Ihminen ja luonto, Jooga, Kevät, Melonta, Pyöräily, Retket, Stand Up Paddling

Rantakallioita ja maantietä

Vietin toukokuun ulkona, enkä juuri kerennyt koneen ääreen. Tänään, kovan luoteistuulen puhaltaessa, on hyvä päivä tehdä huoltoa: ripustelen pelastusliivejä ja uikkareita naulakkoon, etsin sandaaleille pareja, ravistelen rantahiekkaa pois laukun pohjalta. Samalla saan tilaisuuden laittaa muutamia loppukevään muistoja tännekin.

Ihmeellisen tyynen toukokuun aikana heräsin useamman kerran jo ennen auringonnousua. Joskus lähdin vain melomaan ja kuuntelemaan allin laulua ja hylkeiden ulvontaa. Toisinaan suppailin jollekin luodolle tekemään joogaharjoitukseni. (On tärkeää tietää, mille luodolle voi nousta, ettei häiritse vesilintujen pesintää. Itse en liiku vedenrajasta ylemmäksi missään tähän aikaan.) Laudalla on helppoa ja kevyttä lähteä aamutuimaan liikkeelle, kun se ei vaadi paljoa valmistelua. Kajakilla meloessani käytän vielä kuivapukua, mutta laudalle hyppään tavallisissa vaatteissa. Tiedän, että jos kaadun, pääsen takaisin laudalle hyvin nopeasti. Kajakkiin kiipeämiseen tuhraantuu aina vähän enemmän sekunteja.

Kuva: Christoffer Leka

Meillä kävi myös ystäviä kylässä pariinkin otteeseen. Kävimme yhdessä – yllätys yllätys – melomassa, kuinkas muutenkaan…! Olin vaihteeksi itse kameran etupuolella!

Kuva: Christoffer Leka

Loppukuusta teimme perheen kesken pienen pyöräretken Ahvenanmaalle. Tämä oli samalla testiretki, jonka aikana kokeilimme varusteita ja uutta pyöräkokoonpanoamme. Karavaanistamme ei tainnut tulla otettua yhtään kuvaa, mutta kaikki toimi joka tapauksessa loistavasti. Telttailu tuntui lähes naurettavan helpolta viime vuoteen verrattuna: ei tarvinnut edes herätä yöllä imettämään vauvaa nihkeässä teltassa, vaan sai rauhassa posottaa sikeää unta aamuun asti. Tässä olemme Kökarissa päiväretkellä telttaleiristämme. Takana on jyrkkä ylämäki, joka vaati spontaania huilia!

Pyöräilyosuudet olivat lyhyitä, ja vietimme paljon aikaa uimarannoilla puljaamassa. Leirintäalueet ovat tällaisena vuodenaikana vielä ihan hauskoja paikkoja. Porukkaa on vähän, ja kaikkien kanssa ehtii jutella. Kökarissa tapasimme Ranskasta asti pyörillä tulleen pariskunnan, sekä mukavia hyönteistutkijoita. Parasta oli kuitenkin viettää rauhallista aikaa perheen kesken ilman, että kenelläkään oli mitään ylimääräisiä velvollisuuksia hoidettavanaan. Tuntui oikealta lomalta!

Mainokset
Ihminen, Jooga, Kevät

Keskilinjalla

Juoksuharrastukseni on ollut tauolla pitempään kuin koskaan. Kuopuksen syntymän jälkeen olen heittänyt vain muutaman pienen lenkin. Kaksi raskautta ja kaksi pitkähköä imetysrupeamaa tuntuvat aiheuttaneen sellaisia muutoksia etenkin alaselän ja lonkkien alueella, etten ole vielä voinut varmoin askelin pinkoa eteenpäin. Jokin oleellinen kannatus ja iskunvaimennus on puuttunut lähes kokonaan.

Alaselän ongelmien vuoksi aloin tehdä joogaharjoituksia säännöllisesti reilu vuosi sitten. Kesällä innostuin hipsimään aamuvarhaisella rantakalliolle joogailemaan, ja pian huomasin laittavani kellon soimaan aina seuraavaksikin aamuksi. Sillä tiellä olen nyt. Olen iloinen siitä, että reistaileva alaselkäni johdatti minut joogan maailmaan.

Tänä keväänä yksinkertaiset seisomatasapainot ovat tuntuneet erityisen tärkeiltä. Sain hyvän ohjeen lähestyä niitä siltä kannalta, että yritän niiden avulla vahvistaa (pystysuoraa) keskilinjaani. Pidän oman keskilinjani vakaana, ja haastan sitä sopivasti esimerkiksi nostamalla toista jalkaa eteen/taakse/sivulle, asanasta riippuen. Samalla tavoin yritän pitää henkisen keskilinjani vahvana. Aina sitä joku tai jokin koettaa horjuttaa, mutta voin silti seistä vakaana tai ainakin palata takaisin rakkauden ja valon täyttämään ytimeen. Jälkeenpäin voin sitten oman elämäni paulocoelhona kiittää mielessäni horjuttajaa siitä, että se teki valosta jälleen vahvempaa.

