loistoluoto


5 kommenttia

Pieni, pienempi…

samppi1

samppi2

Awwww!!! Näitä pikkueläimiä on näkynyt nyt enemmän, mitä muutamaan vuoteen. Viitisen vuotta sittenhän sammakot ja rupikonnat katosivat täältä yhtäkkiä lähes kokonaan. Mutta nyt on ilmeisesti tapahtunut jokin muutos…

Mainokset


2 kommenttia

Viime päivinä

Kesä on alkanut täälläkin! Nyt lämpötilat ovat olleet lähellä kahtakymmentä. Tuntuu absurdilta ajatella, että muutaman kymmenen kilometrin päässä ollaan hellelukemissa, ja kerätään jo kasvimaalta satoa… Olen onnistunut palelluttamaan pari kierrosta varhaisvihanneksia viime viikkojen +10 asteen lämmössä, mutta nyt näyttäisi maasta nousevan jo ihan terveitä, hyvävoimaisia retiisejä ja pinaatteja.

Saimme vihdoinkin kesälampaat taas saareen! Ovat jo aika isoja ja kesyjä. Käymme niitä rapsuttelemassa aamuin illoin.

kesäkuu3

Illat ovat venyneet pitkiksi, koska tyttö on ilmeisesti siirtynyt kesäaikaan…illalla on hyvä käydä vielä vähän pihalla purkamassa energiaa, jotta uni tulee edes joskus. Arvatkaa, mitä olen tehnyt tytön nukahdettua? Katsonut netistä Solsidan -TV-sarjan ekaa tuotantokautta! Niin vanha juttu, mutta minulle ihan uusi! Tämä on ehdottomasti mainitsemisen arvoista, koska viimeksi seurasin TV-sarjaa yläasteikäisenä (Any Day Now), ja sitä ennen ala-asteella (Täyttä laukkaa). Haa, jännittävää yllättää itsensä!

kesäkuu2

Päivisin pikkutermiitit ovat painaneet uskomattomalla energialla! Leikit sujuvat koko ajan paremmin, pääosin ihan yhteisymmärryksessä. Seuraamme hengästyneinä mukana!

kesäkuu

 

Not-so-lazy summer days! At least the kids have lots of energy! 


4 kommenttia

Palmusunnuntaina

Aamulla satoi, mutta kymmenen aikaan harmaa rintama alkoi väistyä. Kiipeilimme Itäniityn kallioilla. Alkaakin olla viimeiset hetket vähään aikaan rantakallioilla, nyt annetaan linnuille pesimärauha.

palmusunnuntai1palmusunnuntai3

Tuli ihmeen keväinen valo, sitä on vaikea kuvata…mutta sellainen kostea kirkkaus!palmusunnuntai7

Junior handler -kisat, täältä tullaan…!palmusunnuntai9

Kävimme hotellin alueella katsomassa rantakäärmeitä ja leskenlehtiä. Olen miettinyt, miten opettaa kaksivuotiaalle järkevää suhtautumista käärmeisiin. Tällä hetkellä olemme opetelleet sanomaan käärmeille kaukaa ”Moi!”. Jonkinlainen luontainen kunnioitus niitä kohtaan tuntuu kuitenkin syntyvän aika itsestään. Tyttö kuvaili käärmettä sanalla ”jännittävä”. Ensimmäisen käärmeen nähtyään hän myös kysyi välittömästi: ”Miten käärme käveli?” 

Aurinko tuli kokonaan esiin, ja leskenlehdet alkoivat avautua.

palmusunnuntai6palmusunnuntai5

 

Sunday morning walk included climbing, dog-training, flowers and snakes. The girl is learning to say ”Hello” to the snakes, and not to go too close. 


Jätä kommentti

Marraskuun ensimmäinen viikonloppu

kalakisa1

kalakisa2

Kesäpässimme ovat viettäneet elämänsä varsin tyytyväisinä, luonnollisessa ympäristössä, monen ihmisen hellässä hoidossa. Nyt niiden elämä myös päättyi mielestäni niin hyvin kuin se tapettavalla eläimellä voi päättyä: nopeasti, stressittömästi ja kunnioittavasti. En osaa kuvitella parempaa (ja eläinystävällisempää!) teurastajaa, kuin hänet, joka tänne yleensä tulee tämän työn tekemään. Silti tämä herättää aina vähän sekavia tunnelmia. Ei jotenkin tunnu ihan reilulta ensin hoitaa ja ruokkia eläimiä ihan kuin mitään taka-ajatusta ei olisikaan, ja sitten yhtäkkiä…!

