Ihminen ja luonto, Lapset, Sää, Syksy

Ovesta ulos

Tilastotietoa marraskuulta: viisi sateetonta päivää. On ollut uskomattoman märkää, mutta kaunista ja hauskaa. Näköjään kameraankin on tallentunut edelleen lähinnä näitä valonpilkahduksia. Näinä päivinä jokainen yllättävä pilven väistyminen ja viisto auringonsäde otetaan vastaan ilahtuneesti kiljahtaen.

Marraskuussa pitäisi työpaikoilla olla jokin lakisääteinen keskipäivän ulkoiluhetki! Väitän, että sellainen vähentäisi suomalaisten kaamosmasennusoireita radikaalisti. Ulkona on helppoa olla, eikä sadepäiväkään tunnu siellä kovin pimeältä. Meillä ulkoilu helpottaa tällä hetkellä myös taaperon kiipeilypakkomielteen oireita. Tai ehkä ei oikeasti edes helpota, vaan lähinnä sitä toimintaa on näin äidin näkökulmasta helpompi sietää ulkona, kuin sisätiloissa. Onneksi pihalle ja luonnonympäristöön on niin lyhyt matka!

Mainokset
Meri, Ihminen ja luonto, Syksy

Hajavaloa

Marraskuu on olemassa ehkä siksi, että saisimme tilaisuuden nähdä hienovaraisemmatkin valonpilkahdukset? Kynttilät aamupalapöydässä, pilvien reunoilla häilyvät hennot kajastukset, ja vaaleanpunaiseksi värjäytyvät aaltojen kuohut.

Haikeaa hämärää, jonka peittäminen vilkkuvilla jouluvaloilla tuntuisi brutaalilta.

Ihminen ja luonto, Kirjat, Syksy

Kirjapinoja

Olen vuoden ajan lukenut harvakseltaan, ehkä kirjan kuukaudessa. Iltaisin lukiessa on aina pahaenteinen ääni takaraivossa hokenut: ”Teet tätä nyt sitten yöunien kustannuksella!” Nyt, kun pienempi lapsi nukkuu säännölliset päiväunet, jää lukemiselle taas paremmin aikaa päivisin. Ehdin yleensä sekä lukea esikoiselle päiväleposadun, että sen jälkeen vielä itsekseni syventyä johonkin kirjaan hetkeksi.

Kuvan kirjapino ilmestyi sängyn viereen, kun kävin pari kertaa innoissani kirjastossa. ”Jee, nyt on taas aikaa lukea, seuraavaksi voisin lukea vaikkapa…nämä!” Missä kohtuus?!! Kirjastoreissuni ovat tässä vaiheessa vähän kuin vierailuja jossakin herkkubasaarilla pitkän paaston jälkeen.

Lukemiseen on muuten tullut ihan uusia ulottuvuuksia sen jälkeen, kun pääsin mukaan ihanaan lukupiiriin. (Voin suositella lämpimästi, jos ajatus yhtään herättää innostusta!) Tuntuu hienolta, kun voi jonkun kanssa puida läpi lukukokemusta. Kirjoihin tulee lisää syvyyttä ja näkökulmia, kun niitä pohtii yhdessä. Lisäksi olen lukenut jo nyt useita sellaisia teoksia, joihin en olisi tullut tarttuneeksi ilman lukupiiriä.

Lopuksi vielä loppusyksyn sävyjä. Niihin on mielestäni jännittävää imeytyä, ja samalla hiljalleen laskeutua kohti hämärää marrasaikaa.