Ihminen, Kylä, Lapset, Talvi, Ystävät

Kavereiden kanssa

Talvipuuhia1

Syksyllä jännitin lapsen sosiaalisten suhteiden puolesta. Ikätoverit muuttivat pois, ja mietin, mitenköhän tästä talvesta selvitään. Itkeekö lapsi ikävää, alkaako oireilla jotenkin, tuleeko hänestä huono leikkijä, yksinäinen, traumatisoituuko loppuiäkseen? Tällaisia äitien perushuolia…

Talvi on kuitenkin mennyt mukavasti. Kun ikätovereita ei ole ollut, ovat saaren muut ihmiset nousseet mittaamattomaan arvoon. Isommat lapset ottavat pienen mukaansa hienosti. Samalla he antavat tärkeää, erilaista vastusta, mitä aikuiset – eivät suostu kaikkiin leikkeihin, tai anna toiselle etuoikeutettua asemaa vain, koska tämä on pieni. Lucian päivän aamuna lapset kiersivät ovelta ovelle laulamassa ja tarjoilemassa luciapullia. Pieni oli tohkeissaan isompien mukana.

talvipuuhia5

Ikätovereita onneksi vierailee aika tiuhaan tahtiin. Jos ei ihan viikoittain, niin kuukausittain ainakin. Monet näistä kavereista ovat sellaisia, jotka tulevat säännöllisesti käymään. Tietenkin olisi ihan eri, jos kaverit olisivat pysyvämpiä, koska lasten leikkien käynnistyminen vie aina aikansa. Uusien ihmisten kanssa pitää aina oppia uudet säännöt, nähdä toisen henkilökohtaiset rajat ja mieltymykset, ja sitten vielä löytää yhteiset leikit. No, näiden olosuhteiden tuloksena saaren lapset näkevät jokaisessa uudessa tuttavuudessa potentiaalisen kaverin, ja he ovat pääosin hyvin nopeita luomaan kontakteja…

Talvipuuhia2

Toivon edelleen saarelle lisää lapsia. Mutta olen helpottuneena todennut, että aina ei tarvitse olla juuri tietynlaisia, yhteiskunnassamme ihanteena pidettyjä olosuhteita, jotta asiat olisivat hyvin. Usein ihanteiden ulkopuolelta voi löytää jotain yllättävää, arvokasta ja kaunista. Tyttärelläni on elämässään yhden saarellisen verran turvallisia aikuisia, joiden jokaisen olemassaolo merkitsee hänelle jotakin. Joku on etäämpänä yhteisön osana, toinen taas luotettava hoitaja. Moni on ystävä, vaikkakin eri ikäinen.

Talvipuuhia3

Mainokset
Ihminen, Kylä, Lapset, Ystävät

Paikka ja ihmiset

eteläniemi1.1

Aika usein kysytään, että mikä Utössä oikein viehättää, ja miksi asumme täällä. Yleensä osaan vain todeta  ”No se on tää paikka…ja nää ihmiset”, mikä ehkä kuulostaa epämääräiseltä vastaukselta, mutta toisaalta jokainen täällä enemmän aikaansa viettänyt ymmärtää, mistä on kyse.

eteläniemi2

Tyttö on juuri jäämässä saaren ainoaksi alle kouluikäiseksi asukkaaksi. Olen miettinyt viimeaikoina paljon tämän sosiaalisen ja vähitellen leikki-ikään tulleen lapsen ihmissuhteita. Hänellä ei nyt ole jokapäiväistä ikäistään leikkiseuraa, mutta toisaalta hän kasvaa eri ikäisistä ihmisistä koostuvassa hienossa saariyhteisössä. Hänellä ei ole samana toistuvaa, turvallisuuden tunnetta tuovaa päiväkoti/harrastus -rutiinia, mutta hänellä on tämä paikka.

lapsi1

Haluan viettää aikaani paikoissa, joita rakastan, ja tehdä asioita, joiden parissa olen eniten oma itseni. Ja ottaa lapsen mukaan. Uskon sen kantavan pitkälle – lapset ovat taitavia aistimaan tällaisia juttuja, ja osaavat poimia siitä sen olennaisen, rakkauden.

