Ihminen ja luonto, Juokseminen

Illalla ulkona

Kävin yksin iltakävelyllä. Oli tyyntä, haahkojen kevätkaakatus kaikui rannoilla. Kävelin ja juoksentelin, miten mieli teki, välillä nappasin valokuvan.

iltakävely

”Finns inget jag behöver som är någon annanstans…” (Veronica Maggio, Hela huset)

iltakävely2

Mainokset
Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Juokseminen

Nainen joka juoksee

fivefingers2

Hihittelin eilen illalla ennen nukkumaanmenoa, kun katselin mieheni lenkkivarusteita pesukoneen päällä. Siinä ne olivat, siististi viikattuina, tarkkaan sään ja lenkkivauhdin mukaisesti valittuina, ja varmaan pukemisjärjestykseenkin aseteltuina.  Meitä on tässä taloudessa kaksi hyvin erilaista lenkille lähtijää. Toisella on niin varusteet kuin lenkkiä edeltävät ruuatkin valmiiksi mietitty ja järjestelty. Minulla ei. Kuljen ympäri taloa etsimässä vaatteita, ja puen niitä päälleni sitä mukaa kun löytyy. Sukat vaatekaapista, paita pyykkitelineeltä, hiuspanta lastenrattaiden alaosasta, housut siltä henkarilta missä teoriassa säilytän kaikki lenkkivaatteet. Nappaan jotain kuivattua marjaa tai hedelmää kiireesti kitaan, ja lähden ovesta ulos.

Yhteistä meille on se, että molemmat juoksemme fiiliksen mukaan.

fivefingers

Nyt juoksentelen uusilla Five Fingerseilläni, jotka päädyin ostamaan, kun ne sai puoleen hintaan. Olen niin innoissani, näillä on ihana juosta (älkää antako ulkonäön hämätä)! Kylmällä ilmallakaan varpaat eivät palele, kun pääsevät liikkumaan niin hyvin, ja tasapaino on näillä liukastelukeleillä paljon vakaampi mitä muilla kengillä.

P.S. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu hurmasi minut viimeistään luvussa, joka kuvasi juoksemista: ”Kaikkein vapain on nainen joka juoksee. Tietää itse matkansa, antaa tuulen tuulla ja lumen sulaa kasvoilleen.” 

Girl power!, Juokseminen, Sää, Syksy

Nopsajalat

aaa1

Kirjoitan nyt loogisesti tähän tämän aamuisen lammaskuvan alle juoksemisesta. Juoksulenkeille en ota kameraa mukaan, ja vielä vähemmän tulee mieleen pyytää jotakuta toista kuvaamaan kun juoksen. Eli juoksukirjoitusten kuvamateriaali poikkeaa tekstistä, mutta onneksi pettämättömän tyylikkästi…!

Näyttää siltä, että tänä vuonna en sitten osallistunut muuta kuin yhteen juoksutapahtumaan, Saukonojan hölkkään silloin keväällä. Kaikki muut tapahtumat ovat olleet joko väärään aikaan tai liian kaukana, joten olen tyytynyt harjoittelemaan. Se onkin ollut mielenkiintoista: lenkkejä on kertynyt vain 2 (max 3) viikossa, mutta vauhti on kasvanut kuin huomaamatta. Kiitän paljasjalkakenkiä ja arkiliikuntaa. Sekä hiljattain aloittamaani Yin-joogaa. Se on mukava ja helppo joogamuoto, sopii kaikille, suosittelen! Ei tarvitse käydä kursseja opetellakseen oikeita hengitystekniikoita, tai muistaa monimutkaisia asanasarjoja. Venytysasentoihin vain mennään, rentoudutaan, ja jäädään viideksi minuutiksi hengittelemään. Vetreyttää ja rauhoittaa mukavasti!

aaa2

Parahimman treenikaverini kanssa teimme hullun lenkin toissapäivänä: 42 minuuttia, keskivauhti 5’23. Kolme kilometrin vetoa, joissa vauhti 4’15-4’40. Mutta: keskituuli 17 m/s, puuska 20 m/s – hitto!

I don’t take photos when I run, so here’s some text about running and  some pictures from this morning. I have only been running 2 (max 3)  times a week, but thanks to the barefoot-shoes and Yin-yoga, I’m now faster than earlier. Some numbers from our jog on saturday: 42 min, avg speed 5’23.  3 x 1km with speed 4’15-4’40. But: wind 17 m/s, gusts 20 m/s – damn!

