Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä

Aamuisia mietteitä

Kävin aamukävelyllä niityllä. Siellä suovillat (vai niitty- tai tupasvillat?) olivat vielä saaneet pitää pehmeät kukkatupsunsa – monessa paikassa ne ovat jo tempautuneet viimepäivien tuulten matkaan.

Pohdiskelin taas, mahtaisivatko ihmiset kuluttaa vähemmän kaikkea turhaa, jos he oleskelisivat luonnonympäristössä enemmän. Uskon, että luonnossa oleilu täyttää jotain samanlaisia ihmisen henkisiä perustarpeita, kuin vaikkapa erilaiset taide-elämykset, johonkin yhteisöön kuuluminen, hengellinen kehitys, tai muiden ihmisten hyväksi työskentely. Niin luonto, taide kuin yhteisökin saa nykyään usein väistyä kulutuksen tieltä. Kuluttamista kaupataan keinona täyttää henkistä tyhjiötä, vaan siinä se ei tietystikään voi koskaan oikeasti onnistua. Itse koen jopa jotenkin mystisesti kuluvani itse, kun kulutan.

Kerskakulutus kukoistaa siellä, missä henkisyys vähenee. Ehkäpä homman voi siis myös kääntää toisinpäin: jos aletaan täyttää ihmisen henkisiä tarpeita, kuluttaminen vähenee kuin itsestään?

Mainokset

1 vastaus artikkeliin “Aamuisia mietteitä”

  1. Kuten sanot, kulutus täyttää tyhjiötä, toteuttaa toiveita, tuottaa parempaa elämää – mielikuvissa ja ehkä ostohetkellä, mutta kun kassit ovat kotona, ei se niin mennytkään. Silti siihen retkahtaa helposti uudestaan. Kaupungeissa on vaikea toteuttaa askeettista luontoelämää, kun kaikki ympärillä kuluttavat. Ja kun on tarpeekseen ollut askeettisella saarella, vaikuttavat kaupunkilaiset hieman hulluilta. Mutta nopeasti alkaa itse käyttäytyä samoin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s