikolliselta, yritin hoitaa sen nopeasti. Kannoin laudan ja melan rantaan, kahlasin tummaan veteen, ja kiipesin laudalle. Se on lempikohtani – kun keho siirtyy veden kannateltavaksi, ja lauta alkaa liukua äänettömästi eteenpäin.

aamusup1

Meloin kohti itää. Siellä pilkotti heikkoa valoa pilvien välistä. Vesi oli aluksi niin tummaa, etten nähnyt allani kuin mustaa. Vähän ajan kuluttua aloin jo erottaa lähellä pintaa olevat kivet. Yhden kerran luulin olevani vaalean kiven yläpuolella. Kun yritin mitata syvyyttä tökkäämällä kiveä melalla, horjahdin – alla ei ollutkaan mitään kiinteää, vaan valtava meduusamatto.

aamusup2

Vesi liikkui ainoastaan sen verran, että sen hidas huojunta sai aikaan pienen ritinän: rantakivillä kasvavat levät joutuivat välillä veden alle ja välillä pinnalle, ja siitä liikkeestä kuului pienenpieni ääni. Istuin kuuntelemaan.

aamusup3

Värit tulivat esiin hiljalleen. Aloin erottaa myös pohjan yksityiskohtia. Meloin kapeikoissa pitkään, ja katselin meduusoja, kaloja, simpukoita ja hiljaisten virtojen mukana taipuvia meriheiniä.

Ihminen ja luonto, Retket, Syksy

Vielä kurkistus lämpöön…

Syksy on ollut lämmin ja lempeä. Olen kesäisestä liihottelusta ihan puhki, ja otan avosylin vastaan armeliaan syksyn. Se tuo rauhaa ja viileyttä ylikierroksilla kieppuvaan kehoon ja mieleen. Nyt olen jo taas vähitellen malttanut nukkua, syödä, ja lenkkeillä. Se on ihan hyvä alku!

Meillä on myös ollut aikaa retkeillä lähiluodoilla.

syysretki2

syysretki3

Olisi kiinnostavaa merkata nuppineulalla karttaan ne luodot, joilla on käynyt. Ihan läheltäkin löytyy paljon sellaisia, joihin en ole koskaan noussut maihin. Tutkittavaa riittää!

syysretki1