Girl power!, Ihminen, Ihminen ja luonto, Juokseminen, Kesä

Itsekuria?

sadetta1

Olen koittanut vähän ryhdistäytyä tässä kesän kulkiessa kohti syksyä. Juoksulenkille lähteminen ei vaadi itsekuriani, se on jo niin pitkään ollut olennainen osa elämääni. (Niinhän se useinmiten menee kaikessa, että uudet jutut vaativat kurinalaisuutta, kunnes ne solahtavat luontevaksi osaksi arkea.) Mutta minulla on terveyteen liittyen kaksi heikkoa kohtaa, joissa lipsun toistuvasti: nukkuminen ja venyttely. Etenkin kesällä nukkuminen unohtuu, kun sekä auringonnousut että laskut pitäisi saada kokea. Mutta nyt olen taas skarpannut, yritän päästä nukkumaan ennen yhtätoista. Parin viikon tiivis ja järjestelmällinen itsensä tarkkailu yleensä antaa hyvin vauhtia tällaisiin projekteihin!

sadetta3

Viime viikkojen aikana olen myös hurahtanut kehonpainoharjoitteluun (calisthenics). Mieheni tämän innostuksen minuun tartutti, olin kyllä ilmeisesti varsin otollista maaperää tämänkaltaiselle hurahdukselle. Kesän alussa pistin kaupungissa hihattoman paidan päälle, ja nähdessäni itseni tavaratalon hissin peilistä kiljahdin spontaanisti: ”Herranjestas, mitä mun käsivarsille on tapahtunut?!!” Tajusin, että enpä ole muutamaan vuoteen tehnyt käsillä oikeastaan mitään, kun melontakin on jäänyt niin vähälle. Nyt sitten punnerran ja yritän vetää leukoja. Ekalla viikolla tein vain negatiivisia leuanvetoja, nyt menee jo yksittäisiä ihan kokonaisiakin, jee! Se hyvä puoli oikein huonossa lähtötasossa on, että kehitys on aluksi huiman nopeaa!

Jos haluat tutustua kehonpainoharjoitteluun tarkemmin, tai vain nähdä pirun hienoa kehonhallintaa, katso esimerkiksi tämä video. Kaveri on muuten vegaani, taas elävä todiste siitä, että hyvä kunto tai lihaksien kasvattaminen ei vaadi lihansyöntiä.

Ah, tämä treenimuoto iskee minuun myös filosofialtaan: se on lähtenyt leviämään kuntosaleille hämäriltä kaduilta ja epämääräisistä puistoista, se on vapaata, yhteisöllistä, ilmaista, kaikkien saatavilla…siinä on jotain samaa hienoa kapinahenkeä, mitä parkourissa. Ghettojoogaa!

sadetta2

Eilen löysin itseni taas istumasta keittiöstä puoli yhden aikaan yöllä. Söin iltapalaksi mustikkamaitoa ja katselin salamointia taivaanrannassa. Ajattelin, ettei tämä nyt niin kauhean rikollista voi olla.

Late summer. I try to learn calisthenics  , and to sleep a bit more. Not too easy!

Ihminen ja luonto, Juokseminen, Kesä

Kesälenkkeilyä

kesätreenejä

Heräsin tytön inahdukseen tässä yhtenä yönä kahden aikaan. Hän nukahti samantien uudelleen, mutta minulle hyökkäsi työasiat mieleen: ”Munia! Apuaaa, olenko muistanut tilata tarpeeksi kananmunia?!” Ei auttanut muu, kuin hipsiä tietokoneelle tutkimaan tilausvahvistuksia. Sain onneksi huokaista helpotuksesta, mutta adrenaliini jäi virtaamaan kehoon, ja pyörin sängyssä ihan pirteänä. Neljältä puin lenkkivaatteet päälle, ja kähisin miehelleni, että älä ihmettele, lähden vähän juoksemaan…

Juokseminen kesäisessä luonnossa ennen auringonnousua oli ihanaa! Tuohon aikaan vuorokaudesta aistitkin ovat niin auki, että kaikki tuntuu vahvemmin. Niityllä viileä ilma pyyhki ihoa, linnut heräilivät, ja askelet osuivat pehmeästi maahan. Kun huomasin, että juoksu kulki, päätin mennä 10 km mahdollisimman kovaa. Pääsinkin sen loppujen lopuksi alle 52 minuuttiin, mikä taitaa olla uusi ennätykseni, siis maastossa ja paljasjalkatossuilla.

kesätreenejä2

Lenkkisoundtrackina päässäni pyöri Jujun kesäbiisin ”Hullu” sanat: ”Oon avoin mielen säästäni, avoimesti sekaisin päästäni, siks kai oon niin huoleton, tiedän olevani kuolematon…”

Summer in Finland, the midnight sun and a lot of work can cause weird symptoms…I made my new record on 10k (barefoot running) a couple of nights ago, at 4 o’clock (am). 

 

 

Girl power!, Ihminen ja luonto, Juokseminen, Kaupungissa, Kevät, Retket

Keväistä säntäilyä

vadelma

Toukokuulla on tapana tiivistää aika sellaiseen pakettiin, että ihmisen on jossain vaiheessa vain pysähdyttävä ihmeissään puuskuttamaan. Yhden pienen sateen jälkeen harmaa maa on muuttunut iloiseksi kesänurmeksi, ja kukkapurkissa kasvaa viisisenttinen pavunvarsi vaikka siellä ei taatusti vielä illalla näkynyt yhtään mitään. Ilmeisesti teiden varsille puhkeavat vadelmanlehdet ja maata kuopivat rastaat saavat ihmispään sillä tavoin sekaisin, että sitä tulee vielä haalineeksi mahdollisimman paljon puuhaa tämän saman kohinan keskelle!