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kevät, Pyöräily

Pyörällä

Kävin viikonloppuna yksin Turussa, ja sain tilaisuuden hakea vähän taas tuntumaa pyöräilyyn. Ja etenkin pyöräretkeilyvarusteisiin. Jossain vaiheessa elämääni pyörälaukkujen varustaminen on ollut yhtä arkipäiväistä, kuin käsilaukun pakkaaminen. Tavaroilla tosiaan oli aina selkeästi omat paikkansa, ja kaiken sai tarvittaessa nopeasti esille ilman ylimääräistä penkomista. On mukavaa, jos sadekuuron alkaessa saa ripeästi vedenpitävän takin ylleen, tai jos renkaanpaikkausvälineitä ottaessa ei tarvitse kiskoa laukusta esille ensin rusinoita, alusvaatteita ja makuupussia.

Viime kesäkuussa, kun lähdimme koko perheen voimin pyöräretkelle, olin aivan hukassa pakkaamisen kanssa. Näköjään senkin tuntuman voi helposti hukata parissa vuodessa… Järjestelmällisyys ei kuulu varsinaisesti suurimpiin hyveisiini, joten kevään ja kesän retkiä ajatellen on hyvä, että sain jo nyt vähän virkistää muistiani ja testailla pakkaamista. Onnistuin mielestäni ihan hyvin pitämään laukut järjestyksessä, paitsi kerran jouduin kaatamaan yhden kokonaisen ruokaostoskassin sisällön irtonaisena toiseen laukkuun, koska tarvitsin kipeästi muovipussia…

Perjantaina tuntui hullulta rullailla Saaristotietä pitkin lähes helteessä (virallisesti taisi olla 16 astetta?), ja välillä taas taluttaa pyörää pienten jäätiköiden yli. Lahdenpoukamat olivat jäässä, ja tienvierellä kukkivat ensimmäiset sinivuokot. Teki mieli kajauttaa Ronja Ryövärintyttären keväthuuto!

Ihminen ja luonto, Kevät

Välillä vaaleansinistä

Kevään vihreä vyöry: aurinko saa koivunlehdet loistamaan, lammashaka pursuaa tummanvihreää, maasta nouseva tuoksukin on vihreä. Elämän voimaa on joka puolella niin paljon, ettei se tunnu mahtuvan minnekään – eikä sen tietysti kuulukaan, vaan sen tehtävänä on levitä, ryöpytä, kasvaa…

Yllätyksekseni kamerastani löytyi kuitenkin rauhallisempia sävyjä. Ehkä olen tiedostamattani yrittänyt hakea tähän kiihkeään vuodenaikaan mukaan ripauksen seesteisyyttä.

 

 

 

Ihminen ja luonto, Kevät, Meri, Stand Up Paddling

Toukokuu, olet tervetullut!

Pesin tyttäreni toppahaalarin tänään. Kiitos vaan haalari kuluneesta seitsemästä kuukaudesta, pidettäisiinkö nyt pieni tauko? Ihan keväältä jo alkaisi tässä tuntua!

Toukokuu alkoi pienellä iltapäiväsuppailulla eteläpuolen mainingeissa. Oli jo tyyntä, mutta vanhojen maininkien jatkuva jylinä sulki minut omaan turvalliseen äänimaisemaansa. Siellä pauhun keskellä ei juuri muita ääniä kuule, mikä on aika vapauttavaa. Sain taas tosissani tasapainoilla, jotten lentäisi laudalta. Tiukimmissa paikoissa laskeuduin polviseisontaan melomaan.

Etelään kurkottavien matalien kallioiden pinta höyrysi auringon lämmössä.

 

Ihminen, Kevät

Kaikki hyvin

skillat

Melkein parasta maailmassa: kun joku osaa asettaa sanoja peräkkäin niin, että kaikki näyttäytyy hetken aikaa aivan selkeänä. Jukka Itkonen onnistuu siinä aika usein.

 

Kaikki hyvin

Tuuli tuulee,

puhaltaa,

pilvet lujaa liikkuu.

 

Hämähäkki

langan päässä

ketterästi kiikkuu.

 

Kaikki hyvin

kukkamaalla,

eikä syytä huoleen.

 

Pioni on kumartunut

lemmikkien puoleen.

 

(Jukka Itkonen)

 

Ihminen ja luonto, Kevät, Ruoka

Nokkoslettujen aika

nokkoset1

Pienet suloiset nokkoset nousevat jo maasta. Poimimme niitä reilu viikko sitten ensimmäiset maistiaiset. Tyttö sekoitti pannukakkutaikinaa sillä aikaa, kun minä ryöppäsin ja muhensin nokkoset. Vihreä pannukakku on hyvää, ja sitä syödessä voi uskotella itselleen syövänsä oikeasti jotain melkein terveellistä…! Jonain tyynenä iltana täytyy ehdottomasti paistaa myös avotulella nokkoslettuja. Pian alkaa olla oikea aika kerätä nokkosia myös kuivattavaksi, toivottavasti muistan (usein aihe palaa mieleen seuraavan kerran syksyllä). Siihen puuhaan pitää vain etukäteen asennoitua oikein, jotta välttää oman mielen järkkymisen: kovalla työllä kerätty muovikassillinen kutistuu kuivatuksen jälkeen ehkä desiksi nokkosjauhetta – aina yhtä mystinen ilmiö, minne ne katoavat?! No, onpahan arvokasta tavaraa, kun sen eteen on tehnyt niin suuren työn.

Nokkosreissulla kuvasin myös koulun pihan flower power -tunnelmat.

krookukset1