Ihminen ja luonto, Lapset, Melonta, Sää, Talvi

Sään haltijan yllätyslahja

Nyt kun vesisade on jo sulattanut lähes kaiken lumen pois, on hauskaa muistella äskettäistä, vajaan viikon pituista ihanaa talvea. Olin jo lähes sopeutunut ajatukseen kokonaan lumettomasta talvesta, mutta niin vain alkoikin kovien etelämyräköiden jälkeen taivaalta yhtäkkiä tupruttaa lunta. Lapset hakivat sukset esille samantien!

Vietimmekin sitten viikonlopun suksilla! Kuopuksen vaunujen koppa pedattiin ahkioon, jota minä vedin perässäni, ja siellä hän nukkui tyytyväisenä päiväunet. Oli mahtavaa päästä hiihtämään pitkästä aikaa!

Sunnuntaina oli tyyntä kuin toukokuussa! Ja aurinkoa! Ja puuterilunta!

Illalla tuli vielä niin ihana auringonlasku, että oli pakko vaihtaa sukset kajakkiin. Laskeva aurinko värjäsi lumiset luodot vaaleanpunaisiksi. Ne näyttivät välillä leijailevan ilmassa, koska oli niin tyyntä. Lilluin siellä pastellinsävyisessä, hiljaisessa äärettömyydessä.

 

 

Mainokset
Ihminen, Ihminen ja luonto, Talvi

Mitä piilee pimeydessä?

Tämä talvi on tarjonnut oivan mahdollisuuden syventyä pimeyteen. Paljon on satanut, ja kaikki sade on tullut vetenä. Ensilunta emme ole vielä nähneet, paitsi pari kertaa haituvina taivaalla. Maahan asti se ei vielä ole hennonnut laskeutua.

Talvi, yö, pimeys ja tummat vedet liitetään runoudessa ja vanhoissa taruissa usein alitajuntaan. Tällainen hiljainen aika tuntuukin minusta suorastaan kutsuvan tutkiskelemaan mielen syvyyksiä. Nykymaailmassa tosin taidetaan kärsiä pimeän pelosta, niin hanakasti kaikenlaisen keinovalon pariin hakeudutaan. Mutta mitä kaikkea kaunista mielen syövereistä löytyykään, jos sitä vain pysähtyy hämärän keskellä seurailemaan?