Ihminen, Ihminen ja luonto

Valintoja?

Edellisellä kaupunkireissullani muistin taas, miten kovasti inhoan aloittaa aamuni raapimalla jäätä pois auton tuulilasista. Jos minun pitäisi valita mahdollisimman ei-ylevöittävä (onko tälle jokin oma sana?) tapa aloittaa tavallinen arkipäivä, se olisi juuri tämä. Sen jälkeen istahtaisin autoon, jonka lämmitin huutaisi täysillä sellaista teennäistä lämpöä, joka jättää matkustajan kuitenkin oikeasti ihan kylmäksi. Uhh!

Ihminen tottuu monenlaisiin arkiympäristöihin. Olen asunut kaupungissakin ihan tyytyväisenä, mutta nykyään huomaan kaupungissa käydessäni, ettei minulla enää ole samanlaista tottumusta siihen ympäristöön. Väsyn helposti. Jalat väsähtävät nopeasti asfalttia pitkin kävellessä, ja autojen nastarenkaiden terävä ratina rassaa hermoja. Huomaan saman lapsistani: kotona he leikkivät helposti seitsemänkin tuntia päivässä ulkona tuulessa, eivätkä ole siitä moksiskaan. Kaupungin virikkeitä päivän ihmeteltyään he taas ovat aivan uuvuksissa.

Olen valmis tekemään erilaisia kompromisseja muilla elämänalueilla saadakseni aloittaa aamuni tuulilasin raapimisen sijaan rauhallisella kävelyllä luonnonympäristössä.

Mainokset

8 vastausta artikkeliin “Valintoja?”

  1. Silloin kun vietin enemmän aikaa Utössä, muistan aina miten auton ajaminen tuntui omituiselta kun ajoi Pärnäisistä kotiin. Auton liikkeet ja ääneet aisti jotenkin herkemmin. Mutta tiedätkö mikä pelastaa pakkasaamut auton kanssa? PENKINLÄMMITIN! Se on taivaallinen keksintö.

    1. Asennevammani autoilua kohtaan menee niin syvälle, etten saa nautittua edes penkinlämmittimen autuudesta! 😀 Inhoan sitä, kun lämpö ei tule kehostani, vaan joudun istumaan paikalleni jähmettyneenä, ja saan nähdä vain ikkunasta sen maiseman, jossa oikeasti haluaisin kulkea lihasvoimin 😀 Ongelmansa kullakin…!

    1. Totta, tämä valinta on sopinut meille! Joku toinen priorisoi vaikkapa kaupunkielämän niin korkealle, ettei häiriinny auton tuulilasin putsaamisesta lainkaan, se menee siinä sivussa. Kolmas saattaa jopa nauttia auton parissa puuhastelusta (niitäkin ihmisiä kuulemma on?!), tai liikenteen äänistä. Meitä on moneen junaan, ja autoon, ja polulle 😀

  2. En autoile, mutta usein mantereella vieraillessani ihmettelen sitä, miten jaksoin vuosikymmenet kulkea aamuin illoin kouluun tai töihin ja sieltä kotiin täpötäysissä busseissa, junissa ja ratikoissa. Nykyisin ne ovat minulle eksoottisia kulkuvälineitä, joiden kyydissä on kiva piipahta, mutta auta armias, jos sama pitäisi toistaa joka päivä!

    1. Mäkin tykkään piipahtaa joukkoliikennevälineissä, niissä on ihan erilainen fiilis kuin henkilöautoissa 😁 Mutta nimenomaan piipahtaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s