loistoluoto


2 kommenttia

Amager Strand

Saatuamme tarpeeksi cityhulinaa Kööpenhaminan keskustasta, päätimme seuraavaksi päiväksi etsiytyä jonnekin lähemmäs luontoa. Karttatutkimukset paljastivat, että Amagerin ranta-alue oli vain parin kilometrin päässä yöpymispaikastamme, joten suuntasimme seuraavana päivänä askeleemme sinne.amager4

Ai niin, yöpymisistä on pakko kertoa sen verran, että varasimme nyt ensimmäistä kertaa asunnon airbnb:n kautta, ja se kyllä kannatti! Suosittelen ehdottomasti palvelun käyttämistä kaikille reissaajille! Saimme ihanan kaupunkiasunnon käyttöömme hintaan 69€/yö. Tämä oli Köpiksen yksityisessä asumustarjonnassa hinnaltaan keskiluokkaa. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta nyt ensikertalaisena ja lapsen kanssa matkustavana yritin valita mahdollisimman mukavan yöpaikan, jossa saisimme olla ihan keskenämme. Oli rentouttavaa palata retkipäivien jälkeen asunnolle, kokkailla ja antaa lapsen leikkiä rauhassa talon leluilla. Syyslomalle lähteneellä isäntäperheellä sattui vielä olemaan ihan samanikäinen lapsi, joten lelut olivat juuri sopivia tytön käyttöön. Hotellissa tai hostellihuoneessa meininki olisi ollut aika erilainen!

Mutta siis Amager Strandille. Päivä alkoi hyvin. Jo kaukaa näimme, että laguunissa oli meneillään melontakilpailu.amager2

Pysähdyimme katsomaan sitä kävelysillalta, ja bongasimme joukosta oman voittajasuosikin. Emme nähneet maaliintuloa, koska kyseessä oli jokin pidempi rupeama jonka aikana laguuni kierrettiin moneen kertaan, mutta olen silti ihan varma voittajaparista, kauniista tekniikasta ei voi erehtyä…

amager1

Tällaiselle päivälle kuuluu tietysti osua reissun paras ruokakokemus. Söimme lounaan lämpimällä terassilla. Täydellisessä vuohenjuustosalaatissa oli tilkka hunajaa ja jopa tuoreita boysenmarjoja – en sentään ihan kaivanut kameraa esille.

amager5

Laguunin ympäri kulki monen kilometrin pituinen kävelyreitti, jonka varrella oli vaikka mitä hauskaa tekemistä. Näimme paljon lenkkeilijöitä, rantatallustelijoita, sunnuntaikävelijöitä, rullaluistelijoita, ja muutaman uimarinkin.amager3

Lopulta löysimme myös melontaklubin. Hienot puitteet melonnalle, kun voi joko lähteä suoraan ulos merelle, tai pysytellä laguunin suojissa harjoittelemassa!

amager6

Klubilla ja koko rannalla oli juuri se ihanan tervehenkinen meininki, mitä aina muutenkin ihailen Tanskassa. Ihmiset liikkuvat ja urheilevat paljon, mutta rauhallisesti ja rennosti. Aamulla pyöräillään töihin, kun on ensin kiskaistu lähileipomon lämpimät leivät vatsaan. Melonnan jälkeen tankataan märkäpuvut päällä grillistä hodareita ja juodaan tuoppi olutta. Anteeksi yleistys, mutta suomalainen menisi kotiin kirjoittamaan sykemittarin lukemat harjoituspäiväkirjaan.amager7

Jos minulla olisi ollut pyyhe mukana, olisin mennyt uimaan tästä upeasta…ööh…uimarakennelmasta.amager8amager9amager10

Mutta pyyhettä ei ollut, joten tyydyin vain hehkuttamaan rakennuksen kauneutta ja sulautuvuutta ympäristöönsä. Yleinen hehkutus tuntui jo pursuavan yli äyräidensä, mutta siihen oli niin paljon syitä joka puolella! Tunnelma, kauniit rakennukset, koko ajan taustalla näkyvät tuulivoimalat. Kotiinpäin lähtiessämme ohitimme vielä ihan valtavan pyöräparkkipaikan. Voi riemua! Amager Strand – toivottavasti tapaamme vielä!

amager11

 

Amager Beach in Copenhagen – gotta love! We spent a whole day there. It was close to our beautiful ”home”, which we found on airbnb. (I can now recommend both Amager Beach and airbnb.)

