Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä

Keveyttä

Alkukesän pitsiunelmia! On höttöä, haituvaa, kepeästi ripoteltuja siroja asetelmia.

Uskoisin, että juuri nyt on hyvä aika antaa ajatusten kulkea kevyesti, lennähdellä sinne tänne.

 

Mainokset
Ihminen ja luonto, Kesä, Lapset

Huolenpitoa

kesäheinä

Tulen varmaankin jälkeenpäin muistamaan tämän kesän niistä  kaikista aikaisista aamuista, jolloin tallustelin nukkuva vauva kantoliinassa pitkin hiljaista kylätietä ja kasteisia polkuja.

Jos jotain opin esikoisen vauva-ajasta, niin sen, että itsestä täytyy pitää huolta. Vaikka vauva olisi ”helppo tapaus”, niin imetys-nukutus-hyssyttely-vaipanvaihto-rumbaa jaksaa paremmin, jos hoitaa omaakin vointia.

Luonnossa liikuskelu on minulle parasta itsestäni huolehtimista. Mikäs tässä on ollut hipsiessä aamuauringon lämmittämillä rantakallioilla. Vauvakin on samalla saanut haistella kosteaa ilmaa ja kuunnella pääskysten lirkuttelua ja lokkien huutelua.

Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä, Retket

Riutalla

Olen ennenkin todennut, että jokaisella saarella on oma luonteensa. Lähistöllä on muutamia sellaisia lempparisaaria, joihin täytyy päästä vähintään kerran kesässä. Yksi tällainen on täältä katsoen kutakuinkin luoteessa sijaitseva suuri sorariutta, jolla kasvaa valtavasti kangasajuruohoa.

riutta1

Olimme menossa tuolle saarelle, mutta se olikin ”varattu”. Eli rannassa oli jo vene. Erakkoluonteinen saaristolainenhan toteaa, että ei sitä nyt samalle saarelle voi mennä, missä on jo joku…! Siksi ”jouduimmekin” tutustumaan riutan pikkusisareen. Onneksi! Mikä viehättävä, pieni ja sympaattinen saari, jonka jaksoi auringon paahtaessakin kiertää mukavasti.

riutta2

Tällaisilla riutoilla rannat ovat hiekkaa, soraa, ja eri kokoisia kiviä. Yleensä niiltä voi myös löytää paljon leipäkiviä. Koskakohan tälle rannalle on viimeksi jäänyt ihmisen jalanjälkiä?

riutta4

Mikäli riutta on tarpeeksi korkea keskiosastaan, on siinä usein jotakin matalaa kasvustoa – sekä näköjään pakollinen yksinäinen pihlaja. Lajikirjo on varsin suppea, kasvuolosuhteet ovat sen verran vaikeat.

Ihastelin värimaailmaa: jäkälä loi harmaan pohjan, jota sävyttivät ajuruohon ja keltamataran kukat. Siitä oli vaikea ottaa todenmukaista valokuvaa, mutta kokonaisuus on joka tapauksessa hurmaavan harmoninen ja kaunis. Ilmassa leijuvaa lämpimän mausteista tuoksua ei sitäkään saa pyydystettyä kuvaan, mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan…monesti kun viehättävintä on juuri se, mitä ei saa tallennettua minnekään.

riutta5

Ihminen ja luonto, Kesä

Kesäkuulumisia

Varpaat

Alkukesä on mennyt tällaisissa tunnelmissa! Olin valmistautunut viettämään lähes koko kesän mantereella, mutta teimmekin yllättävän nopean kaupunkivierailun. Moni kysyy, miten täältä lähdetään synnyttämään. Pitkän välimatkan vuoksi sairaalan lähettyville kannattaa tietysti hakeutua ajoissa, koska muuten voi tulla kiire helikopterikyydilläkin. Luulin, että otin reippaasti pelivaraa kun lähdin Turkuun, mutta vauva syntyikin heti seuraavana päivänä. Hyvä ajoitus.

