Ihminen ja luonto

Pitkään yhdessä

pitkään1

”Eikö siellä niiden samojen reittien käveleminen, ja aina saman maiseman katsominen käy koskaan tylsäksi?” Vastaus: Ei käy, koska reitti tai maisema ei ole koskaan, ikinä, sama. Tämä heinikko on ihan erilainen luoteis- tai itätuulella, kaihoisassa iltavalossa tai salaperäisessä aamun hämärässä. Se voi olla hiljainen, tai täynnä kahinaa, siritystä ja liverrystä. Siitä saattaa nousta vehreän kostea alkukesän tuoksu, tai lakastuvien heinien kuiva häivähdys. Kuinka erilainen se onkaan, kun sen ohittaa juostessa, kävellessä, tai vaikka piiloleikin tiimellyksessä ryömien. Tai jos on aluetta katsellessaan koko keho täynnä elämän riemua, tai sitten pääkoppa niin ajatusten täyttämä, ettei jälkeenpäin muista koko heinikkoa edes ohittaneensa.

pitkään5

Vähän kuin pitkässä ihmissuhteessa, voi lähiympäristöstäkin löytää koko ajan jotain uutta. Ehkä se myös voi toimia samalla tavoin peilinä, kuin tuttu ihminen?

pitkään2

pitkään4

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s