 

Mainokset


Jätä kommentti

Etelänlomalla

Olen rymistellyt koko lokakuun alun jossain reissun päällä, ja olo on arvatenkin sopivasti rähjääntynyt, väsynyt ja iloinen. Palasimme eilen kotiin Kööpenhamina-Göteborg-Tukholma -junamatkalta.

Kaivoin esiin sitaatin, jonka olen kirjoittanut muistiin Kyllikki Villan matkakirjasta nimeltä Äidin lokikirja: ”Uuden näkemisen ohessa tällaisessa on jotain samaa kuin Lapin retkessä. Koetus ja tehtävä. Tulenko toimeen, pystynkö.” Jostain tällaisestahan on oltava kyse, kun lähtee vilkkaan kaksivuotiaan kanssa istumaan junaan tuntikausiksi kerrallaan…

Kööpenhaminassa vietimme yhden päivän keskustan tietämillä. Piipahdimme Christianiassa, joka ei todellakaan näyttäytynyt viehättävimmillään lauantaisena, juhlahumun jälkeisenä aamuna. Roskamassat vyöryivät kaduilla, ja eriasteisissa pöllyissä haahuilevat ihmiset kaivautuivat esiin ties mistä. Päätimme säästää mielessämme ne hauskat kuvat, jotka paikasta jäivät edelliseltä reissulta, ja lähdimme pikaisesti pois.

Lapsen päiväunien aikana kävimme katsomassa World Press Photo -näyttelyn, josta todella nautin! Nauttiminen oli siis mahdollista, kun sulki silmät kaikkien inhottavien katastrofikuvien kohdalla. Mutta esimerkiksi tämä kuva oli huikea. Nainen on juuri saanut kuulla, ettei hän pitkän jonottamisen jälkeen pääse käymään Nelson Mandelan arkun luona jättämässä jäähyväisiä. Siis!!! Olin nähnyt monet kuvista etukäteen tietokoneen ruudulla, mutta kyllä ne todella pääsivät oikeuksiinsa vasta suuremmassa koossa.

Cph3

Kävimme tietysti myös leikkipuistossa, pitihän lapsenkin päästä välillä kunnolla liikkumaan. Muutoin hän matkustikin minun selässäni, ja voin sanoa, etten tämän matkan aikana osannut kaivata juoksulenkkiä.

Cph1

Ilahduin kerta toisensa jälkeen siitä, miten kauniisti luontoelementtejä oli siroteltu sinne kaiken lasin, teräksen ja betonin oheen.

Cph2cph5

Yksi päivä ydinkeskustassa riitti meille. Emme ole innokkaita shoppailijoita, ja etenkin lapsen kanssa kaipaan muutenkin aina jonnekin pois kovimmasta ihmisvilinästä. Seuraavan päivän vietimmekin rannalla. Siitä kerron sitten seuraavaksi!

We made a Copenhagen/Gothenburg/Stockholm -trip, by train. In Copenhagen we spent one day in the city centre (a quick Christiania-visit, and World Press Photo -exhibition) which was nice, but enough for us. The next day was a beach-day – more about that later.