eteläniemi3

Sovimme treffit naapurisaaren lasten kanssa, tunnin laivamatkan päähän. Leikimme täällä vierailevien lasten kanssa. Yritän päästä kaupunkireissuilla näkemään omia ystäviäni ja heidän perheitään, siinäkin on kaverisuhteita, jotka eivät katoa mihinkään. Pyrimme opettamaan sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä perheen sisällä. Kannustamme tyttöä olemaan tekemisissä kaikkien saarelaisten ja vierailijoidenkin kanssa. Jos päättää asua tällaisessa paikassa, täytyy joidenkin juttujen eteen olla valmis näkemään vähän vaivaa. Ja kyllä olenkin, koska onhan täällä kuitenkin…tää paikka ja nää ihmiset.

Ihminen, Kylä, Lapset, Syksy, Ystävät

Kuhinaa

Täällä kuhisee kuin muurahaispesässä, kun pikkulapset touhuavat yhdessä! Alle kouluikäisiä on tänä syksynä vaikka kuinka monta, enemmän kuin useaan vuoteen, ja sekös on hauskaa! kuhinaa1

Välillä potkutellaan kylänraitilla niin lujaa, että vanhemmat juoksevat hengästyneinä perässä, sitten mätkitään toisia lapiolla päähän, itketään ja pyydetään anteeksi. Ja tavatessa tietysti halataan ja pussaillaan. Lammashaan viereisessä heinikossa on viime päivinä hypitty, laskettu mäkeä ja tehty ”lumienkeleitä”, lampaista viis!kuhinaa2kuhinaa3

Kerran viikossa tapaamme kylällä olevassa kerhotilassa. Me vanhemmat vedämme vuorotellen ohjelmaa koko porukalle, mikä on tosi hauskaa! Tällaisesta kykyjen ja voimien yhdistämisestä olen haaveillut jo kauan, aina siitä asti kun aloittelin varhaiskasvatusalan opintoja. Pelkästä opettajavetoisesta toiminnasta on hienoa siirtyä järjestelmään, jossa jokainen porukan jäsen voi antaa muille jotakin! Eikä tarvitse olla ekspertti, koska jokainen vanhempi ihan varmasti osaa tehdä jotain lasten kanssa. Meillä kyllä sattuu nyt olemaan poppoossa vielä ihan mahtavia ammatti-ihmisiä. Olen niin iloinen, että lapseni pääsee tekemään vähän pidemmälle vietyä askartelua, kuin pakkauspahvien silppuamista saksilla keittiönpöydän ääressä äidin laittaessa ruokaa. Tai että hänen musiikkikasvatuksensa ei enää perustu ainoastaan muutamaan lastenlevyyn ja youtubesta kuunneltuun Robiniin (!!), vaan muskariharjoituksiin ja laulamiseen oikean viulun säestyksellä. Tällaista voimien yhdistämistä kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikkapa naapuruston tai kaveriporukan kesken!

Friends, friends! Happy to have so many kids on the island now! We meet every day outside. Once a week we gather to the club room. The parents prepare in turns some activity for the rest of the group. Today we had music school!

Ihminen, Ihminen ja luonto, Kasvit, Kesä, Kylä

fragaria vesca

fragaria

Ahomansikoiden aika! Parhaimpia suoraan suuhun poimittuina, auringon lämmittäminä, mutta maistuvathan ne myös maidon, kermavaahdon tai jätskin kanssa.

Täällä on kesähulina kovimmillaan, satama täynnä veneitä, ja kylänraitti porukkaa pullollaan. Minä teen vähän kesähommia, ja yritän malttaa nukkua tarpeeksi. Vaikka ehtiihän sitä, syksyllä sitten…

Kylä, Lapset, Talvi, Ystävät

Leikkejä kylänraitilla

On ihan mahtavaa, että tällä saarella asuu nykyään useampia lapsiperheitä! Meidän tytöllä ei ole yhtään tasan saman ikäistä leikkikaveria, mutta en ole siitä lainkaan huolissani. Kaikenikäiset lapset osaavat touhuta mukavasti kimpassa.leikit1

