Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä, Retket

Riutalla

Olen ennenkin todennut, että jokaisella saarella on oma luonteensa. Lähistöllä on muutamia sellaisia lempparisaaria, joihin täytyy päästä vähintään kerran kesässä. Yksi tällainen on täältä katsoen kutakuinkin luoteessa sijaitseva suuri sorariutta, jolla kasvaa valtavasti kangasajuruohoa.

riutta1

Olimme menossa tuolle saarelle, mutta se olikin ”varattu”. Eli rannassa oli jo vene. Erakkoluonteinen saaristolainenhan toteaa, että ei sitä nyt samalle saarelle voi mennä, missä on jo joku…! Siksi ”jouduimmekin” tutustumaan riutan pikkusisareen. Onneksi! Mikä viehättävä, pieni ja sympaattinen saari, jonka jaksoi auringon paahtaessakin kiertää mukavasti.

riutta2

Tällaisilla riutoilla rannat ovat hiekkaa, soraa, ja eri kokoisia kiviä. Yleensä niiltä voi myös löytää paljon leipäkiviä. Koskakohan tälle rannalle on viimeksi jäänyt ihmisen jalanjälkiä?

riutta4

Mikäli riutta on tarpeeksi korkea keskiosastaan, on siinä usein jotakin matalaa kasvustoa – sekä näköjään pakollinen yksinäinen pihlaja. Lajikirjo on varsin suppea, kasvuolosuhteet ovat sen verran vaikeat.

Ihastelin värimaailmaa: jäkälä loi harmaan pohjan, jota sävyttivät ajuruohon ja keltamataran kukat. Siitä oli vaikea ottaa todenmukaista valokuvaa, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa hurmaavan harmoninen ja kaunis. Ilmassa leijuvaa lämpimän mausteista tuoksua ei sitäkään saa pyydystettyä kuvaan, mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan…monesti kun viehättävintä on juuri se, mitä ei saa tallennettua minnekään.

riutta5

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Riutalla”

  1. Pakollinen yksinäinen pihlaja 😀
    Ihana värimaailma, tuoksun voi kuvitella! Alkuviikosta Porin seudulla kiersin serkkuni kanssa yhden luonnonsuojelu-niemen, jonka päässä oli hiekkaisaa ja siellä kasvoi mm. variksenmarjaa. Hellepäivän paahteessa siitä irtoaa niin tuttu Jurmo-tuoksu.

  2. Hihii! Tunnen niin tuon tunteen, että voi hitsi, joku ehti ensin! Vaikka luoto tai riutta olisi isokin, niin jotenkin siellä pitää vain saada olla yksin. 🙂 Jännittää jo huominen veneretki, miten mahtaa käydä…

    Ihania kuvia jälleen kerran, ihana tarina. Kiitos!

    1. Kiitos! Juu ja samalla on aina sellainen oletus että ne siellä luodolla olijat tahtovat tietysti olla rauhassa – ”eihän sitä nyt voi mennä häiritsemään, se olisi epäkohteliasta..” 😃

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s