Jätä kommentti

Kotiin

Palasimme kaupunkireissulta kotiin. Matkapäivä oli väsyttävä. Aamulla ennen lähtöä piti vielä käydä hakemassa kaupasta viimeisiä juttuja, siivota, pakata kamppeita autoon, tehdä kaikki oikeaan aikaan, flunssainen lapsi kainalossa. Me tytöt kävimme muutenkin molemmat ylikierroksilla, pikkukylän kasvatit kaupungissa… joka puolella mahdollisuuksia, ah teatteria, elokuvia, joogakursseja, tanssitunteja, ystäviä, kahviloita, kirjastossa tuhansia kirjoja joista valita… Olen kuullut, että jos on oikein zen, voi asua vaikka Manhattanilla ihan tyynenä. Minulla on siihen vielä huimasti matkaa, kun jo Turkukin saa pulssin nousemaan. (Tosin, ei se Manhattan nyt muutenkaan haaveissa ole…)

Kotona oli sumuista ja hiljaista.

kotiin3

 

Riemuitsimme hetken ulkona. Hengitin kosteaa ilmaa, tyttö kieppui pihamaalla.

kotiin2

 

Home again! Enough space for all thoughts, and not too many choices.


Jätä kommentti

Lomamatka

Kävimme parin päivän reissulla ihan vaan Turussa, mutta ah miten tavallinen matkakin muuttui lomaksi, kun matkusti ilman henkilöautoa! En yhtään nauti autoilusta, se on hankalaa, ja siinä koko matkustamisen romantiikka kutistuu ankeaksi siirtymäksi paikasta toiseen (asennevamma, jolle en ole koskaan yrittänyt edes tehdä mitään). Etenkin lapsen kanssa matkustaminen on paljon hauskempaa, jos hänen ei tarvitse olla jossain yksin sidottuna istuimeensa, vaan voidaan oikeasti keskittyä yhdessä matkustamaan.

Kun laiva saapuu Pärnäisiin, alkaa yleensä jostain syystä hirveä kiire, kun tavarat pitää saada äkkiä autoon, jotta ehtisi heti ensimmäiseen mahdolliseen lauttaan. Nyt ei ollut kiirettä, bussin tuloon oli vielä tunti. Kävimme ostamassa kioskilta mustikkakeittoa ja grissini-tikkuja, joita popsimme rannassa. Heittelimme kiviä veteen.

passenger1

Puolentoista tunnin bussimatkan aikana kävimme kaksi kertaa ulkona verryttelemässä (Nauvossa ja lautalla), laskimme mm. tienvieressä näkyviä kylttejä sekä heinärullia, keskustelimme sivistyneesti (?!) bussissa istumisesta/seisomisesta, juttelimme naapuripenkin Timon kanssa, ja söimme loput grissinit. Hauska matka!

We went to Turku by ferry and bus. I was very happy, because I don’t like driving a car at all! I can enjoy traveling a lot more when I don’t need to concentrate on driving. On our 1,5 hour bus-trip we counted things we saw outside, chatted with Timo (a man who was sitting next to us), and ate lots of grissini-sticks. 


Jätä kommentti

Keväistä säntäilyä

vadelma

Toukokuulla on tapana tiivistää aika sellaiseen pakettiin, että ihmisen on jossain vaiheessa vain pysähdyttävä ihmeissään puuskuttamaan. Yhden pienen sateen jälkeen harmaa maa on muuttunut iloiseksi kesänurmeksi, ja kukkapurkissa kasvaa viisisenttinen pavunvarsi vaikka siellä ei taatusti vielä illalla näkynyt yhtään mitään. Ilmeisesti teiden varsille puhkeavat vadelmanlehdet ja maata kuopivat rastaat saavat ihmispään sillä tavoin sekaisin, että sitä tulee vielä haalineeksi mahdollisimman paljon puuhaa tämän saman kohinan keskelle!

Meillä oli vauhdikas viikko mantereella. Kävin juoksemassa Liedossa Saukonojan hölkän, osallistuin 14 km sarjaan. En ole koskaan osallistunut näin lyhyelle matkalle, mutta viime vuoden aikana nopeammat juoksut ovat alkaneet kiinnostaa maratonien ohella. Tyypilliseen tapaani lähdin liikkeelle varsin löyhin tavoittein, ”Kyllä tää pitäis johonkin 1:20 mennä, kaiken järjen mukaan.” Askel oli kevyt, ja jossain vaiheessa huomasin, että oikeastaan jopa 1:10 voisi onnistua. Viimeisen kilometrin huohotin, ja 1:10 alittui puolella minuutilla, jes! Kilometrivauhti oli 5’06, ihan uutta minulle ja paljasjalkakengilleni! Parasta oli, että juoksu sujui niin vaivattomasti, eikä jättänyt yhtään kipeää paikkaa kehoon (tosin mieheni mielestä tämä on vain merkki siitä, etten juossut täysillä…).

