loistoluoto

Nokkoslettujen aika

4 kommenttia

nokkoset1

Pienet suloiset nokkoset nousevat jo maasta. Poimimme niitä reilu viikko sitten ensimmäiset maistiaiset. Tyttö sekoitti pannukakkutaikinaa sillä aikaa, kun minä ryöppäsin ja muhensin nokkoset. Vihreä pannukakku on hyvää, ja sitä syödessä voi uskotella itselleen syövänsä oikeasti jotain melkein terveellistä…! Jonain tyynenä iltana täytyy ehdottomasti paistaa myös avotulella nokkoslettuja. Pian alkaa olla oikea aika kerätä nokkosia myös kuivattavaksi, toivottavasti muistan (usein aihe palaa mieleen seuraavan kerran syksyllä). Siihen puuhaan pitää vain etukäteen asennoitua oikein, jotta välttää oman mielen järkkymisen: kovalla työllä kerätty muovikassillinen kutistuu kuivatuksen jälkeen ehkä desiksi nokkosjauhetta – aina yhtä mystinen ilmiö, minne ne katoavat?! No, onpahan arvokasta tavaraa, kun sen eteen on tehnyt niin suuren työn.

Nokkosreissulla kuvasin myös koulun pihan flower power -tunnelmat.

krookukset1

Mainokset

4 thoughts on “Nokkoslettujen aika

  1. Nokkoslettuja, nam! Nokkosista saa myös ihanan kastikkeen kalalle. Meidän pihallamme nokkosia kasvaa toistaiseksi vasta kompostin luona, joten täytynee lähteä metsästämään niitä vähän kauempaa. Pian nousevat myös muut hortaherkut maasta, on tää nii parata aikaa!

    Niin, ja vinkki: kyllä syysnokkosiakin voi syödä. Ihan yhtä herkkua ne eivät ole, ja kannattaa ottaa vain ylimmäiset lehdet. 🙂

    • No joo, syysnokkosia pitäisi kyllä hyödyntää, alan vain aina miettiä iäkkäämpien nokkosten nitraattipitoisuuksia – vaikka varmaan todellisuudessa saman verran haitallisia aineita saa, jos syö yhden nakin, kuin kasan syysnokkosia 😀 Ja kummassa on enemmän niitä hyödyllisiä aineita… 🙂

  2. Herkkua! Olen antanut parin pehkon nousta ihan paraatipaikalle kukkapenkkiin , jotta nyt viikonloppuna päästään herkuttelemaan. Mutta huomiosi nokkosten (ja pinaatin!) katoamiskyvystä on aina yhtä tyrmäävä. Meillä ostetaan kivalta torimummolta hänen ikivanhan veljensä liki koko sato parissa erässä joka elokuussa,semmoiset 20-25 kg j – puoliso ryöppää sitä yöhön asti , vie työpäivän verran – ja kas, kaikki mahtuu pieneen pakastimeemme, Ytyä tavaraa!!!
    Utö kuvasi niin herättävät kaipuun sinne! Kävelen nyt seuriksen ympäri, mutta eihän se ole sama, ei…

    • Oi, teillä on hienot vitamiinipommit pakastimessa sitten odottamassa! Pakastaminen tuntuisi jotenkin selkeämmältä kuin kuivaaminen, ei tarvitse miettiä ilmankosteuksia ja tunnustella, että onkohan tämä nyt varmasti kuivaa (nimim.vainoharhainen kuivaaja). Mutta mulla on lievät pakastustraumat, koska täällä on muutaman kerran sähkökatkos uhannut viedä ihan kaiken sadonkorjuutyön hukkaan…Joka kerta, kun myrsky vie sähköt, alan vapisten jännittää, että ehtivätkö ne tulla takaisin ennen kuin pakastin on sulanut… Melkein aina ehtivät, onneksi 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s