loistoluoto

Kavereiden kanssa

3 kommenttia

Talvipuuhia1

Syksyllä jännitin lapsen sosiaalisten suhteiden puolesta. Ikätoverit muuttivat pois, ja mietin, mitenköhän tästä talvesta selvitään. Itkeekö lapsi ikävää, alkaako oireilla jotenkin, tuleeko hänestä huono leikkijä, yksinäinen, traumatisoituuko loppuiäkseen? Tällaisia äitien perushuolia…

Talvi on kuitenkin mennyt mukavasti. Kun ikätovereita ei ole ollut, ovat saaren muut ihmiset nousseet mittaamattomaan arvoon. Isommat lapset ottavat pienen mukaansa hienosti. Samalla he antavat tärkeää, erilaista vastusta, mitä aikuiset – eivät suostu kaikkiin leikkeihin, tai anna toiselle etuoikeutettua asemaa vain, koska tämä on pieni. Lucian päivän aamuna lapset kiersivät ovelta ovelle laulamassa ja tarjoilemassa luciapullia. Pieni oli tohkeissaan isompien mukana.

talvipuuhia5

Ikätovereita onneksi vierailee aika tiuhaan tahtiin. Jos ei ihan viikoittain, niin kuukausittain ainakin. Monet näistä kavereista ovat sellaisia, jotka tulevat säännöllisesti käymään. Tietenkin olisi ihan eri, jos kaverit olisivat pysyvämpiä, koska lasten leikkien käynnistyminen vie aina aikansa. Uusien ihmisten kanssa pitää aina oppia uudet säännöt, nähdä toisen henkilökohtaiset rajat ja mieltymykset, ja sitten vielä löytää yhteiset leikit. No, näiden olosuhteiden tuloksena saaren lapset näkevät jokaisessa uudessa tuttavuudessa potentiaalisen kaverin, ja he ovat pääosin hyvin nopeita luomaan kontakteja…

Talvipuuhia2

Toivon edelleen saarelle lisää lapsia. Mutta olen helpottuneena todennut, että aina ei tarvitse olla juuri tietynlaisia, yhteiskunnassamme ihanteena pidettyjä olosuhteita, jotta asiat olisivat hyvin. Usein ihanteiden ulkopuolelta voi löytää jotain yllättävää, arvokasta ja kaunista. Tyttärelläni on elämässään yhden saarellisen verran turvallisia aikuisia, joiden jokaisen olemassaolo merkitsee hänelle jotakin. Joku on etäämpänä yhteisön osana, toinen taas luotettava hoitaja. Moni on ystävä, vaikkakin eri ikäinen.

Talvipuuhia3

Mainokset

3 thoughts on “Kavereiden kanssa

  1. Niin. Ehkä ei se määrä vaan laatu ja moninaisuus.

  2. Tuo teidän yhteisönne ja elinpiirinne on mielestäni lapselle, tai oikeastaan ihmiselle iästä riippumatta, ehdottomasti rikkaus ja suunnattoman tärkeitä elämäntaitoja opettava mahdollisuus. Rikkaus isolla R:llä ja Mahdollisuus isolla M:llä <3! Ikävä teitä! Pienelle halaus Noksulta ja Teroilta 😉

  3. Ihana kirjoitus jälleen kerran. On myös etuoikeutettua saada olla saaren lasten turvallinen aikuinen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s