Mahtui viikonloppuun myös hauskempia tapahtumia, kuten vuosittaiset kalastuskisat. Tällä kertaa olin mukana vain yleisönä. Aamu oli kaunis, ja starttaamassa oli monta toiveikasta venekuntaa. Osa ei näy tässä kuvassa. kalakisa

Kisan voitto ratkaistaan saaliin kokonaispainon mukaan. Tällä kertaa voittajajoukkue oli onnistunut pyydystämään kohtuullisen kookkaan hauen, joka taisi olla ratkaisevan painava… Onnea!

Pääsimme illalla tytön kanssa mukaan Halloween-juhlaan, jossa lapset saivat mm. etsiä pimeisiin huoneisiin piilotettuja karkkeja taskulamppujen avulla. Vaikka tyttö ei vielä karkkeja olekaan maistanut, oli etsiminen silti hauskaa, ja muutenkin hän ilmiselvästi nautti isompien seurasta ja juhlatunnelmasta!

A weekend with mixed feelings: we butchered the sheep, were in the audience of the annual fishing competition, and went to a nice Halloween-party!


Jätä kommentti

Tunteileva lammaspaimen

Ruoho ei enää kasva maassa kovinkaan vauhdikkaasti. Kesäpässit tarvitsevat entistä enemmän lisäruokaa. Käymme päivittäin keräämässä omppuja puiden alta, pilkomme niitä ämpärikaupalla, ja kuskaamme määkijöille.

omput1omput2

 

Äh, näin siinä voi käydä. Heistä on tullut ”tyyppejä”. Kuka älypää keksi lihansyönnin ?!!

omput3

 

Our ”summer sheep” need more and more extra food, as the grass is not really growing any longer. We pick apples, cut them up, and carry them to these hungry friends. We have got to know each other quite well, and now I’m asking: who came up with the idea of eating meat ?!


6 kommenttia

Vuh!

Huh mikä viikonloppu takana! Täällä järjestettiin koirakilpailut, joissa ratkaistiin noutajien metsästyskokeiden Suomen mestaruus. Olimme mukana toimitsijoina, sekä jännittämässä trillerimäisen huisia kilpailua. Oli mahtavaa saada olla mukana tällaisessa: en ole koskaan edes nähnyt mitään vastaavaa, vaikka kotona on aina ollut koira, ja vaikka olen ollut mukana metsästämässä monet kerrat.

koirat2

Itse kilpailut käytiin Utön naapurissa Ormskärissä, kun taas majoittuminen oli Utön puolella.  Mukana oli 16 koiraa, ohjaajat, ja joukko innokkaita kannustajia. Kilpailutehtävät näyttivät näin maallikon silmin todella vaikeilta, mutta se kai oli tarkoituskin, kun koolla kerran oli Suomen taitavimmat koirakot. Ylläolevassa kuvassa yleisö seuraa tehtävää, jossa koiraa ohjattiin äänimerkein uimaan koko laguunin toiselle puolelle, jossa odotti vedessä noudettava riista. Matkalla osa koirista jäi kiinni vedessä kelluviin houkutuslintuihin, ja aika moni pysähtyi keskellä oleville saarille ihmettelemään ennen matkan jatkamista.

koirat1

Kaksi koirakkoa suoritti aina rastin kerrallaan, ja yleisö kulki mukana. Koirat olivat kaikki valtavan innostuneita tehtävistä, mutta toimivat samalla täydellisessä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Minulta meinasi silmät pudota päästä jo kisan alussa, kun koirat jätettiin näkösuojan taakse odottamaan siksi aikaa, kun ohjaajat menivät kuuntelemaan ensimmäisen rastin ohjeet. Siellä ne koirat istuivat ilman hihnaa, toisistaan välittämättä, eivätkä hätkähtäneet edes silloin, kun pyssynpauke alkoi. Ne liikkuivat paikaltaan vasta, kun ohjaaja antoi luvan. Jo tuohon pisteeseen pääseminen koiran kanssa on mielestäni valtava suoritus…!koirat3

