Ihminen ja luonto, Syksy

Voi, maailma…

Me aamuvirkut, minä ja vauva, olimme juuri heränneet. Puuhastelin aamutoimia ja pikkuinen potkiskeli hoitopöydällä, kun vilkaisin ikkunasta ulos. ”Nyt mennään!” huudahdin, kaappasin vauvan kainaloon, ja säntäsin ovesta pihalle paljain jaloin. Ei tullut mieleenkään jäädä etsimään kenkiä eteisestä.

Kaste paljasti aamuauringossa kimaltelevat hämähäkinseitit. Niin täydellisiä!

aamusumu1

”Tällainen sumuaamu, nyt Itäniitylle!” huohotin matkaseuralaiselleni, ja kipitin eteenpäin märässä heinikossa.

Niitty kylpi kullassa!

aamusumu2

”Tuonne!”

sumuaamu6

aamusumu4

Vaelsimme haltioituneina. Oli niin hiljaista, että sumun liikkeen melkein kuuli. Koko maailma oli hiljentynyt katsomaan tätä aamua.

aamusumu3

Maailma on välillä niin kaunis, että sattuu!

aamusumu5

 

 

 

Mainokset