Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Kevät, Pyöräily, Retket

Rullaan taas

Varmin merkki siitä, että perheen vauva on kasvanut jotenkuten fiksuun ikään, on se, että äiti jaksaa yhtäkkiä taas ajatella retkeilyä. Siis ihan kunnollista retkeilyä, pienten saaripiipahdusten lisäksi. Vauva-aikana ei tullut mieleenkään hakea yhtään ylimääräistä haastetta arkeen. Nyt kykenen taas näkemään muhkuraisen nukkumisalustan, nihkeän telttakankaan, ja kaatosateessa vastatuuleen pyöräilyn viehätyksen.

Kävimme pääsiäisen aikoihin mantereella, ja paluumatkalla pyöräilimme Turusta Pärnäisiin. Pakkasin edellisenä iltana pyörälaukkuja, ja olin vähän hukassa. Neljässä vuodessa unohtaa tyystin, miten pitää pakata. Edellisellä pyöräretkellämme Ruotsissa tiesin aika tarkkaan mikä tavara tai vaate löytyi mistäkin laukusta, ja kaikelle oli oma järkevä paikkansa. Päivän aikana tarvittavat jutut olivat kaikki yhdessä laukussa, tai ainakin samalla puolella pyörää – näin tiesi, miten päin pyörä kannatti laittaa nojaamaan pysähdyttäessä tauolle. Nyt ei auttanut kuin aloittaa testailu uudestaan. (Nyt muistelisin, että olen kyllä kirjoittanut retkipäiväkirjaani kunkin laukun sisällön – täytyykin tarkistaa!)

Nukuin yöllä kolmisen tuntia, olin hermostunut, ja tyttökin pyöri levottomasti. Aamullakin vielä mietin, miten lapsi jaksaisi matkustaa kärryssä. Onneksi ilma oli ihana, ja into voimakkaampaa kuin jännitys. Lähdimme matkaan seitsemältä, oli jo valoisaa. Takapainoinen pyöräni rullasi vähän nihkeästi, sain polkea oikeastaan koko ajan, mutta fyysinen työ rauhoitti mielen. Lapsi nukahti kärryssään melkein heti.

rullaan1
Tauolla Sattmarkissa

 

Taukojumppaa
Taukojumppaa

Pyörätie Paraisten keskustasta lauttarantaan on mielenkiintoinen kärrypolku. Pieni, kapea hiekkatie, joka mutkittelee ja tekee jyrkkiä nousuja ja laskuja, on hauska ajettava fatbikella. Tällä pätkällä muistin taas, miksi rakastan pyöräretkeilyä: linnut visersivät, sinivuokot kukkivat, aurinko ja ajoviima tuntuivat poskilla, mäet polttelivat reisissä. Liikkuminen ja eteneminen TUNTUI joka aistilla – siis täysi vastakohta autolla ajamiselle.

rullaan3

Nauvossa alkoi vastatuuli, kuinkas muuten. Etenimme hitaasti, ja jouduimmekin pitämään aiottua lyhyemmän lounastauon, jotta ehtisimme laivaan. Popsimme retkimuonat Nauvon keskustassa, leikkipaikan vieressä, lapsen verrytellessä liukumäessä. Jatkoimme Pärnäisiin Norrstrandsvägeniä, välttääksemme lautalle kaahailevat autoilijat. Saaristotien pientareella ei ole kiva ajaa itsekään, saati sitten lapsen kanssa. Mutta tämä reitti oli kaunis, ja tuntui vastatuulesta huolimatta mielekkäältä. Näin pellolla kauriita ja kurkia.

Saavuimme laivaan yhden aikoihin iltapäivällä. Olin fiiliksissä tietysti ihan pyöräilemisestäkin, mutta etenkin riemuitsin siitä, että lapsi jaksoi niin hyvin matkustaa kärryssä! Hänellä ei ollut mitään hätää, vaikkemme edes saaneet pidettyä niin pitkiä taukoja, mitä alunperin oli tarkoitus. Tämän pidempiä (70km) päivämatkoja ei ole tarvetta pyöräretkelläkään tehdä, oikeastaan olen varovasti laskeskellut, että jos nyt 30-50km pääsisi tällä kokoonpanolla päivässä etenemään…

Tämä reissu antoi lisäintoa pyöräretkisuunnitteluun. Yeah, back in business!