Tyttö seurasi tietysti mukana kisoja kaikki kolme päivää. Ihmetteli pyssynpauketta ja kiipeili. Ja söi aika paljon variksenmarjoja…

koirat4

Maasto oli selvästi osalle koirista vierasta. Katajikot, jyrkät kalliot ja liukkaat vesikivet antoivat lisävastusta etsintä- ja noutotehtäviin. Olen pitänyt itsestäänselvänä, että kaikki metsästys tapahtuu tällaisissa olosuhteissa kuin täällä on, mutta eihän se tietystikään niin ole! Mitä mahtaisi saaristokoira sanoa sisäsuomen metsistä ja tiheiköistä?

koirat5

Kaksi koiraa samaan aikaan vedessä, kummallekin annetaan ohjeita. Työskentelytyylejä oli monenlaisia, osa puuttui koiran toimintaan enemmän ja osa vähemmän, mutta ihailin kyllä jokaista ohjaajaa. Voin vain kuvitella sen työmäärän, mitä on tehty tätä ennen..! Lisäksi koiran ja ohjaajan suhteen on pakko olla kunnossa, muuten yhteistyö ei vain toimi. Eli mikään pomotus/sääli/lellimis-kuvio ei tule kyseeseen, vaan harmoninen ”laumayhteisö”, jota ihminen johtaa. Siltä se ainakin näytti.

koirat7

 

Perjantaina ja lauantaina oli alkukarsinnat (nome B -koe), ja sunnuntain finaaliin pääsivät kaikki, jotka olivat suorittaneet kokeen 1- tai 2-tasoisesti (en tiedä näiden tasojen vaatimuksista sen tarkemmin, mutta parhaiten työskennelleet koirat menivät jatkoon). Yhteensä finaalissa oli 8 koirakkoa. Jo ensimmäinen rasti pudotti pois puolet niistä: siinä oli todella vaikea koiran uittaminen pitkää solaa pitkin kauas luodolle, jossa odotti noudettava riista. Moni kompastui tähän tehtävään, tai sitten siihen, kun koiran piti hakea kaksi peräkkäin ammuttua lintua, joista toinen putosi vastapäisen luodon eteen, ja toinen sen taakse. Tuuli ehti monen kohdalla viedä kauimmaisen linnun niin kauas, ettei koira sitä enää löytänyt.

koirat6

 

Moni utöläinen kävi seuraamassa kilpailua. Kilpailu oli varsin yleisöystävällinen, kun kaikkia tehtäviä pystyi seuraamaan ihan läheltä. Korkeilla kallioilla oli mukava istuskella kesäisessä säässä. Miten kisa sitten ratkaistiin? Kaksi viimeiseksi karsiutunutta koirakkoa olivat viimevuoden SM-voittaja, sekä monelle Utöläiselle tuttu ahvenanmaalainen kutterikuski nuoren koiransa kanssa. Molemmat olivat valtavan taitavia! Viimeinen tehtävä oli tosi hurja, siinä koirat noutivat laguunista lintuja hirveän pyssynpaukkeen keskellä, lintuja sateli veteen lisää ja lisää, ja koirien piti toimia samanaikaisesti toisistaan ja ammuskelusta välittämättä. Sitten piti vielä hakea kaukaa vesikivelle piilotettu hanhi. Kumpikin suoriutui uskomattoman hienosti, mutta voittajaksi selvisi ”kotikenttäläinen”, Ahvenanmaan parivaljakko! Mahtavaa! 🙂

koirat9

Kiitos Suomen noutajakoirajärjestö ja kaikki urheat osallistujat tästä huikeasta elämyksestä! (Tapahtuman nettisivuille pääsee tästä ). Saitte takuuvarmasti tartutettua monelle innostuksen tähän lajiin!

We had a great weekend with the best retriever-dogs in Finland!