Lapsen sosiaalisten taitojen kehittymiselle muiden lasten seura ei ole edes välttämätöntä näin pienelle, koska ihan jo omassa perheessä voi harjoitella suurinta osaa perustaidoista. Mutta toisten lasten kanssa on hauskaa, ja samalla heidän seuransa luo kuin itsestään hyviä harjoittelutilanteita. Kun lapsi yrittää ottaa lelua toisen lapsen kädestä, on aikuisen pakko seurata tilannetta ja tarpeen tullen opastaa sen selvittämisessä. Taitava isompi lapsikin osaa jo neuvoa paljon ja näyttää esimerkkiä.

leikkejä2

Leikimme kylätien jäätyneissä lätäköissä pingviinejä, joiden oli pelastettava jääjoutsenten poikasia suurelta jäätiköltä.leikkejä3

Voisin lyödä vetoa, että pikkupingviini tipahti välillä totaalisesti kärryiltä, mutta ei se mitään, pääasia että oli hauskaa!

leikkejä4

 

Playing with other kids! They are not the same age, but it doesn’t matter at all!

Eläimet, Kylä, Syksy

Marraskuun ensimmäinen viikonloppu

kalakisa1

kalakisa2

Kesäpässimme ovat viettäneet elämänsä varsin tyytyväisinä, luonnollisessa ympäristössä, monen ihmisen hellässä hoidossa. Nyt niiden elämä myös päättyi mielestäni niin hyvin kuin se tapettavalla eläimellä voi päättyä: nopeasti, stressittömästi ja kunnioittavasti. En osaa kuvitella parempaa (ja eläinystävällisempää!) teurastajaa, kuin hänet, joka tänne yleensä tulee tämän työn tekemään. Silti tämä herättää aina vähän sekavia tunnelmia. Ei jotenkin tunnu ihan reilulta ensin hoitaa ja ruokkia eläimiä ihan kuin mitään taka-ajatusta ei olisikaan, ja sitten yhtäkkiä…!

Mahtui viikonloppuun myös hauskempia tapahtumia, kuten vuosittaiset kalastuskisat. Tällä kertaa olin mukana vain yleisönä. Aamu oli kaunis, ja starttaamassa oli monta toiveikasta venekuntaa. Osa ei näy tässä kuvassa. kalakisa

Kisan voitto ratkaistaan saaliin kokonaispainon mukaan. Tällä kertaa voittajajoukkue oli onnistunut pyydystämään kohtuullisen kookkaan hauen, joka taisi olla ratkaisevan painava… Onnea!

Pääsimme illalla tytön kanssa mukaan Halloween-juhlaan, jossa lapset saivat mm. etsiä pimeisiin huoneisiin piilotettuja karkkeja taskulamppujen avulla. Vaikka tyttö ei vielä karkkeja olekaan maistanut, oli etsiminen silti hauskaa, ja muutenkin hän ilmiselvästi nautti isompien seurasta ja juhlatunnelmasta!

A weekend with mixed feelings: we butchered the sheep, were in the audience of the annual fishing competition, and went to a nice Halloween-party!

Kylä

Mitä ihmiset oikein tekee siellä?

Ehkä yleisin kysymys, mitä minulta kysytään Utöseen liittyen, on ”Mitä ihmiset tekevät siellä? Siis muuten kuin kesällä?” (Seuraavaksi tiedustellaan, enkö kaipaa sosiaalista elämää, ja sitten arvellaan, että talvi on varmaan tosi pitkä ja synkkä…)

Vastaus ei ole ollenkaan yksinkertainen, koska saaristoelämä on nykyään yhtä monimuotoista, mitä elämä muuallakin. En osaa kuvata perussaaristolaista. Utössä asuu eläkeläisiä, koululaisia, etätyöläisiä, matkailualan yrittäjiä, taiteilijoita…monenlaisia ihmisiä ihan erilaisista taustoista. Se onkin yksi täällä asumisen helmistä: tulee oltua tekemisissä ihmisten kanssa, joihin ei välttämättä muuten edes törmäisi, kun harrastukset, työt ja kaveripiirit ovat niin erilaisia keskenään.

No, ajattelin nyt kuitenkin antaa yhdenlaisen vastauksen tuohon yllä esitettyyn kysymykseen. Kuvasin sunnuntaina päivämme kulkua ”noin yksi kuva tunnissa” -periaatteella.

