Ihminen ja luonto, Jooga, Kevät, Melonta, Pyöräily, Retket, Stand Up Paddling

Rantakallioita ja maantietä

Vietin toukokuun ulkona, enkä juuri kerennyt koneen ääreen. Tänään, kovan luoteistuulen puhaltaessa, on hyvä päivä tehdä huoltoa: ripustelen pelastusliivejä ja uikkareita naulakkoon, etsin sandaaleille pareja, ravistelen rantahiekkaa pois laukun pohjalta. Samalla saan tilaisuuden laittaa muutamia loppukevään muistoja tännekin.

Ihmeellisen tyynen toukokuun aikana heräsin useamman kerran jo ennen auringonnousua. Joskus lähdin vain melomaan ja kuuntelemaan allin laulua ja hylkeiden ulvontaa. Toisinaan suppailin jollekin luodolle tekemään joogaharjoitukseni. (On tärkeää tietää, mille luodolle voi nousta, ettei häiritse vesilintujen pesintää. Itse en liiku vedenrajasta ylemmäksi missään tähän aikaan.) Laudalla on helppoa ja kevyttä lähteä aamutuimaan liikkeelle, kun se ei vaadi paljoa valmistelua. Kajakilla meloessani käytän vielä kuivapukua, mutta laudalle hyppään tavallisissa vaatteissa. Tiedän, että jos kaadun, pääsen takaisin laudalle hyvin nopeasti. Kajakkiin kiipeämiseen tuhraantuu aina vähän enemmän sekunteja.

Kuva: Christoffer Leka

Meillä kävi myös ystäviä kylässä pariinkin otteeseen. Kävimme yhdessä – yllätys yllätys – melomassa, kuinkas muutenkaan…! Olin vaihteeksi itse kameran etupuolella!

Kuva: Christoffer Leka

Loppukuusta teimme perheen kesken pienen pyöräretken Ahvenanmaalle. Tämä oli samalla testiretki, jonka aikana kokeilimme varusteita ja uutta pyöräkokoonpanoamme. Karavaanistamme ei tainnut tulla otettua yhtään kuvaa, mutta kaikki toimi joka tapauksessa loistavasti. Telttailu tuntui lähes naurettavan helpolta viime vuoteen verrattuna: ei tarvinnut edes herätä yöllä imettämään vauvaa nihkeässä teltassa, vaan sai rauhassa posottaa sikeää unta aamuun asti. Tässä olemme Kökarissa päiväretkellä telttaleiristämme. Takana on jyrkkä ylämäki, joka vaati spontaania huilia!

Pyöräilyosuudet olivat lyhyitä, ja vietimme paljon aikaa uimarannoilla puljaamassa. Leirintäalueet ovat tällaisena vuodenaikana vielä ihan hauskoja paikkoja. Porukkaa on vähän, ja kaikkien kanssa ehtii jutella. Kökarissa tapasimme Ranskasta asti pyörillä tulleen pariskunnan, sekä mukavia hyönteistutkijoita. Parasta oli kuitenkin viettää rauhallista aikaa perheen kesken ilman, että kenelläkään oli mitään ylimääräisiä velvollisuuksia hoidettavanaan. Tuntui oikealta lomalta!

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Rantakallioita ja maantietä”

  1. Apua miten upeita kuvia – voiko ulkosaaristossa noin tyyntä ollakaan? Mahtavia hetkiä. Hauskaa, että olet kuunnellut hylkeiden ulvontaa siellä samaan aikaan kun minä kävin Orkneyllä kuuntelemassa samaa 😀 Niin ja bongaamassa lunneja, mutta niitä ei vielä näkynyt – nyt olen nähnyt monta lunnikuvaa juuri niiltä paikoilta, joissa kävin, ääh. Täytyy mennä uudestaan. Utön ulkoluodoilla ei sentään varmaan lunneja ole, vaikka muuten siellä on kaikkea ihanaa?

    1. Oih mä niin ihastelin sun Orkney -kuvia, ja luin ihanan juttusi Voi Hyvin -lehdestä! Samat seudut on olleet mulla haaveissa, ja reissuraporttisi lisäsivät matkakuumetta! ❤

      Puhuvatkohan nämä hylkeet täällä samaa kieltä kuin Orkneyn hylkeet, tai onkohan murre-eroja? 😉

      1. En tiedä, mutta harmaahylkeiden laulua kuuntelin, niitä on ainakin Itämerelläkin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s