Mainokset
Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Juokseminen

Nainen joka juoksee

fivefingers2

Hihittelin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa, kun katselin mieheni lenkkivarusteita pesukoneen päällä. Siinä ne olivat, siististi viikattuina, tarkkaan sään ja lenkkivauhdin mukaisesti valittuina, ja varmaan pukemisjärjestykseenkin aseteltuina.  Meitä on tässä taloudessa kaksi hyvin erilaista lenkille lähtijää. Toisella on niin varusteet kuin lenkkiä edeltävät ruuatkin valmiiksi mietitty ja järjestelty. Minulla ei. Kuljen ympäri taloa etsimässä vaatteita, ja puen niitä päälleni sitä mukaa kun löytyy. Sukat vaatekaapista, paita pyykkitelineeltä, hiuspanta lastenrattaiden alaosasta, housut siltä henkarilta missä teoriassa säilytän kaikki lenkkivaatteet. Nappaan jotain kuivattua marjaa tai hedelmää kiireesti kitaan, ja lähden ovesta ulos.

Yhteistä meille on se, että molemmat juoksemme fiiliksen mukaan.

fivefingers

Nyt juoksentelen uusilla Five Fingerseilläni, jotka päädyin ostamaan, kun ne sai puoleen hintaan. Olen niin innoissani, näillä on ihana juosta (älkää antako ulkonäön hämätä)! Kylmällä ilmallakaan varpaat eivät palele, kun pääsevät liikkumaan niin hyvin, ja tasapaino on näillä liukastelukeleillä paljon vakaampi mitä muilla kengillä.

P.S. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu hurmasi minut viimeistään luvussa, joka kuvasi juoksemista: ”Kaikkein vapain on nainen joka juoksee. Tietää itse matkansa, antaa tuulen tuulla ja lumen sulaa kasvoilleen.” 

Girl power!, Ihminen

Voi Fitness!

En taida saada mitään muuta kirjoitettua, ennen kuin höpötän puhki toissailtana kokemani ”silmienavautumisjärkytyksen”. Päädyin muutaman klikkauksen kautta ehkä maailman pahimmalle fitness-instagram-tilille. Sinne ihmiset lähettävät itsestään ennen/jälkeen kuvia, kun ovat toteuttaneet kuuluisan personal trainerin 12 viikon bikinikunto-ohjelman. Traineri itse laittaa tietysti myös kuvia litteästä vatsastaan ja salaattiannoksistaan. En todellakaan linkkaa sivustoa tänne, koska en tahdo levittää sitä.. Ja varmaan monelle osoite on ollut tuttu jo pitkään, minä vain museomummona olen ollut täysin (onnellisen) ulkona tästäkin. Saa nauraa, mutta en totta puhuen ole meinannut saada nukutuksi kahteen yöhön, kun olen niellyt järkytystä tästä yhteisöllisestä ortoreksiasta.

Olin kai jostain syystä tuudittautunut siihen uskoon (niin, oma syy, en näköjään todellakaan seuraa aikaani), että mallimaailma on terveesti pulskistunut sitten 90-luvun, laihuus on jo so last season, ja nyt ollaan vain iloisesti terveitä ja hyvinvoivia, syödään herkullisia ruokia, harrastetaan liikuntaa jotta keho ja mieli voisivat hyvin. Että naiset ovat jo niin itsevarmoja, että haistattavat pitkät ”bikinikunto”-vaatimuksille, ja astelevat rannalle sellaisina kuin ovat, vaikka alasti jos bikinit eivät näytä hyvältä. Öö, ei.

Moni on ehkä ehtinyt hitaasti lämmetä fitness-buumille, minulle tämä lävähti kerralla päin kasvoja, ja voin heti sanoa että en tule lämpenemään! Tässä ”urheilussa” ulkonäkö on kaiken keskiössä. Kroppa on näyttelyesine, jota kiillotetaan ja puunataan. Treeni on suoritus, josta tulee vahvan näköiseksi. (Tottakai on mahtavaa olla vahva, nopea tai notkea, ja joskus tällaisen ominaisuuden olemassaolon/sen puutteen toteamiseen voi jopa käyttää jonkinlaista ulkoista mittaria tai peiliä, mutta…!)