 

9:00 olen tulossa assistenttini kanssa sääasemalta, jossa kävimme hoitamassa aamurutiinit. Pysähdymme syömään välipalaksi vadelmia puskista.
9:00 olen tulossa assistenttini kanssa sääasemalta, jossa kävimme hoitamassa aseman aamurutiinit. Pysähdymme syömään välipalaksi vadelmia puskista.
10:00 Pilkon ämpärillisen maasta kerättyjä omenoita lampaille. Ne juoksevat innoissaan määkien meitä vastaan.
10:00 Pilkon ämpärillisen maasta kerättyjä omenoita lampaille. Ne juoksevat innoissaan määkien meitä vastaan.
yksikuva3
…ja rouskuttavat antaumuksella!
yksikuva4
Syömisen jälkeen lampaat jäävät seurustelemaan…
...ja hengailemaan
…ja muuten vaan hengailemaan.
11:30 Sunnuntailaiva vie mennessään paljon väkeä saarelta. Käymme vilkuttamassa ystävälleni, ja rupattelen samalla muutaman saarelaisen kanssa. Tyttö kaapataan yhtäkkiä mönkijän kyytiin, hän pääsee sen kanssa takaisin kylälle!
11:30 Sunnuntailaiva vie mennessään paljon väkeä saarelta. Käymme vilkuttamassa ystävälleni, ja rupattelen samalla muutaman saarelaisen kanssa. Tyttö kaapataan yhtäkkiä mönkijän kyytiin, hän pääseekin sen kyydissä takaisin kylälle!
Lounaan jälkeen on päivän rauhallinen hetki: lapsi nukkuu yleensä reilun tunnin nokoset. On mukava aurinkotuulinen sää, ja harkitsen marjastamaan lähtemistä, mutta edellisenä päivänä poimimani marjat ovat vielä perkaamatta, joten päädyn hoitamaan ne ensin pois alta. Kirjoittelen myös sähköpostia ja päivitän blogin.
Lounaan jälkeen on päivän rauhallinen hetki: lapsi nukkuu yleensä reilun tunnin nokoset. On mukava aurinkotuulinen sää, ja harkitsen marjastamaan lähtemistä, mutta edellisenä päivänä poimimani marjat ovat vielä perkaamatta, joten päädyn hoitamaan ne ensin pois alta. Kirjoittelen myös sähköpostia ja päivitän blogin.
Mieheni on töissä, joten lapsen herättyä pakkaan termoksen mukaan, ja suuntaamme yhteiselle iltapäiväteelle kallionkoloon.
15:00 Mieheni on töissä, joten lapsen herättyä pakkaan termoksen mukaan, ja suuntaamme yhteiselle iltapäiväteelle kallionkoloon.
Huomaamme mieheni kanssa uusia aallonmurtumiskohtia, ja puhumme melonnasta...tuonne olisi kiva päästä!
Huomaamme kalliolta uusia aallonmurtumiskohtia, ja puhumme melonnasta…tuonne seudulle olisi kiva päästä tutkimaan aaltoja!
16:30 Ennen kuin lähdemme hiljalleen kotiinpäin, pitää ottaa välipalaksi vähän variksenmarjoja...
Ennen kuin lähdemme hiljalleen kotiinpäin, poimii tyttö välipalaksi vähän variksenmarjoja. Tapaan kylällä tuttuja, joiden kanssa jumitun juttelemaan. Kotona laitan ruokaa, järjestelen tavaroita, ja luen aika monta lastenkirjaa. Pian alkaa jo hämärtää.
Käyn iltauinnilla. Vesi on ihanan viileää, ja jättää mukavan kipristelevän tunteen iholle.
Käyn iltauinnilla. Vesi on ihanan viileää, ja jättää mukavan kipristelevän tunteen iholle.

En voi väittää, että tämä olisi peruspäivä; sellaista ei ole. Omat keikkatyöni, yrittäjämieheni työaikataulut, ja kulloinenkin säätila määräävät aika pitkälti päivän kulun. Välillä juoksen kiireisenä paikasta toiseen lapsi kainalossa, ja tuurilla vaihdan mieheni kanssa pikakuulumiset ennen kuin jompi kumpi lähtee taas töihin, välillä olemme molemmat vapaalla, ja välillä taas olen yksin lapsen kanssa pitkän päivän. Tykkään tästä, että päivät ovat vaihtelevia. Aamulla ei koskaan tiedä, mitä on edessä.

My sunday in pictures. All days are different; there’s no ”average day”.