Ihminen ja luonto, Jooga, Kevät, Melonta, Pyöräily, Retket, Stand Up Paddling

Rantakallioita ja maantietä

Vietin toukokuun ulkona, enkä juuri kerennyt koneen ääreen. Tänään, kovan luoteistuulen puhaltaessa, on hyvä päivä tehdä huoltoa: ripustelen pelastusliivejä ja uikkareita naulakkoon, etsin sandaaleille pareja, ravistelen rantahiekkaa pois laukun pohjalta. Samalla saan tilaisuuden laittaa muutamia loppukevään muistoja tännekin.

Ihmeellisen tyynen toukokuun aikana heräsin useamman kerran jo ennen auringonnousua. Joskus lähdin vain melomaan ja kuuntelemaan allin laulua ja hylkeiden ulvontaa. Toisinaan suppailin jollekin luodolle tekemään joogaharjoitukseni. (On tärkeää tietää, mille luodolle voi nousta, ettei häiritse vesilintujen pesintää. Itse en liiku vedenrajasta ylemmäksi missään tähän aikaan.) Laudalla on helppoa ja kevyttä lähteä aamutuimaan liikkeelle, kun se ei vaadi paljoa valmistelua. Kajakilla meloessani käytän vielä kuivapukua, mutta laudalle hyppään tavallisissa vaatteissa. Tiedän, että jos kaadun, pääsen takaisin laudalle hyvin nopeasti. Kajakkiin kiipeämiseen tuhraantuu aina vähän enemmän sekunteja.

Kuva: Christoffer Leka

Meillä kävi myös ystäviä kylässä pariinkin otteeseen. Kävimme yhdessä – yllätys yllätys – melomassa, kuinkas muutenkaan…! Olin vaihteeksi itse kameran etupuolella!

Kuva: Christoffer Leka

Loppukuusta teimme perheen kesken pienen pyöräretken Ahvenanmaalle. Tämä oli samalla testiretki, jonka aikana kokeilimme varusteita ja uutta pyöräkokoonpanoamme. Karavaanistamme ei tainnut tulla otettua yhtään kuvaa, mutta kaikki toimi joka tapauksessa loistavasti. Telttailu tuntui lähes naurettavan helpolta viime vuoteen verrattuna: ei tarvinnut edes herätä yöllä imettämään vauvaa nihkeässä teltassa, vaan sai rauhassa posottaa sikeää unta aamuun asti. Tässä olemme Kökarissa päiväretkellä telttaleiristämme. Takana on jyrkkä ylämäki, joka vaati spontaania huilia!

Pyöräilyosuudet olivat lyhyitä, ja vietimme paljon aikaa uimarannoilla puljaamassa. Leirintäalueet ovat tällaisena vuodenaikana vielä ihan hauskoja paikkoja. Porukkaa on vähän, ja kaikkien kanssa ehtii jutella. Kökarissa tapasimme Ranskasta asti pyörillä tulleen pariskunnan, sekä mukavia hyönteistutkijoita. Parasta oli kuitenkin viettää rauhallista aikaa perheen kesken ilman, että kenelläkään oli mitään ylimääräisiä velvollisuuksia hoidettavanaan. Tuntui oikealta lomalta!

Mainokset
Ihminen, Jooga, Kevät

Keskilinjalla

Juoksuharrastukseni on ollut tauolla pitempään kuin koskaan. Kuopuksen syntymän jälkeen olen heittänyt vain muutaman pienen lenkin. Kaksi raskautta ja kaksi pitkähköä imetysrupeamaa tuntuvat aiheuttaneen sellaisia muutoksia etenkin alaselän ja lonkkien alueella, etten ole vielä voinut varmoin askelin pinkoa eteenpäin. Jokin oleellinen kannatus ja iskunvaimennus on puuttunut lähes kokonaan.

Alaselän ongelmien vuoksi aloin tehdä joogaharjoituksia säännöllisesti reilu vuosi sitten. Kesällä innostuin hipsimään aamuvarhaisella rantakalliolle joogailemaan, ja pian huomasin laittavani kellon soimaan aina seuraavaksikin aamuksi. Sillä tiellä olen nyt. Olen iloinen siitä, että reistaileva alaselkäni johdatti minut joogan maailmaan.

Tänä keväänä yksinkertaiset seisomatasapainot ovat tuntuneet erityisen tärkeiltä. Sain hyvän ohjeen lähestyä niitä siltä kannalta, että yritän niiden avulla vahvistaa (pystysuoraa) keskilinjaani. Pidän oman keskilinjani vakaana, ja haastan sitä sopivasti esimerkiksi nostamalla toista jalkaa eteen/taakse/sivulle, asanasta riippuen. Samalla tavoin yritän pitää henkisen keskilinjani vahvana. Aina sitä joku tai jokin koettaa horjuttaa, mutta voin silti seistä vakaana tai ainakin palata takaisin rakkauden ja valon täyttämään ytimeen. Jälkeenpäin voin sitten oman elämäni paulocoelhona kiittää mielessäni horjuttajaa siitä, että se teki valosta jälleen vahvempaa.