laura kuhankuono

Loppureissun vietin koululaisten kanssa Turun seudulla luokkaretkeillen. Utön koulun blogiin tulee varmasti jossain vaiheessa oppilaiden kertomuksia retkestä. Totean vain, että on ihan turha lähteä liian kauas, kun jo Turun läheltä löytyy niin paljon kaikkea jännää! Ylläoleva kuva on Kuhankuonolta, alemmassa apinoin Flow Parkissa. Kumpikin paikka ansaitsisi säkillisen ylisanoja, mutta säästän nyt lukijat niiltä, ja kehotan sydämellisesti tutustumaan itse. Vaikka kevään kunniaksi!

laura flowpark

 

In Turku: running 14km in 1:10 (Saukonojan hölkkä), hiking in beautiful Kuhankuono, and climbing in Flow Park. Can recommend all of these! Turku is beautiful, and so is the spring.


Jätä kommentti

Mantereelle

Olemme reissanneet tätä neljän-viiden tunnin laivamatkaa plus parin tunnin automatkaa lapsen kanssa siitä asti, kun hän oli pariviikkoinen. Jokainen neuvolakäyntikin täältä käsin vaatii tuon 6-7 tuntia matkustamista suuntaansa, minkä vuoksi teemmekin pääasiassa yön yli -reissuja. Nautin matkustamisesta, mutta on se nykyään erilaista, mitä ennen. Takana ovat ne ajat, jolloin mikä tahansa julkinen kulkuneuvo tarjosi rauhallisen irtaantumisen tunteen, jossa on samaan aikaan ihan unohduksissa ja silti juuri tässä. Nyt ollaan vain tässä, koska hetkenkin herpaantumisesta seuraa hasardi.

mantereelle1

Olemme ottaneet tavaksi vaihtaa ”vahtivuoroa” monta kertaa matkan aikana. Etenkin jos reissu sattuu sellaiseen ajankohtaan, kun normaaleja ihmisiä – ei siis lapsia – väsyttää, on ihana antaa vastuu toiselle, ja ottaa itse rauhassa tirsat. Tosin viime perjantaina oli jo laivan lähtiessä 5:30 niin valoisaa, että taisimme kaikki olla hereillä koko matkan.

mantereelle2

Yleensä matka menee mukavasti. Pahinta on, jos itse on väsynyt tai matkapahoinvoiva, eikä jaksa olla tarpeeksi aktiivinen. Laivassa on paljon houkutuksia ( portaikkokiipeilyä, vaahtosammuttimien sokkia, kannelle johtavia ovia, kanssamatkustajien tavaroita, keittiö…you name it!), joten varaamme mukaan mahdollisimman paljon myös sallittuja aktiviteetteja, kuten kirjoja, palapelejä ja syötävää. Annan lapsen itse taistella pillimehun pillin paikoilleen, etsiä rusinoita kassista, ja viedä roskat yksi kerrallaan roskikseen. Kaikki näin vietetty aika on poissa portaissa kiipeilystä! Viimeksi teimme loppumatkasta palapelejä jo ylösalaisin käännettynä, kutsuimme laulamalla jokaisen palan yksitellen esiin pussista jne…tiedän, tämä kuulostaa jo epätoivoiselta…!

mantereelle4

5:30 Utössä, 12:00 Turussa. Matka on pitkä, mutta oleellinen. Kaupungissa autojen renkaiden rahina kirveli korvissa, katupöly yskitti, kirsikankukat saivat hihkumaan innosta, ihmisvilinä pompautti sykkeen jonnekin treenilukemiin, ja kahvilan ovesta kantautuva tuoksu suorastaan käski pysähtymään kupilliselle.

