Ihminen

Energian suuntaamista

Teimme kesäkuun alussa pyöräretken Ahvenanmaalle, ja siitä rohkaistuneina aloimme suunnitella pyöräreissua Gotlantiin elokuussa. Kesä kotikulmilla soljui ihanan leppoisasti: lapset pulikoivat meressä ja juoksentelivat pihalla joko hyvin luovissa vaateyhdistelmissä tai kokonaan ilman vaatteita. Söimme varmaan kymmeniä kiloja vesimelonia. Lähdimme aamulla kotoa, ja valuimme päivän aikana milloin minnekin. Leikit, tapahtumat ja tapaamamme ihmiset kuljettivat. Kun elokuu koitti, aloin kyseenalaistaa pyöräretkisuunnitelmaa. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan? Jos juuri nyt on ihanaa olla täällä, onko pakko lähteä vain lähtemisen vuoksi? No ei ole! Siirsimme pyöräretken jonnekin tulevaisuuteen, ja jatkoimme hengailua.

Aina ei vain ole oikea hetki puskea eteenpäin. Keikahdan epätasapainoon, jos suuntaan koko ajan energiani jonnekin kauas edelle. Mitä jos välillä kohdistaisi huomionsa etenemisen sijaan jonnekin aivan muualle? Sisäänpäin? Ylös?

Mainokset
Ihminen, Lapset, Syksy

Inhale, exhale

Sanotaan, että ihminen voi ottaa vastaan tietyn määrän vaikutteita, minkä jälkeen täytyy saada purkaa koettua ulospäin. Kokemiseen ja tekemiseen pätee samanlainen rytmin tarve, kuin fyysiseenkin hengittämiseen: jotta homma toimisi, pitää saada vuorotellen hengittää sisään ja ulos.

Kahden kerran kokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että vauvavuosi on yksi helkkarin pitkä sisäänhengitys. Koko ajan täytyy olla skarppina, ottaa vastaan viestejä ja vaikutteita, reagoida, olla valmiudessa. Ylitse vyöryy valtavasti omia ja muiden tunteita, uusia ja taas uusia vuorokausirytmejä, ruokailu-nukutus-pyykki-tiski-rumbaa, ja itse kunkin kehitysvaiheita. Aikaa koetun pureskeluun ja sulatteluun on äärimmäisen vähän. Tai tuleehan taukojakin välillä, yllättäen, mutta koskaan ei tiedä, milloin seuraavaksi pitää singahtaa jonnekin. Oma strategiani on ollut pysyä jatkuvassa liikkeessä, etten vain kuukahtaisi väsymyksestä kesken päivän. Rakas tuttu ylivireystila!

Nyt on kuitenkin vauvavuosi takanapäin, ja kummasti alan taas löytää oman rytmini. Se on ehkä erilainen kuin ennen, olenhan itsekin muuttunut matkan varrella, mutta se on joka tapauksessa juuri minulle sopiva! Kuinka ylelliseltä tuntuukaan syödä kun on nälkä, nukkua kun väsyttää, liikkua kun kaipaa liikettä, ja joskus, joskus, jopa ajatella jokin ajatus loppuun asti…

Ihminen

Itseironiaa

Siirsin puhelimesta vanhoja kuvia tietokoneelle. Joukossa oli kuva Lauri Viidan runosta, tulen tästä aina niin hyvälle tuulelle. Otan sen vastaan lämpimän itseironian vallassa.

Kuvia kirjojen sivuista löytyi muutenkin joukosta aika paljon…harrastaako joku muukin hyvien katkelmien kuvaamista puhelimella?

Ihminen, Pyöräily, Retket

Retkikuume

Viimeisten viiden vuoden sisällä pidemmän pyöräretken suunnittelu on johtanut meillä 100% todennäköisyydellä perheenlisäykseen. Millä mekanismilla tämä toimii, sen tietävät kaiketi vain universumin näkymättömät voimat… Mutta joka tapauksessa pitkät retket ovat jääneet tekemättä.