Meillä oli vauhdikas viikko mantereella. Kävin juoksemassa Liedossa Saukonojan hölkän, osallistuin 14 km sarjaan. En ole koskaan osallistunut näin lyhyelle matkalle, mutta viime vuoden aikana nopeammat juoksut ovat alkaneet kiinnostaa maratonien ohella. Tyypilliseen tapaani lähdin liikkeelle varsin löyhin tavoittein, ”Kyllä tää pitäis johonkin 1:20 mennä, kaiken järjen mukaan.” Askel oli kevyt, ja jossain vaiheessa huomasin, että oikeastaan jopa 1:10 voisi onnistua. Viimeisen kilometrin huohotin, ja 1:10 alittui puolella minuutilla, jes! Kilometrivauhti oli 5’06, ihan uutta minulle ja paljasjalkakengilleni! Parasta oli, että juoksu sujui niin vaivattomasti, eikä jättänyt yhtään kipeää paikkaa kehoon (tosin mieheni mielestä tämä on vain merkki siitä, etten juossut täysillä…).

laura kuhankuono

Loppureissun vietin koululaisten kanssa Turun seudulla luokkaretkeillen. Utön koulun blogiin tulee varmasti jossain vaiheessa oppilaiden kertomuksia retkestä. Totean vain, että on ihan turha lähteä liian kauas, kun jo Turun läheltä löytyy niin paljon kaikkea jännää! Ylläoleva kuva on Kuhankuonolta, alemmassa apinoin Flow Parkissa. Kumpikin paikka ansaitsisi säkillisen ylisanoja, mutta säästän nyt lukijat niiltä, ja kehotan sydämellisesti tutustumaan itse. Vaikka kevään kunniaksi!

laura flowpark

 

In Turku: running 14km in 1:10 (Saukonojan hölkkä), hiking in beautiful Kuhankuono, and climbing in Flow Park. Can recommend all of these! Turku is beautiful, and so is the spring.

Ihminen, Juokseminen, Kevät, Lapset

Vauhtia

Tällä kertaa kuvituksena materiaalia, joka ei mitenkään liity tekstin sisältöön. Paitsi että näissäkin nautitaan lennokkaasta menosta kauniissa maisemissa.

keinu2

Heräsin toissa-aamuna siihen, kun mieheni selitti minulle kuiskaten: ”Pakastimen ovi oli jäänyt auki yöksi…Mutta mä kävin äsken juoksemassa vakiolenkin aika kovaa, en kerro aikaani vielä, mutta mene sä kokeilemaan, kuinka nopeasti pääset sen!”  Haa, nerokas keino saada kerrottua huonot uutiset, ja samalla viedä ajatukset pois niistä! Onneksi pakastimessa oli vain muutama pussi karpaloita, tyrnimarjoja ja pullia, joten en olisi muutenkaan täysin musertunut uutisen kuultuani, mutta viimeistään juoksuhaaste vei unholaan tämän mokani (niin, minähän sen oven olin auki jättänyt, kun melonnasta sudennälkäisenä hain sieltä vielä illalla pullan sulamaan).

keinu3

Reilun viiden kilometrin lenkki meni nyt nopeammin, mitä minulla koskaan paljasjalkakengillä on mennyt. Keskivauhti oli 5’09 / km, mikä alkaa jo olla aika lähellä peruslenkkari -tahtiani. Sitä paitsi tällä lenkillä olivat nyt myös mukana kaikki pikkupolut, jotka hidastavat menoa. Mutta enpä taida näin julkisesti kertoa kumpi meistä voitti…koska mieheni saattaisi pahastua 😉 Heh, pakastin-tapauksen huomioon ottaen epäilen kyllä vahvasti jonkinlaista sopupeliä…

keinu1

Olen tosiaan iloinen ja helpottunut, että vauhti alkaa löytyä paljasjalkakengilläkin. Sain rohkaisua myös pari viikkoa sitten, kun juoksin iltalenkillä puolimaratonin eli 21 km aikaan 2:04. Se olikin yhtäkkiä vartin nopeammin, kuin viimeksi alkusyksyllä mitatessani. Tajusin, että periaatteessa ”puolimaraton alle kahteen tuntiin” -tavoite voisi ihan pian olla tottakin! Hassua, että jossain vaiheessa alkuvuotta meinasin jo lyödä merrellit tiskiin, kun matelu alkoi tuskastuttaa. Miten vaikeaa onkaan hyväksyä sitä, että uuden oppiminen vie aikansa? Pitäisi ottaa mallia kaksivuotiaalta, joka ei muuta teekään kuin opettelee uutta, ja siihen nähden hermostuu hämmästyttävän harvoin!

Ainiin, niistä marjoista tuli hyvää mehua, ja pullatkin menivät jakoon.

These pictures have nothing to do with the text…or yes, both of them tell about enjoying movement in beautiful nature. I am just telling how happy I am now, that I’m finally getting faster with my barefoot-shoes. Some months ago I was quite frustrated, but a couple of weeks ago I run 21 km in 2:04, which is 15 minutes faster than last year.