It takes 6-7 hours to travel to the city. I think it’s good, because it’s nice to have some time for acclimatization. But yes, it is totally different to travel nowadays, with a kid… It means a lot of books, jigsaw puzzles and raisins, and less staring out of the window.


2 kommenttia

Matkalla Ruotsissa

Teimme kevätreissun naapuriin: matkustimme laivalla Tukholmaan, ja sieltä junalla Göteborgiin. Olen ennenkin mainostanut ruotsalaista junaliikennettä, mutta kerronpa vielä uudestaan sen mukavasta hinnoittelusysteemistä: paikallinen ”VR” eli SJ vapauttaa halpoja 2.lk junalippuja alk. 99kr aina tasan 90 päivän päähän. Siitä liput sitten kallistuvat hiljalleen menekin mukaan. Tämä pätee mistä tahansa minne tahansa Ruotsissa – ja myös esim.Kööpenhaminaan ja Osloon pääsee halvalla. Mitään supertiukkaa aikataulua ei junavuorojen varaan kannata rakentaa, koska pieni myöhästely on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Lähdimme tosi vähillä matkatavaroilla liikenteeseen. Miehellä oli kannettavanaan yhteinen matkatavarareppu, minulla lapsenkantoreppu, ja yhteisenä ”käsilaukkuna” oli lapsen mini-Kånken. Kaikkea oli tarpeeksi, eikä elämäämme rajoittaneet mitkään turhat painavat nyssäkät. Tällä periaatteella pakkaamme ensi kerrallakin!

Reissaminen yhdessä on huomattavasti hauskempaa, kun suunnittelee matkarytmin kaikille sopivaksi. Pitkän matkustuspäivän jälkeen on hyvä saada aina vähintään yksi ”lepopäivä”, jolloin lapsi ( ja aikuiset…) saa taas toteuttaa itseään, eli kiivetä ja juosta vapaasti. Pelkkä junassa tai reppuselässä istuminen tuskin voi kenestäkään olla hauskaa pidemmän päälle! Göteborgista onneksi löytyy mukavaa retkeilymaastoa melkein joka nurkan takaa. Räkäiset kännykkäkamerakuvat eivät tee oikeutta millekään, vähiten kauniille luonnolle, mutta koitetaan kestää…

SAMSUNG

Paluumatkalla vietimme yhden päivän Tukholmassa. Osuimme juomatauolle paikkaan, josta sai oikeita mehuja, ah! Minulla lasissa mustikka-banaani-omena-sitruuna-mehu, tytöllä tuollainen kaksivuotiaan annos (?!) jugurtti-metsämansikka-smoothieta, miehellä vihreää teetä. Missä ovat kaikki Turun mehubaarit?!

SAMSUNG

Edellisellä Tukholmanreissulla kysyin ohikulkijalta paikkaa, jossa lapsen voi ”päästää vapaaksi” kaupungin keskustassa. Mitään leikkipuistoja ei kuulemma pahemmin ole, mutta sain hienon vinkin: Kulturhusetissa, ihan Sergelin torin laidalla, on neljännessä kerroksessa ”Rum för barn”. Siis kirjaston lastenosasto, jossa oli juuri se mitä kaipasin: rauhaa, tilaa, ja lupa liikkua. Ystävällisiä ihmisiä, kirjoja ja palapelejä. Tykkään muutenkin matkustaessani käydä kirjastoissa – niissä on aina jotain ihanan samaa ja turvallista, ja kuitenkin joka paikassa vielä vähän omaa maustetta.

SAMSUNG

SAMSUNG

SAMSUNG

 

Matkakuumehan tunnetusti on tauti, joka vain pahenee, kun sitä yrittää lääkitä…

SAMSUNG

We went to Sweden for a couple of days, with extremely light luggages (and will absolutely travel like that again!). For cheap train-tickets in Sweden, check SJ 90 days before your trip! In Stockholm we found a nice place for kids: ”Rum för barn” in Kulturhuset.