Toisaalta vauvan hoidossa ja pyöräretkeilyssä on paljon yhteisiä piirteitä: päivät ovat täynnä puuhaa, koko ajan on nälkä ja jano, mikään ei mene ihan suunnitelmien mukaan, mutta menee kuitenkin, jossakin hallitun kaaoksen tilassa. Iltaisin on ihan puhki. Vaikka välillä on vähän rankkaa, tuntuu kaikki kuitenkin mielekkäältä, ja maailma on täynnä rakkautta.

Nyt alan kuitenkin jo tosissani kaivata pyörän selkään pidemmäksi ajaksi. En vain tiedä toteutuksesta: pitääkö alkaa suunnitella vauvaa, niin tulee pyöräretki? Tosin ei ole takuita siitä, että universumi toimii käänteispsykologian voimin… Ehkäpä vain hiljaksiin laitamme kaiken valmiiksi, ja sopivan hetken tullen hyppäämme pyörien päälle? Houkutteleva ajatus!

Kuvituskuvana lintuleija. Tuolla pilvissä niinkuin retkihaaveetkin!

leija

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä

Kissankäpäliä

kissankäpälä1

Lampaat laidunsivat täällä viime kesänä uusilla alueilla, ja tuntuu, että heti sillä on ollut vaikutusta kasveihin. Kuvassa näkyvää kissankäpälää on tänä vuonna erityisen paljon, lampaat ovat tainneet pureskella niille uutta tilaa. Se on mukavaa, koska tämä ketokasvi on käsittääkseni muutoin vähentynyt voimakkaasti.

Tuskin ovat lampaat syödessään pohtineet, minkälaisia jälkiä ne ympäristöönsä jättävät. Ne vain syövät, ja sen myötä tietyt kasvilajit vahvistuvat, ja toiset heikkenevät. Seuraukset ovat ”hyviä” jonkin lajin näkökulmasta, ja toiselta kantilta taas ”huonoja”. (Vaikka niitä tuskin kukaan muu tällä tavoin arvottaakaan, kuin ihminen?)

Mietin usein, minkälaisia jälkiä itse jätän tänne maapallolle. Toivoisin niiden olevan mahdollisimman kauniita. Aina ei kuitenkaan ole helppoa tietää, millaisia seurauksia omilla teoilla on. Mutta aina voi sentään pyrkiä hyvään.

Ihminen, Kevät

Kaikki hyvin

skillat

Melkein parasta maailmassa: kun joku osaa asettaa sanoja peräkkäin niin, että kaikki näyttäytyy hetken aikaa aivan selkeänä. Jukka Itkonen onnistuu siinä aika usein.

 

Kaikki hyvin

Tuuli tuulee,

puhaltaa,

pilvet lujaa liikkuu.

 

Hämähäkki

langan päässä

ketterästi kiikkuu.

 

Kaikki hyvin

kukkamaalla,

eikä syytä huoleen.

 

Pioni on kumartunut

lemmikkien puoleen.

 

(Jukka Itkonen)

 

Ihminen, Kevät

Smooth

smooth1

Kävin pienellä kaupunkilomalla ihan yksin. Istuin kahvilassa, jossa oli pöytiintarjoilu. Näin ikkunan ulkopuolella toisiaan valokuvaavia turisteja, kuulin pätkiä naapuripöytien keskusteluista. Ei tarvinnut ottaa kantaa mihinkään, vastata, reagoida, olla mitään mieltä mistään. Yövyin hotellissa, joku korjasi aamupalatiskini, matkustin bussilla enkä tehnyt matkalla mitään. Ihanaa.

Välillä asiat loksahtavat kohdilleen juuri siksi, ettei itse ole niitä koko ajan säätämässä. Joskus tein ulkoisia muutoksia ihan tauotta: muutin sisustusta, värjäsin hiukset, ostin uuden asunnon ja myin sen, vaihdoin työpaikkaa, ostin uudet kengät…eikä sisälläni mikään liikahtanut. Ei ehkä ehtinyt?

Talvi alkaa väistyä kevään tieltä, valo sen paljastaa…

smooth2