Kun saavuimme parin viikon jälkeen saareen, olivat maitohorsmat jo kukassa. Tuulessa huojuen ne toivottivat meidät tervetulleiksi kotiin.

horsmat

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä

Kissankäpäliä

kissankäpälä1

Lampaat laidunsivat täällä viime kesänä uusilla alueilla, ja tuntuu, että heti sillä on ollut vaikutusta kasveihin. Kuvassa näkyvää kissankäpälää on tänä vuonna erityisen paljon, lampaat ovat tainneet pureskella niille uutta tilaa. Se on mukavaa, koska tämä ketokasvi on käsittääkseni muutoin vähentynyt voimakkaasti.

Tuskin ovat lampaat syödessään pohtineet, minkälaisia jälkiä ne ympäristöönsä jättävät. Ne vain syövät, ja sen myötä tietyt kasvilajit vahvistuvat, ja toiset heikkenevät. Seuraukset ovat ”hyviä” jonkin lajin näkökulmasta, ja toiselta kantilta taas ”huonoja”. (Vaikka niitä tuskin kukaan muu tällä tavoin arvottaakaan, kuin ihminen?)

Mietin usein, minkälaisia jälkiä itse jätän tänne maapallolle. Toivoisin niiden olevan mahdollisimman kauniita. Aina ei kuitenkaan ole helppoa tietää, millaisia seurauksia omilla teoilla on. Mutta aina voi sentään pyrkiä hyvään.

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kesä, Stand Up Paddling

Jurmosta Utöseen

JurmoSup6

Tänään sattuivat osumaan sopivasti yhteen tuulen suunta, vapaapäivä, ja m/s Eivorin aikataulu. Otin SUP-laudan mukaani, ja matkustin laivalla Jurmoon. Mieheni meloi kajakilla perässä. Kävin pienellä kävelyllä Jurmossa, tässä yksi suhmurainen kännykkäkuva. Liilat kanervat peittivät koko saarta, mikä tosin tuskin tästä kuvasta välittyy. Joimme kahvit Jurmon Kaffelassa, pakkasimme itsemme kulkuvälineisiin, ja lähdimme melomaan.

JurmoSup1

Oli kuuma! Aurinko paahtoi, ja tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan. Vettä kului litrakaupalla.

JurmoSup3JurmoSup2

Melonta kulki mukavasti. Minun vauhtini oli vain hieman hitaampi, mitä kajakilla melottaessa, ja nyt kun mieheni oli ehtinyt jo purkaa suurimmat melontaenergiat menomatkalla, pystyimme etenemään yhtä matkaa kummallekin mielekkäällä vauhdilla. Matkan pisin yhtenäinen ylitys oli nelisen kilometriä pitkä, sen loppupuolella aurinko alkoi tuntua jo varsin rajulta silmissä. Onneksi pian tuli taukopaikka!

JurmoSup4

Tauolla joimme ja söimme kunnolla, ja sinä aikana aurinko ehti siirtyä hieman parempaan kulmaan paahtamaan.

JurmoSup7

Ihan pläkä! Uskallan väittää, että meno ei tuntunut lihaksissa kovinkaan paljoa, vaan tämän matkan suurimman haasteen toi auringonpaiste. Sen vuoksi nestetasapainon ylläpitämiseen piti kiinnittää erityisen paljon huomiota, ja aurinkorasvaa sai lisätä pariin otteeseen.

JurmoSup5

Ja PIM! Sitten olimmekin jo Utössä. Aktiivinen melonta-aika oli noin kaksi ja puoli tuntia, ja siihen vielä tauko päälle. Saa nähdä, onko kehostani löytynyt yön aikana uusia lihaksia. Nyt väsyttää, ja tämä on juuri sellaista väsymystä, mitä kaipasin, ja minkä vuoksi tälle retkelle lähdin!