Ehkä inhottavinta on se, että fitness-elämä ei jää vain harvalukuisten tosiharrastajien keskuuteen, vaan sosiaalinen media taikoo siitä jotakin, mihin kuka tahansa pystyy – ja mihin siis jokaisen on syytä ryhtyä. ”To be a better version of yourself”. Oksettavaa! En tahdo edes miettiä, millaista on olla 15-vuotias ulkonäöstään epävarma tyttö tällaisena aikana. Tai sitä, miltä tuntuu joka ikisellä elämänalalla yrittää ottaa itsestään kaikki irti?

Mielestäni ihmisen ulkomuoto on vain seurausta eletystä elämästä, ja aina mielenkiintoinen. Työmatkapyöräilijän rautaiset reidet, kalastajan karheat peukalot, viulistilla painauma leuantyvessä. Ikuisesti iloisilla ylikierroksilla käyvän ystävän tikkujalat, ruokaa ja tarinoita rakastavan matamin muhkeus. Kuka jaksaa etsiä virheitä? Ja mitä ne edes ovat?

(P.S. Gloria vastasikin jo:  )

viat1viat2viat4viat5viat3

Koska en enää jaksanut kuvata, kuvista puuttuvat: Raskaat luomet, Suuri nenä, ja Pienet, syvällä olevat silmät. Hyvää yötä.

I could’t sleep, because I was so worried about fitness-boom. After writing this, I think I can sleep again.

Girl power!, Juokseminen, Sää, Syksy

Nopsajalat

aaa1

Kirjoitan nyt loogisesti tähän tämän aamuisen lammaskuvan alle juoksemisesta. Juoksulenkeille en ota kameraa mukaan, ja vielä vähemmän tulee mieleen pyytää jotakuta toista kuvaamaan kun juoksen. Eli juoksukirjoitusten kuvamateriaali poikkeaa tekstistä, mutta onneksi pettämättömän tyylikkästi…!

Näyttää siltä, että tänä vuonna en sitten osallistunut muuta kuin yhteen juoksutapahtumaan, Saukonojan hölkkään silloin keväällä. Kaikki muut tapahtumat ovat olleet joko väärään aikaan tai liian kaukana, joten olen tyytynyt harjoittelemaan. Se onkin ollut mielenkiintoista: lenkkejä on kertynyt vain 2 (max 3) viikossa, mutta vauhti on kasvanut kuin huomaamatta. Kiitän paljasjalkakenkiä ja arkiliikuntaa. Sekä hiljattain aloittamaani Yin-joogaa. Se on mukava ja helppo joogamuoto, sopii kaikille, suosittelen! Ei tarvitse käydä kursseja opetellakseen oikeita hengitystekniikoita, tai muistaa monimutkaisia asanasarjoja. Venytysasentoihin vain mennään, rentoudutaan, ja jäädään viideksi minuutiksi hengittelemään. Vetreyttää ja rauhoittaa mukavasti!

aaa2

Parahimman treenikaverini kanssa teimme hullun lenkin toissapäivänä: 42 minuuttia, keskivauhti 5’23. Kolme kilometrin vetoa, joissa vauhti 4’15-4’40. Mutta: keskituuli 17 m/s, puuska 20 m/s – hitto!

I don’t take photos when I run, so here’s some text about running and  some pictures from this morning. I have only been running 2 (max 3)  times a week, but thanks to the barefoot-shoes and Yin-yoga, I’m now faster than earlier. Some numbers from our jog on saturday: 42 min, avg speed 5’23.  3 x 1km with speed 4’15-4’40. But: wind 17 m/s, gusts 20 m/s – damn!

Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Juokseminen, Kesä

Itsekuria?

sadetta1

Olen koittanut vähän ryhdistäytyä tässä kesän kulkiessa kohti syksyä. Juoksulenkille lähteminen ei vaadi itsekuriani, se on jo niin pitkään ollut olennainen osa elämääni. (Niinhän se useinmiten menee kaikessa, että uudet jutut vaativat kurinalaisuutta, kunnes ne solahtavat luontevaksi osaksi arkea.) Mutta minulla on terveyteen liittyen kaksi heikkoa kohtaa, joissa lipsun toistuvasti: nukkuminen ja venyttely. Etenkin kesällä nukkuminen unohtuu, kun sekä auringonnousut että laskut pitäisi saada kokea. Mutta nyt olen taas skarpannut, yritän päästä nukkumaan ennen yhtätoista. Parin viikon tiivis ja järjestelmällinen itsensä tarkkailu yleensä antaa hyvin vauhtia tällaisiin projekteihin!

sadetta3

Viime viikkojen aikana olen myös hurahtanut kehonpainoharjoitteluun (calisthenics). Mieheni tämän innostuksen minuun tartutti, olin kyllä ilmeisesti varsin otollista maaperää tämänkaltaiselle hurahdukselle. Kesän alussa pistin kaupungissa hihattoman paidan päälle, ja nähdessäni itseni tavaratalon hissin peilistä kiljahdin spontaanisti: ”Herranjestas, mitä mun käsivarsille on tapahtunut?!!” Tajusin, että enpä ole muutamaan vuoteen tehnyt käsillä oikeastaan mitään, kun melontakin on jäänyt niin vähälle. Nyt sitten punnerran ja yritän vetää leukoja. Ekalla viikolla tein vain negatiivisia leuanvetoja, nyt menee jo yksittäisiä ihan kokonaisiakin, jee! Se hyvä puoli oikein huonossa lähtötasossa on, että kehitys on aluksi huiman nopeaa!

Jos haluat tutustua kehonpainoharjoitteluun tarkemmin, tai vain nähdä pirun hienoa kehonhallintaa, katso esimerkiksi tämä video. Kaveri on muuten vegaani, taas elävä todiste siitä, että hyvä kunto tai lihaksien kasvattaminen ei vaadi lihansyöntiä.

Ah, tämä treenimuoto iskee minuun myös filosofialtaan: se on lähtenyt leviämään kuntosaleille hämäriltä kaduilta ja epämääräisistä puistoista, se on vapaata, yhteisöllistä, ilmaista, kaikkien saatavilla…siinä on jotain samaa hienoa kapinahenkeä, mitä parkourissa. Ghettojoogaa!

sadetta2

Eilen löysin itseni taas istumasta keittiöstä puoli yhden aikaan yöllä. Söin iltapalaksi mustikkamaitoa ja katselin salamointia taivaanrannassa. Ajattelin, ettei tämä nyt niin kauhean rikollista voi olla.

Late summer. I try to learn calisthenics  , and to sleep a bit more. Not too easy!

Girl power!, Ihminen ja luonto, Kesä, Ystävät

Tässä hoodeilla

Olen ollut nyt ekaa kertaa tytön syntymän jälkeen tiiviimmin oikein kokopäiväisissä (kesä)töissä. On muuten ollut ihan ihmeellistä, suorastaan outoa, saada keskittyä rauhassa työntekoon ja oikein paneutua miettimään jotakin, ilman että koko ajan joku keskeyttää tai vaatii huomiota jonnekin muualle!

Töiden jälkeen olemme retkeilleet vaihtelevalla tyttökokoonpanolla. Välillä olemme soutaneet lähiluodolle iltauinnille ja pulikoineet vesikiville juttelemaan, toisena päivänä kiitäneet moottoriveneellä valloittamaan vuorenhuippuja.kesäretkiä5kesäretkiä6

Tänään soudimme kesätuulessa pikkuiselle saarelle, jonka kiersimme paljain jaloin. Kivirannat kukkivat.

kesäretkiä3kesäretkiä2kesäretkiä4kesäretkiä

 

We have made ”after work -trips” to the surroundings. Summer in these hoods!

Girl power!, Lapset

Tyttömäistä?

Tässä iltajumppavinkkejä tytöltä, jota liikehdintänsä vuoksi luultiin juuri leikkipuistossa pojaksi. Vaaleanpunaisista housuista ja pitkistä kutreista huolimatta. Tiukassa istuvat sukupuoliroolit. Tytöt leikkivät hiljaa ja hillitysti, ja pojat…ovat poikia! No en nyt jaksa sen enempää kuohahtaa, mutta pidän kyllä huolen, että kirjahyllystämme löytyy Peppi Pitkätossu sitten, kun aika on kypsä!

kuperkeikkakuperkeikka2kuperkeikka3

 

Home-gymnastics (by a girl).