loistoluoto

Väsyttää

2 kommenttia

yksikuva

Luonto on vetäytynyt lepäämään kesän jälkeen. Näihin aikoihin tahtini hidastuu, nukun kymmentuntisia öitä, ja palaudun kesän hektisyydestä. Kuljeskelen ulkona valoisaan aikaan (olen aina tehnyt sellaista työtä, että se on ollut mahdollista), luen, mietiskelen, annan olla. Pimeimmät kuukaudet menevät mukavasti, jos muistaa, ettei silloin tarvitse olla parhaimmillaan.

Tänä syksynä en ole onnistunut. Koko keho huutaa lisää lepoa, mutta rästiin jääneiden vapaapäivien lista vain kasvaa. Olen pääosan valoisasta ajasta töissä, ja töiden jälkeen liian väsynyt lähtemään nopeasti ulos katsomaan viimeisiä valonsäteitä. Mietin, kuinka nurinkurista onkaan, että täällä Suomessa yleinen elämisen tahti vain kiihtyy loppuvuotta kohden. Kaikki kulminoituu jouluun, jota ennen on kauhea kasa tenttejä, vuosiraportteja, deadlineja, joulujuhlanäytöksiä, ja jouluvalmisteluja… Juuri silloin, kun luonto vaatii rauhoittumaan!

Olen viettänyt viime vuodet kotiäitinä, ja elämäntahdin muutokset vuodenaikojen mukaan ovat olleet itsestäänselviä. Mutta nyt työelämässä tähän tilanteeseen olisi pitänyt muistaa varautua. Tulevaisuudessa muistan.

Pian tulee jo valoisampaa. Sitä ennen teen vain hommat vähän väsyneenä – joskus se vaan menee niin. Ja sekin on ihan ok.

Tämän jutun kuva on yksi niistä kolmesta, jotka olen ottanut kuukauden aikana. Se vähiten tärähtänyt!

Mainokset

2 thoughts on “Väsyttää

  1. Ihan samoja tuntemuksia. Hassua tosiaan, että joulukuu – vuoden pimein kuukausi – on ämpätty täyteen kaikkea, vaikka luontevaa olisi vain nukkua. Olisipa jo helmikuu! Hämärä hieman hellittäisi ja voimatkin varmasti palaisivat.

  2. Tärkeä muistutus. Sitä jollain tasolla HYVIN TIETÄÄ tekevänsä anteeksiantamattoman typeryyden, jopa pikkuisen synnin, kun viettää aikansa sisätöissä niinä harvoina valoisina, jopa maagisen matalan auringonpaisteen kultaamina joulukuun tunteina, jolloin ulkonaolo olisi ilo ja elintärkeä energiantuoja. Silti… juuri näin olen toiminut viimeiset kolme päivää, kun on ollut ”pakko”.
    Ihania kuvia – ja suppailusi auringossa sekä ilahdutti, että antoi potkun takalistoon, MIKSI en jättänyt hommia sikseen ja lähtenyt edes kävelylle merenrantaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s